Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for huhtikuu 2008

Tulimme takaisin…

”Ummet ja lammet” seikkaili ja lomaili välillä vähän meren rannan tuntumassa. Olihan siellä ihan mukavat maisemat, mutta U ja L kaipasi koko ajan vanhan mystisen lammen tuntumaan. Sitä paitsi: eihän merta nyt oikein lammeksi voikaan kutsua. Edes hyvällä mielikuvituksella. Eikä ummeksikaan!!!

Paluu ei ollut aivan helppo. Eksyimme ties minne, vaikka kuvittelimme jo päässeemme perille lammen rannalle, mutta jouduimmekin taas meren tuntumaan. Ei sekään nyt ihan huono paikka ollut, mutta kaipuu mystisempään ympäristöön oli niin voimakas, ettei sille voinut yhtään mitään. Joten täällä taas ollaan. Lopultakin. Ja toivottavasti pysytään jatkossakin.

PS. Totta puhuen sivupohjan vaihto tapahtui siitä syystä, että Ummet ja lammet-kuva oli yhtäkkiä kadonnut sivun yläpalkista ja tilalla oli tyhjää. Sitä olisi kestänyt vain päivän, jospa olisin tiennyt… Piti äkkiä saada siihen jotain tilalle, ja siksi vaihdoin sivupohjan. Samaan aikaan katosi kuva uudessa Rakkautta yli rajojen-nimisessä WordPress-blogissakin, mutta sehän palautui heti seuraavana päivänä. Auta armias, sivupohjan vaihtaminen uudelleen ei ollut ollenkaan yksinkertaista. Mutta lopulta se onnistui. Onneksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. RVC

Read Full Post »

KAIHO KOTIMAISEEN

Sininen on Suomen taivas,
tuhannesti sinisiä Suomen järvet.
Ja Fazerin ja Hookoon siniset.
Ja mustikat ja monet muut.
Ja siniristilippummekin.
Sen sinisempää ei ole
maailmassa missään.
Ei ainakaan meille
ulkosuomalaisille.
Sininen on sinne
kaihommekin.
Kotimaiseen
Suomessa.

(RVC)

(Runotorstain haasteena: Kotimainen)

Read Full Post »

Kulttuurien yhteentörmäys

Ainakin jonkinlainen kulttuurien yhteentörmäys on lähes väistämätöntä monikulttuurisessa parisuhteessa. Helposti olettaisi, että vierasta kulttuuria edustava puoliso tai partneri olisi näissä asioissa paras neuvoja ja tulkki. Usein niin onkin, muttei läheskään aina. Monesti omassa maassaan asuva henkilö ei välttämättä edes tiedosta oman kulttuurinsa piirteitä, koska hän on sisäistänyt ne pienestä pitäen, ja tietyt normit olevat hänelle itsestään selvyyksiä.

Eikä hän välttämättä tiedosta sitä, miten erilaisessa kulttuuriympäristössä  muualta muuttanut puoliso on kasvanut kuin hän itse. Varsinkaan jos hän ei ole edes vieraillut koskaan tämän kotimaassa. Hän saattaa tulla tietoiseksi näistä kulttuurieroista vasta silloin, kun  maahanmuuttaja erehtyy tekemään hänen mielestään todella pahan kardinaalivirheen. Sama voi koskea maahanmuuttajapuolisoakin, joka kuitenkin yleensä tutustuu etukäteen tulevaan asuinmaahansa.

Yhteentörmäyksien välttämiseksi olisinkin hyvä, jos molemmat osapuolet tutustuisivat toistensa kulttuureihin ja ainakin tärkeimpiin niissä esiintyviin eroihin.  Se saattaisi lieventää maahanmuuttajan kokemaa kulttuurisokkia ja auttaa myös kumppania ymmärtämään, ettei hänen tapansa nähdä asioita ole välttämättä ainoa oikea.

Kun solmii monikulttuurisen avioliiton, joutuu tutustumaan mahdollisesti hyvinkin erilaiseen kulttuuriin, jonka arvot ja käyttäymismallit poikkevat huomattavasti omista opituista. Erilaisten kulttuurien yhteensovittaminen vaatii kummaltakin osapuolelta joustamista ja sopeutumista, mutta se voi olla myös antoisaa.

Jos kuitenkin on kyse kahden täysin erilaisen etnisen kulttuurin arvojen ja normien yhteensovittamisesta, voi molempia tyydyttävän kompromissin saavuttaminen olla  melkoisen  urakan takana.  Jos sitten vain toinen osapuolista joustaa ja antaa periksi, hän tosiasiassa kieltää osan omasta persoonallisuudestaan,  ja se on eräänlainen aikapommi parisuhteelle.

Suomalaisen ja länsimaisen naisen ylipäänsä voi olla vaikeaa sopeutua yhteisökeskeisen kulttuurin tapoihin ja normeihin. On vaikeaa hyväksyä sitäkin, että kollektiivisessa kulttuurissa kasvaneelle miehelle puolisoiden välinen suhde on yleensä vähemmän tärkeä ja voimakas kuin hänen suhteensa lapsuuden perheeseensä, erityisesti äitiinsä. Tämä voi tulla esille vasta, jos ja kun pariskunta asuu tämän  puolison kotimaassa.

Mies kuuntelee helposti äitinsä neuvoja ja saattaa toimia niiden mukaisesti vaimonsa mielipiteistä täysin välittämättä. Jos ja kun mies usein pitää suhdetta äitiinsä tärkeämpänä kuin suhdetta vaimoonsa, joka puolestaan odottaa olevansa miehelleen tärkein ihminen, on avioliitossa vaikeasti ratkaistava ristiriita.

Yksilökeskeisestä kulttuurista tulevan vaimon tulisikin ennen kaikkea osata valloittaa anoppinsa, mikä ei aina ole helppoa, kun anoppi ja koko sukukin saattaa  nähdä erilaisesta kulttuurista tulevan puolison stereotyyppisen negatiivisesti. Koko perheyhteisö saattaa tuntea olonsa jollakin lailla uhatuksi.

Tilannetta saattaisi  helpottaa riittävän pitkä maantieteellinen välimatka anopin ja miniän välillä. Suomessa asuminen voisi olla hyvä ratkaisu, mutta toisaalta se saattaisi merkitä vain ongelman ratkaisun lykkäämistä. Kollektiivisessa kulttuurissa kasvaneen yksilön ja hänen primääriryhmänsä välinen side on hyvin vahva. Yksilö on sosiaalistettu tuntemaan vahvaa lojaalisuutta omaa ryhmäänsä kohtaan, mikä jatkuu vielä avioliiton solmimisen jälkeenkin. (RVC)

(Pakinaperjantain haaste: Yhteentörmäys)

Read Full Post »

Rappion estetiikkaa

Arkea ja juhlaa

o

Lapsi heittää mukin seinään.

Maito lentää kohti kattoa.

Lapsi ottaa itkevän äidin syliin.

Isä parantaa ilmavaivoja

perjantaipullolla.

Sitkeä epätoivo istuu

lasin reunalla.

Isoäiti tanssii

aamuyöllä sambaa.

Kameli seinävaatteessa

hirnahtaa iloisesti.

Turkiskuoriaiset juhlivat

vaatekomerossa.

Kymmenes toukkapolvi

aloitti orgiat.

(RVC)

PS.  Runotorstain haaste

Read Full Post »

Oikeistollako kauneimmat naiset?

Selailin tässä viime viikkoisia lehtiä. Reilun viikon vanhasta La Repubblica-lehdestä löysin artikkelin, jonka herkullisena aiheena oli taas kerran Silvio Berlusconin sanomiset. Tämän kerrottiin tokaisseen, että” keskusta-oikeiston naiset ovat kauniimpia kuin vasemmiston naiset”. Kun taas Daniela Santanchè, Italian parlamentin ulkopuolelle jääneen Oikeisto-puolueen pääministeriehdokas, tiettävästi ensimmäinen nainen lajiaan, oli herra B:n mielestä ”läimäytys”.

– Mitä hän tietää oikeiston naisista? Eivät he häntä äänestä. Korkeintaan jokunen nainen keskustasta, kommentoi Santanchè puolustautuen ja puolustaen samalla myös vasemmiston naisia.

No, kyllähän niitä neitosia herra B:n ympärillä aina roikkuu. Se varmaan saa 71-vuotiaan miehen tuntemaan itsensä nuoreksi. Ikääntyminen ei ole helppoa hänellekään. Siksi hän kävi nuorennusleikkauksessakin, jonka seurauksena entinen kaljukin oli kadonnut tipotiehensä. No, rahalla saa, ja hevosvoimalla pääsee.

Santanchè protestoi ja purki pala palalta myös Kavaljeeriksi kutsutun herra B:n myyttiä. Hänen mielestään tämä on yhä edelleen samanlainen kuin 50- ja 60-luvulla risteilyalusten huvittajana. No, onhan Kavaljeeri tänä päivänä paljon rikkaampi, yksi Euroopan ja koko maailman rikkaimmista miehistä. Sehän on tosi sharmikasta. Ihmekös, jos hän vetää puoleensa nuoriakin naisia. Valta ja varakkuus ovat hyviä valtteja.

Santanchè muistutti kuitenkin, että ”Vapauden kansa”-nimisen puolueen johtaja, herra B. oli kutsunut naispuolisia kannattajiaan valmistamaan piirakoita hänen vaalilistoillaan oleville ehdokkaille. ”Nämä siis pääsivät sänkykamarista keittiöön”, totesi Santanchè.

”On tietysti selvää, että hän halusi sanoa minulle jotain herttaista. Hän ei vain ymmärrä, että tuollainen kielenkäyttö ei vetoa enää tietyn tyypin naisiin. Korkeintaan se saa heidät hymyilemään”, jatkoi Santanchè. – ”Niin kuin hymyillään kunnioituksesta tietyn ikäisille miehille. Miehille, joka eivät osaa enää uudistaa sanavarastoaan. Internetin aikakaudella tuollainen haiskahtaa eltaantuneelta.”

No vaaleissa kävi kuten kävi. Sanavalmiista Daniela Santancèsta ei tullut edes parlamentin jäsentä, mutta kyllä hänestä varmaan vielä jatkossakin kuullaan. Jos nainen on päässyt vaaleissa listaykköseksi ja pääministerikandidaatiksi, niin ei hän varmaan hevillä luovu politiikasta.

PS. Joskus täällä oopperan syntymämaassa tuntuu kyllä siltä, kuin politiikkakin olisi yhtä oopperaa. Joka tapauksessa se on kovin erilaista kuin, mihin Suomessa on totuttu. Eikö totta? (RVC)

PS. 2. La Repubblica-lehden nimimerkki Ellekappan pilakuvassa oli tekstinä. ei Berlusconin tarvitse vakuuttaa uskollisuuttaan (Italian) tasavallalle. Hänhän voi aina ostaa sen halutessaan!!!

Read Full Post »

Kävin kurkkaamassa blogiani, jotta olisiko joku jättänyt uusia kommentteja. Kommenttien saaminen kun on niin kivaa. Sanoisin suorastaan palkitsevaa. Eihän bloggaamisessa ole mitään itua, jos kukaan ei lue, mitä on tullut kirjoittaneeksi. No kyllähän tässäkin blogissa on käyty ihan kivasti (yhtenä päivänä jopa 124 kertaa) ja toki kommentoitukin.

Ja tänään minua odottikin ihan hauska yllätys. Sain kommentin, jossa kerrotaan, että ote Berlusconin vaalivoittoa koskevasta tekstistäni (Niinhän siinä kävi…) kuullaan kansalaismediakatsauksessa Radiopeilissä. Mahtaakohan se kuulua tännekin. Kuuntelen kylläkin joka aamu Ylen ohjelmia satelliitin kautta. Niin pysyn vähän ajan tasalla sen suhteen, mitä Suomessa tapahtuu ja mistä tuuli puhaltaa ja mistä siellä puhutaan.

Eipä silti, jos olisin tiennyt, olisin varmaan hionut tekstiä vielä, mutta sehän onkin kansalaismediakatsaus…

Jos ketä kiinnostaa, niin minulle kerrottiin, että:

Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2089

Radio Peilistä ohjelma kuullaan lauantaina klo 11:55, maanantaina klo 05:52 ja 10:43 sekä tiistaina klo 23:53.

Valitettavasti täällä meidän pikkukylässä ei ole vielä ADSL-yhteyttä, ja ties milloin tulee… (Berlusconi on kai luvannut viedä sen kaikkialle ?!) Kokemukseni mukaan nimittäin hitaalla yhteydellä ääni vääristyy netissä. 🙂

Read Full Post »

Niinhän siinä kävi….

…. kuten minä pelkäsin. Berlusconista tulee Italian pääministeri. Ei voi kuin toivoa, ettei hänen hallituksensa sentään tällä kertaa onnistuisi pysymään pystyssä viisi vuotta. Joka tapauksessa hänelle ei tule olemaan helppoa pitää kiinni mahtavista lupauksistaan. En usko, että hän löytää rahaa kaikkien lupaustensa lunastamiseen, mm. verojen alentamisiin ja jopa poistamisiin, kun maan talous on retuperällä. Ja Italian velat sen kun vain kasvavat tai ainakaan eivät pienene.

Jotain positiivista vaaleissa kuitenkin tapahtui, kun puolueiden lukumäärä väheni huomattavasti. Niitähän olikin aivan liikaa. Äärivasemmisto ei saanut yhtään edustajaa varsinkaan senaattiin. Prodin keskusta-vasemmistohallituksen puolueista jäivätkin rannalle erityisesti ne puolueet, jotka kaikkein eniten olivat arvostelleet hallitusta ja kylväneet eripuraisuutta hallituskoalition sisällä.

Eikä liioin äärioikeisto menestynyt tälläkään kertaa. Tai no, onhan Pohjoisen liittokin (Lega) aika lailla äärioikealla, ja sehän kaksinkertaisti paikkalukuaan – kruunaten siten Berlusconin näyttävän voiton.

Ennen kaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että abortin vastustamista ainoana teemanaan vaalitaistelussa käyttänyt Giuliano Ferrara sai todella mitättömän äänisaaliin. Mitä aborttiin tulee, itse en olisi koskaan siihen turvautunut, vaikka joku samassa tilanteessa olisi voinut sen tehdä ja on tehnytkin.

En siis mitenkään ”kannata” aborttia, mutta minusta on sikamaista, että vielä vuonna 2008 joku mies ei kunnioita naisen koskemattomuutta, vaan yrittää määrätä, mitä nainen saa omalla kehollaan tehdä. Siitähän tässä on kysymys.

Raskauden keskeytys ei ole yhdellekään naiselle mikään huviretki. Ja monet naiset kärsivät siitä vuosikausia jälkeenkin päin. Minusta on moraalitonta tuomita siitä ketään. Mutta asian tekee vieläkin arveluttavammaksi se, että ne jotka eniten uhoavat aborttia vastaan, eivät liioin sallisi ehkäisyvälineiden käyttöä. Eivätkä liioin ns. katumuspillerin käyttöä. Ennen kaikkea katolinen kirkko. Sehän on suoranaista naisen alistamista. Kerta kaikkiaan.

Luin juuri jostain lehdestä, että 80 miljoonaa naista tulee vuosittain raskaaksi vastoin tahtoaan. Ja että 550.000 naista kuolee raskauteen ja synnytykseen liittyviin komplikaatioihin. Todella järkyttäviä lukuja!!!
(RVC)

Read Full Post »

Older Posts »