Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2008

Haasteriippuvuutta

TÄHÄN ON TULTU

Suomeen tai tarkemmin sanottuna suomalaiseen Blogistaniaan on ilmestynyt uusi riippuvuutta aiheuttava tekijä. Nimittäin haasteriippuvuus. Kun haasteen esittäjä on viikonkin tai kaksi poissa kuvioista, ihmiset alkavat oirehtia. Jalat käyvät levottomiksi ja ennen kaikkea kädet, kun ei saa taas näyttää toisille haastetuille ja miksei muillekin ylivertaista kekseliäisyyttään ja nerouttaan näppäimistöllä pakinoiden, runojen tai tarinoiden muodossa.

Eihän se miltään tunnu, jos haastaa itse itsensä. Kun pystyy kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta vetäviä runoja, pakinoita ja tarinoita, niin mitä iloa siitä olisi, jos kukaan ei käy niitä lukemassa. Tai kenties joku satunnainen kävijä, joka ei edes vaivaudu kirjoittamaan blogiisi kommenttia. Onhan se tosi tylsää.

Itse asiassa haastaminen on mainio keino saada lukijoita ja lukemistakin, kun itse keksii ja toisetkin keksivät uusia, tuoreita näkökulmia eri aiheisiin. Ja sitä paitsi bisneskin ilmestyy sivupohjien lomaan, vaikkei juuri kukaan kiinnitä niihin mitään huomiota. Ja niin rahoitetaan Blogistanian jatkuvuus hienovaraisella tavalla.

Miten päästä tästä riippuvuudesta eroon? Älkää minulta kysykö! Ja sitä paitsi, kuka siitä nyt haluaakaan päästä eroon?

Mainokset

Read Full Post »

Pako 2

ILMAN TOIVOA

Alakerrassa
ei enää ole Toivoa.
Juhlivat raukan ristiäisiä,
joivat ja mässäilivät,
mutta
päivänsankarin he unohtivat kokonaan.
Ihmekös jos siitä
suuttui, muutti
muutamaa
kerrosta
ylemmäksi.
Siellä jatkuvat
pilvibileet, Jahven enkelit
soittaa. Riemu rajaton rokki
on, siellä tarjotaan
lapsillekin.
(RVC)

Read Full Post »

Pako 1

MENNINKÄINEN
Minä päivänsäde,
sinä menninkäinen.
Hämärän hyssy.
Yritin olla
säteenä sinulle,
jolta valo oli viety,
joka soitit suloisesti
pianoa ja välistä
urkujakin.
Sinä käperryit
luolaasi. En saanut
sinulle toivoa tuoda.
Purit tuskasi minuun.
Karkotit käsilläsi.
Karkasin kauas.
Kyynelsilmin.
Aurinkoon.
(RVC)

Read Full Post »

Ihan on rinta rottingilla

Ai, että! Olen pikkasen ylpeäkin, tai sanotaanko kovasti tyytyväinen, huomattuani eilen, että toimittamani Mansikka-lehti (mansikat.vuodatus.net) on päässyt Kansalliskirjaston verkkolehti-luetteloon. Meidät on huomattu ja olemme hyvässä seurassa.

Mansikkahan on ennen kaikkea Italian suomalaisten oma lehti, mutta toki kaikille muillekin, erityisesti Italian ystäville avoin nettijulkaisu. Ja netissähän sitä voi lukea kuka tahansa.

Ensimmäinen Mansikka ilmestyi toukokuussa 1991 liimataittojärjestelmällä luotuna ja monistettuna ja mustavalkoisena A4-kokoisena monisteena Italian suomalaisten vuosikokouksen yhteydessä keväällä 1991. Teemana tapaamisessa oli kulttuurishokki. Ilmestyminen lakkasi syksyllä 1993 erään suuren suomennustyön takia.  Ja tauko venyi sitten moneksi vuodeksi.

Vuonna 2000 ilmestyi yksi monistettu numero, joka sentään ulkoasultaan oli huomattavasti paremman näköinen, kun sivujen luominen oli mahdollista tehdä kokonaan koneella. Sen jälkeen kokeiltiin sähköpostilla lähetettävää versiota useaan otteeseen.

Vähän toista vuotta lehdellä oli ihan oma kotisivunsakin, joka kuitenkin jouduttiin lakkauttamaan, kun sivujen luoja vetäytyi tehtävästä. Palasimme taas sähköposti-versioon, kunnes marraskuussa 2006 keksin nykyisen blogiversion ja löysin sivupohjan luojankin, joka lahjoitti luomuksensa Mansikka-lehdelle.

Nyt vain kaipaan kovasti lisää kirjoittajia, jotta lehdelle saataisiin monipuolisempi ilme. Suomalaisethan ovat kovia kirjoittajia. Joka viides suomalainen on harrastajakirjoittaja. Ja näkeehän sen jo Blogilistastakin.

Read Full Post »

Valinnan vaikeus

JA RULETTI PYÖRII

o

Taas laitoin peliin panoksen:

Anon kunnioittaen,

pyydän kohteliaimmin,

että minut otettaisiin

huomioon.

Ja ruletti pyörii…

o

Kiitämme kiinnostuksesta,

valitamme valintaamme:

se ei tällä kertaa

kohdistunut Teihin.

Kiittävät ja valittavat.

Valittavat ja kiittävät.

o

Poikkeamatta

kohteliaisuudeksi

tulleesta tavasta

ohjelmoivat epäilemään,

kelpaako panokseni

kenellekään.

o

( RVC)

 

 

 

Read Full Post »

Yksin oot sinä, ihminen…

…. kaiken keskellä yksin

Edellisessä postauksessa julkaisemani runon otsikkona oli Yksin. Tänään yksinäisyys on yhtenä aiheena Iltalehdessä, jossa kerrotaan, että Helsingin Iso Roobertinkadulla sijaitsevan huoneiston omistaja ehti virua kuolleena kylpyhuoneessaan lähes kolme vuotta.

Itse muistan joskus aikoja sitten lukeneeni täällä Italiassa uutisen, jonka mukaan eräs iäkäs nainen oli ehtinyt olla asunnossaan kuolleena melkein seitsemän vuotta. Minulla on sellainen muistikuva, että tämä olisi tapahtunut Italiassa, ja siksi se jäikin erityisesti mieleeni. Olenhan pitänyt Italiaa paljon sosiaalisempana yhteisönä kuin Suomea.

Italia on tosiaan yhteisökeskeisempi yhteiskunta kuin Suomi. Perhekin on laajennettu isovanhemmilla tai ainakin miehen vanhemmilla. Ja kyllä naapuritkin monesti huolehtii lähipiirin ihmisistä. En voisi kuvitellakaan, että Monte San Viton pikkukylässä jollekulle voisi sattua tuollaista. Jos on vaikkapa vain viikonkin, niin ettei liiku ulkosalla, niin heti sitä ihmetellään ja tiedustellaan toisilta, missä oikein mennään.

Joskus se voi näin suomalaisesta tuntua vähän kiusalliseltakin. Kun asiaan kuuluu myös jonkinasteinen juoruilu. Mutta parempi sekin, kuin että riutuu ja kenties kuoleekin kotonaan täysin unohdettuna.

Suomessahan kohteliaisuus näyttää merkitsevän nykyään useinkin sitä, ettei puututa toisten ihmisten asioihin. Eikä tavallisesti välttämättä tarjota apuakaan kadulla vaikeuksissa oleville vanhuksille tai lastenkärryjä bussiin nostaville äideille, jolleivät nämä sitä itse pyydä. Ja harvoin pyytävät.

Puuttuminen toisten tai ainakin tuntemattomien asioihin edes auttamismielessä ei – ainakaan enää – näyttäisi kuuluvan suomalaisiin tapoihin. Sitä perustellaan usein yksityisyyden suojalla, mutta mitä yksityisyyttä se on, jos olet julkisella paikalla.

Tällaiset uutiset ovat selkäpiitä karmivia. Kuinka joku voi todella olla niin yksinäinen, ettei kukaan kysellyt, minne nuokin ihmiset olivat joutuneet? Eikä kukaan heitä kaivannut. Traagista ja selkäpiitä karmivaa.

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot.
o
(V. A. Koskenniemien runosta Elegioja 3)

PS. Jos olette asiasta eri mieltä, niin kommentoikaa ihmeessä. Toivonkin sitä !!!

Read Full Post »


YKSIN
Sinä talvena tapoin
anopinkielen.
Se lipoi ikkunalautaa
janoon nääntyneenä.
Jääkaapissa happani maito,
ja leipäkin homehtui harmista.
Nurkissa temmelsi
villakoirakaarti.
Ainoat iloiset.
Istuin sängyllä yksin
tai makasin.
Seinän takana soi
lakkaamatta
kurkunleikkaajien yö-k.

(RVC)

Read Full Post »

Older Posts »