Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for Touko 2009

Realistista puhetta monikulttuurisista perheistä

Suomi on tänä päivänä niin monikulttuurinen maa, että itse kunkin meistä tulisi tyydyttävästi tietää  ja ymmärtää, minkälaisten kysymysten kanssa maahamme tai sieltä muualle muuttaneet ihmiset painivat ja mistä iloitsevat.

Hyvän työkalupakin tähän tarkoitukseen tarjoaa Päivi Oksi Walterin, Jonna Roosin ja Ritva Viertola-Cavallarin kirja Monikulttuurinen perhe. Nämä kolme naista puhuvat kukin oman kokemuksensa kautta, mutta valottavat aihetta eri näkökulmista.

Kirjoittajat eivät maalaile piruja seinille siitä, miten mahdottomia yhtälöitä eri kulttuurit, uskonnot tai kasvatusnäkemykset monikulttuurisessa perheessä muodostavat, mutta eivät liioin kaunistelekaan niitä mutkia, joita eteen saattaa tulla.

Tämän lisäksi kirja sisältää kelpo tietopaketin niille, jotka sunnittelevat yhteistä elämää toisen kulttuurin edustajan kanssa.

Minulle kirja avasti monta asiaa, vaikka luulin jo aiheen abc:n tietäväni. Avartava oli pelkästään oivallus, kuinka monia eri kehitysvaiheita maahanmuuttaja kotiutumisessaan joutuu käymään läpi, ja kuinka eri tavoin samankin perheen eri-ikäiset jäsenet prosessin kokevat.

Kahden kulttuurin perheistä muodostuva kolmas kulttuuri ei ole olohuoneisiin muuttava virtahepo, vaan parhaimmillaan rikkaus.

Helmeilevä pieni yksityiskohta oli myös Jonna Roosin maahanmuuttajista käyttämä termi uussuomalainen,  joka osaltaan ohjannee ajattelua suvaitsevaisempaan suuntaan.

PS.  Näin kivasti  kirjoitti Anita Järvisalo.  Saamastani kopiosta ei näy lehden nimi, mutta  ilmeisesti se on julkaistu espoolaisessa lehdessä. (Tarkistan vielä asian. RVC))

Read Full Post »

Italialainen La Repubblica-lehti esittää päivittäin samat 10 kysymystä Italian 72-vuotiaalle pääministerille Silvio Berlusconille, jotka liittyvät hänen ystävyyteensä äskettäin 18-vuotta täyttäneen, ja Berlusconia ”papiksi” (= isukki) kutsuvan Noemi Letizian ja tämän perheen kanssa.

La Repubblica haluaa tietää, mikä on hänen suhteensa nuoreen naiseen, koska se on johtanut Berlusconin vaimon Veronica Larion hakemaan avioeroa miehestään. Nyt myös brittiläislehdet ovat tarttuneet aiheeseen, erityisesti Times-lehti, joka on myös haastatellut Noemia ja hänen isäänsä.

Berlusconin mukaan kaikki on Italian vasemmiston juonitteluja. Kysymykset ovat seuraavat:

Ensimäinen kysymys: Herra Presidentti, miten ja milloin olette tutustunut Noemi Letizian isään?

Toinen kysymys: Kuinka usein ja missä olette tavanneet toisianne tämän tuttavuutenne aikana?

Kolmas kysymys: Kuinka kuvailisitte ystävyyttänne Benedetto Letizian kanssa?

Neljäs kysymys: Miksi olette keskustelleet Letizian kanssa ehdokkuuksista , vaikka mies ei ole edes puolueenne (PDL) jäsen?

Viides kysymys: Milloin teillä on ollut tilaisuus tutustua Noemi Letiziaan?

Kuudes kysymys: Montako kertaa olette tavannut Noemi Letizian ja missä?

Seitsemäs kysymys: Huolehditteko Noemista ja hänen tulevaisuudestaan ja autatteko taloudellisesti hänen perhettään?

Kahdeksas kysymys: Onko totta, että olette luvannut Noemille suosia häntä hänen urallaan esiintyjänä ja poliitikkona?

Yhdeksäs kysymys: Veronica Lario on sanonut, että te ”tapailette alaikäisiä”. Tapailetteko ja huolehditteko muistakin nuorista naisenaluista kuin Noemista?

Kymmenes kysymys: Vaimonne sanoo, että ”ette voi hyvin” ja että olisitte avun tarpeessa. Millainen on terveydentilanteenne?

Varmaan kiinnostaisi moniakin, erityisesti oppositiossa olevia ja heidän kannattajiaan kuulla vastaukset näihin kysymyksiin. Herra B. kuitenkin vetoaa yksityisyyteen, ja väittää koko jutun olevan opposition juonittelua häntä vastaan. Times´in mukaan Italian pääministeri on käyttänyt hyväkseen valtaansa kritikoidakseen vaimoaan ja väittänyt tämän olevan käytökseltään hairahtelevainen.

Lehden mukaan herra B. Ei erota toisistaan omia intressejään julkisista velvollisuuksistaan, minkä seurauksena yhteiskunnan asiat jäävät huonosti hoidetuiksi. Edellä esitetyt 10 kysymystä La Repubblica-lehti aikoo esittää päivittäin Berlusconille, kunnes tämä alentuu niihin vastaamaan.

Read Full Post »

Edellisen postauksen kirja-arvostelussa todettiin, että Monikulttuurinen perhe-kirjan kirjoituksissa on vallitsevana  naisten näkökulma.  Tämä pitää varmasti paikkansa, koska kaikki kolme tai oikeastaan neljä kirjoittajaa, kun johdanto-osuus otetaan mukaan, ovat naisia. Mutta ei se ihan pelkästään siitä johdu.

Ainakin minusta näyttää siltä, että useimmissa tapauksissa miesten tekemisiä ei arvostella samalla lailla kuin naisten.  Ehkä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.  Miehet ovat kuitenkin kaikissa yhteiskunnissa yleensä vahvemmasta asemassa kuin naiset, jotka joutuvat sopeutumaan. Poikkeuksen tästä kuviosta tekevät ne länsimaalaiset miehet,  jotka avioituvat islamin uskoisen naisen kanssa.  He joutuvat yleensä kääntymään islamin uskoon, mutta sen tehtyään heidän asemansa vaimonsa kotimaassa on tiettävästi samanlainen kuin muillakin miehillä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö miehen tai miesten näkökulma näistä asioista olisi tärkeä ja kiinnostava.  Siksi kysyinkin eräältä tutulta suomalaiselta mieheltä, toimittajalta, joka on naimisissa italialaisen naisen kanssa, ja jonka tiesin lukeneen kirjamme, oliko häntä häirinnyt kirjoittajien naisnäkökulma. Ei ollenkaan, hän vastasi.  Keskusteltuamme aiheesta jonkin tovin pyysinkin häntä ystävällisesti kirjoittamaan kirjasta oman arvionsa toimittamaani Italian suomalaisten Mansikka-lehteen. (http://mansikat.vuodatus.net)  Odotan kiinnostuksella hänen artikkeliaan.  (RVC)

Read Full Post »

2019122Ensimmäinen arvostelu kirjastamme,  jonka olen nähnyt. Löysin tämän
kirja-arvostelun Suhdesoppa-sivuilta, enkä malttanut olla kopioimatta sitä.

Monikulttuurinen perhe (2009) on kolmen kirjoittajan kokoama ja Kustannus Oy Arkin julkaisema   uutuus aiheesta, josta ei ole kirjoitettu liikaa. Kirja käsittelee kahden kulttuurin kohtaamista samassa perheessä. Kyseessä on siis odotettu ja tarpeellinen teos, työskenteleville samoin kuin niille, joiden lähipiiristä monikulttuurisia perheitä ja -pariskuntia löytyy.

Globalisaation myötä maailma on pienentynyt, ja monikulttuurisuudesta on tullut osa suomalaisen arkipäivää. Kirjoittajat Jonna Roos, Ritva Viertola-Cavallari ja Päivi Oksi-Walter ovat kaikki suomalaisia naisia, joilla on runsaasti kokemusta monikulttuurisesta perhe-elämästä sekä Suomessa että ulkomailla. Lisäksi he ovat monella tapaa tekemisissä monikulttuurisuuden kanssa ammateissaan kouluttajana, tutkijana, terapeuttina ja toimittajana.

Kirjoittajat käsittelevät aihetta laajasti ja syvällisestikin, he myös kertovat omista kokemuksistaan avoimesti. Naisnäkökulma korostuukin teoksessa usein. Muistettakoon, että vaikka suomalaisista useimmiten naiset päätyvät kahden kulttuurin suhteeseen, moni suomalainen mies on myös monikulttuurisessa liitossa. Perheen kotona syntyy kolmas kulttuuri, kun kumpikin puoliso tuo suhteeseen oman taustansa.

Kahden kulttuurin perheessä elävä kohtaa yleisien parisuhteeseen liittyvien kysymyksien lisäksi sellaisia haasteita, jotka nousevat esimerkiksi lasten kasvattamisesta kaksikielisessä ympäristössä, kahden erilaisen perhekäsityksen sopeuttamisesta yhteen tai lainsäädännöstä ja oikeuksista. Jälkimmäisistä on kirjan lopussa helppolukuinen opas. Ylipäätään käsitellään sellaisia tekijöitä, jotka eivät haasta samasta kansallisuudesta ja kulttuurista tulevia puolisoita.

Teoksessa käsitellään uskontoa kulttuurin osa-alueena ja siten puolisoiden arvomaailmaan vaikuttavana tekijänä. Monikulttuurinen perhe-kirjan tavoitteena on tukea kahden kulttuurin pariskuntia ja perheitä sekä muistuttaa niistä laajoista mahdollisuuksista, joita kulttuurien moninaisuus tuo elämään.

Kirjan merkittävin anti piilee oivalluksessa, jonka mukaan perheen kotona syntyy kolmas kulttuuri, kun kumpikin puoliso tuo suhteeseen oman taustansa. Kirjailijat korostavat kolmannen, perheen oman, kulttuuriin olevan antoisa ja rikas kasvualusta sekä vanhemmille että lapsille.

Kirja tuo myös peilin lukijan omien kasvojen eteen avaten ovia psykologisesti omaan kehityshistoriaan ja persoonallisuuteen. Se varoo ja varoittaa lukijaa käsittelemästä aihetta ongelmalähtöisesti. Toisaalta paikoin lipsutaan liikaankin varovaisuuteen. Nuorten 20- ja 30-vuotiaiden aikuisten piiristä, etenkin korkeakouluissa opiskelleista, löytyy runsaasti monikulttuurisia pareja ja kahdenkulttuurin liittoja pidetään melko tavallisina vaikkakin haasteellisina.

Kyseessä on aihepiiri, johon liittyvän keskustelun tarve on suuri ja tulee varmasti lisääntymään. Siksi onkin ilo huomata, että kysyntään alkaa löytyä entistä enemmän tarjontaa. Monikulttuurinen perhe-kirja sisältää paljon asiaa, mutta on myös viihdyttävää luettavaa kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle.

Teksti: Kati Noordhuizen

Read Full Post »

….. hävittää  Unescon maailmanperintökohteen?

Halusiko Berlusconi tuhota 1760-luvulla rakennetun puukirkon Petäjävedellä? Berlusconi kertoi seuraavaa väittäen, että se olisi tapahtunut Suomessa: ”Ajoimme kolme tuntia tutustuaksemme 1700-luvulla rakennettuun puukirkkoon, joka olisi meillä tuhottu.” Petäjävedellä on ajateltu, että kuvaus sopisi siellä olevaan 1760-luvulla rakennettuun puukirkkoon, joka muuten on hyväksytty Unescon maailmanperintökohteeksi.

Italian pääministeriltä siis moninkertainen moka, jos kyseessä olisi ollut se kirkko. Mutta suomalainen taho on todennut, ettei Berlusconi ole ollut koskaan valtiovierailulla Suomessa. Ja italialainen taho puolestaan on kertonut, että B:n mainitsema kirkkomatka olikin tehty Islannissa.  Paljon melua tyhjästä siis?!  Onnittelen, pääministeri! Maantieto ei taida olla vahvin lajinne!

Mutta eivät ne liene ”pellemestaritaitonnekaan”! Erkki Tuomioja kertoo Italian häpeä-artikkelissaan nettisivuillaan, kuinka suututitte aikoinaan Ruotsin Anna Lindhinkin, joka ei sen koommin tervehtinyt teitä.  ( http://www.tuomioja.org)

Mitä Berlusconin avioeroa suunnittelevaan puolisoon tulee, myötätuntoni on ehdottomasti hänen puolellaan! Berlusconin käytöshän osoittaa selvääkin selvemmin omaan itseensä kohdistuvaa narsistista ihailua, ja omien ominaisuuksiensa liiallista arvostamista. Mutta italialaiset eivät sitä huomaa tai ymmärrä tai siitä välitä.   (RVC)

PS.  Kannattaa tutustua myös Nicola Rainòn artikkeliin  Un consiglio, signor Presidente: lasci perdere la Finlandia Suomen italialaisten La Rondine-lehden nettisivuilla.

Read Full Post »

Mitä tulikaan kirjoitettua

Jostain putkahti käsiini lehtileike, jossa olin kirjoittanut Turun Sanomille maaliskuussa 1994 Italian nykyisestä pääministeristä Berlusconista eräitä tosiasioita. En millään lailla ihastele miestä, enkä edes muista tällaista kirjoittaneeni. Itseasiassa näen punaista, kun hän ilmestyy kuvaruutuun, mitä tapahtuu lukemattomia kertoja päivässä.

On kuitenkin pakko myöntää, että kyllä mies oli jo nuorena poikana taitava omien raha-asioittensa ja muittenkin asioittensa hoitamisessa. Eikä hän siinä taidossa ole tippaakaan laantunut. Mutta palataksemme lehtileikkeeseen, tässä koko tarina:

Rooma (TS) 27.3.1994

Berlusconi ansaitsi jo poikasena

Italian pääministeriksi pyrkivä 56-vuotias mediakuningas Silvio Berlusconi myi jo poikasena muistiinpanoja koulutovereilleen ja lippuja esityksiin, joissa hänellä oli aina pääosa. Raha merkitsi riippumattomuutta,  ja 15-vuotiaana Silvio luopui viikkorahasta, kun pankinjohtajaisä kyseli sen käytöstä.

Loistavasti päättämänsä lakiopinnot Silvio rahoitti kodinkoneiden edustajana, turistioppaana ja animaattorina, hääkuvaajana sekä musiikkiyhtyeen basistina. Hän lauloi mm. Yves Montandin kappaleita. Todellisena Casanovana Berlusconi viihtyy kuitenkin paremmin tanssilattialla.

Itsepäinen, pelottavan tarmokas ja väsymätön, jatkuvasti täysillä ajava Berlusconi aloitti liiketoimensa grynderinä. 1963 perustettu Edilnord rakennutti mm. Milanon periferiaan pari isoa lähiötä kaapelitelevisioineen. 1976 hän ryhtyi kustantajaksi ja loi nopeasti mm. kuusi tv-kanavaa, mainosyhtymän, lehtitalon ja pari päivälehteä käsittävän mediakonsernin ja osti siinä sivussa milanolaisen jalkapalloseuran  AC Milanin.

Näitä kaikkia hän on siekailematta käyttänyt hyväkseen vaalikampanjassaan. Naisten hurmuri Berlusconilla, jonka johtama Forza Italia-puolue on saanut taakseen myös kotirouvien järjestön, on ollut kaksi suurta rakkautta musiikin, teatterin ja jalkapallon lisäksi. Ensimmäinen vaimo Carla Dall´Oglio löytyi bussipysäkiltä 1964.  Avioliitosta syntyi kaksi lasta.

Veronica Lariosta, johon tv-kunkku rakastui nähtyään tämän näyttelevän hänen itsensä osaksi omistamassa Milanon Manzoni-teatterissa 1980, tuli rouva Berlusconi 1990 kolmen yhteisen lapsen syntymän jälkeen. Todistajina olivat (edesmennyt) sosialistijohtaja Bettino Craxi vaimoineen. Craxit olivat myös 1984 syntyneen Barbaran kummeina. (RVC)

00000

Tuollaista olin siis tullut kirjoittaneeksi vuonna 1994. No, nämähän ovat vain faktoja, jotka eivät muuksi muutu. Kuten ei ole muuttunut  Berlusconikaan, jonka ”ruokahalu” näyttää jatkuvasti kasvavan. Mikään ei hänelle näyttäisi riittävän. Ja miksi riittäisikään, kun hänen suustaan päästämänsä sammakotkin miellyttävät hänen kannattajiaan.

Read Full Post »

Kaksoisolentoni

Alteregoni

Ikävä
on
iso lintu,
ahne lintu,
se istahtaa olalleni,
harteitani talloo ruoja.
Ruokin sitä, käy taloksi
se, hotkaisee minut,
iso paha susilintu.

Ikävä
on pieni
lintu, sulolintu,
se hypähtää kädelleni,
visertää korvaani kurja.
Kuuntelen sitä ja
ajatukseni se
varastaa,
julkeasti
emännöimään se
rupeaa: kaihonkakkuja
aamuin illoin leipoo
se.  Pieni, suloinen
lintuvelho.

(RVC)

Runotorstain haaste

Read Full Post »

Older Posts »