Posted in Runohaasteet on 30 huhtikuun, 2009| 12 Comments »
Hän on
erään eteläisen
Euroopan maan
pääministeri.
Hänen
todellinen
minänsä on naamioitunut
alituisen ja liian leveän
hymyn taakse. Mutta
auta armias, jos
olet eri mieltä
hänen
kanssaan
ja vielä uskallat
ilmaistakin sen,
silloin naamio putoaa
hänen kasvoiltaan
ja hänen ilmeensä
on täynnä vihaa.
(RVC)
Posted in Haasteet on 30 huhtikuun, 2009| 1 Comment »
Matematiikasta puheenollen tulee mieleeni ensinnäkin Tyttönorssin ankara matematiikan opettajamme, joka huvitteli joillakin tunneilla antamalla meille suhteellisen vaikeita päässälaskutehtäviä. Olin niissä kuitenkin aika nopea, ja minulla oli usein vastaus jo valmiina ennen kuin toiset olivat kunnolla päässeet edes alkuun. Matikka-linjalle en kuitenkaan mennyt, koska minulla tuli yleensä hurja pääsärky kemian tunneilla käytettyjen aineiden takia.
Yliopistossa suoritin kuitenkin lyhyen matikan kurssin, jota veti nykyisin Tavastia-klubin johtajana tunnettu Juhani Merimaa. Siihen aikaan hän kuitenkin toimi vielä matematiikan opettajana, ja oli silloinkin kovasti suosittu. Hän asui puolisonsa Leenan kanssa Ida Aalbergin tien opiskelija-asuntolassa, kuten minäkin silloisen mieheni kanssa. Se oli mahtavaa aikaa. Jussi ja Leena olivat myös todistajina vihkiäisissämme.
Mutta palataksemme matematiikkaan, Jussin pitämän kurssin toista koetta edeltäneenä iltana sattui Hämäläis-osakunnalla olemaan venäläisiä vieraita silloisesta Neuvostoliitosta. Sekä Jussi että minä olimme niihin aikoihin osakunnan virkailijoita, ja osallistuimme illanistujaisiin neukkujen kanssa.
Ilta venyi pikkutunneille, ja aamulla minulla oli kyllä vähän ankea olo. Jussi lohdutteli sanoen, että kun edellinen kokeeni oli mennyt hyvin, olisin toisesta kokeesta selvinnyt kirjoittamalla nimeni paperiin. Selvisin kuitenkin siitäkin kokeesta ihan kohtalaisesti.
Myöhemmin muutimme Koivukylään kuten Merimaatkin, ja vietimme edelleen illanistujaisia silloin tällöin. Sitten minä muutin yksin Kallioon. Ja sitten Jussi ja Leenakin muuttivat Korsoon, ja jossain vaiheessa Jussi ryhtyi johtamaan Tavastia-klubia antaumuksella. Viime vuonna hänelle myönnettiin Soundi-lehden Soundi-palkinto, jota rocklehti Soundin päätoimittaja Timo Kanerva perusteli näin:
– Merimaan luotsaama Tavastia-klubi on paikka, jossa bändeistä on pidetty hyvää huolta. Juhani Merimaa on nostanut myös Ankkarockin ja Ruisrockin festivaalien huipulle. Hän on osaava liikemies, mutta sen lisäksi henkeen ja vereen rockin ja muusikoiden ystävä.
Matemaatikosta liikemieheksi ei Jussin tapauksessa todellaakaan ollut hullumpi valinta. Ja kyllähän musiikkibisneksessäkin matematiikkaa tarvitaan. (RVC)
PS. Tällä kirjoituksella osallistun Pakinaperjantain Matematiikka-haasteeseen.
Posted in Kuulumisia on 26 huhtikuun, 2009| 5 Comments »
Sain jo vähän moitteita Katjalta, kun blogini ei ollut päivittynyt pariin viikkoon. Minulla oli kuitenkin mielestäni hyvä alibi, koska luokseni tänne Italiaan tuli pitkäaikaisin ystävättäreni Monika, joka ei ollut täällä meillä käynyt vielä koskaan. Viime vuonna hän jäi leskeksi miehestään, jonka kanssa hän ehti elää peräti 46 vuotta. Yhdessä he kiertelivät maailmaa, mutta tänne meille eivät olleet koskaan ”eksyneet”. Tosin olivat olleet lomailemassa Senigalliassa samana kesänä, kun minä tutustuin nykyiseen mieheeni, Manuun.
Mieheni ja minä halusimme tarjota Monikalle mahdollisimman mukavan loman täällä Italian Marchessa. Siihen kuului myös kämpän järjestäminen vierailukuntoon. Myöskin siitä syystä, että hän on tarjonnut kaupunkiasuntonsa käyttöömme, kun käymme Suomessa, mistä olemme ylen kiitollisia. Majailimme siellä jo viime vuonna.
Meillä oli oikein mukava viikko. Kävimme mm. Loretossa, jossa on mahtava katedraali upeine taideteoksineen italialaiseen tyyliin. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi, mikä varmaan on ollut tarkoituskin. Paikka on Louvren veroinen pyhiinvaelluspaikka, jonne sairaat tulevat hakemaan parannusta vaivoihinsa, ja monet ovat saaneetkin.
Katedraali on myös taiteellisesti arvokas. Siellä on upeiden frescojen lisäksi pääalttarin takana pieni huone, jonka seinät on ainakin legendan mukaan rakennettu Jeesuksen äidin, Marian, lapsuuden kodin kivistä, jotka – legendan mukaan – enkelit toivat Loretoon. (On mahdollista, että ne toikin Angeli-niminen perhe, mutta legenda on monille uskovaisille totta.)
Lisäksi kävimme myös Senigalliassa kävelemässä. Paikka oli Monikalle tuttu, kuten jo totesin. Minulle ja miehelleni se on aivan erityisen tärkeä paikka, koska tapasimme siellä ensimmäisen kerran pyöreässä, osin meren päällä olevassa rakennuksessa, jonka nimi on Rotonda (=pyöreä). Viimeisenä iltana veimme Monikan ravintolaan, jossa tarjosimme hänelle hienon kalaillallisen.
Oli todella mukavaa muistella menneitä lapsuuden ajoilta ja vähän myöhemmiltäkin vuosilta. En muista Monikan koskaan jutelleen niin paljon, kun hänen edesmennyt puolisonsa oli mukana. Uskon, että puhuminen teki hänelle hyvää. Ikävä on kova, mutta muistot auttavat, joskin ne voivat tuoda myös kyyneleet silmiin. Mutta surutyö on tehtävä, ja ajan kanssa tulee varmaan myös kiitollisuus siitä, että sai elää niin pitkän ja onnellisen avioliiton. Sellaiset alkavat nykyään olla olla kovin harvinaisia.
Monikan lähdettyä minulla alkoi valmistautuminen Italian suomalaisyhdistysten vuositapaamiseen. Oikein hyvin järjestetty ja antoisa kokous pidettiin Ascoli Picenossa lauantaina. Kaunis kaupunki, johon itse en ehtinyt pahemmin tutustumaan, mutta mieheni kierteli siellä katselemassa nähtävyyksiä kuten muutkin puolisot. Italian suomalaisten yhdistyselämä on kovin naisvaltaista. Onhan Italiassa asuvista suomalaisista yli 70 prosenttia naisia. (RVC)
Posted in Elämyksiä on 10 huhtikuun, 2009| 3 Comments »
Posted in TIEDOKSI on 7 huhtikuun, 2009| 2 Comments »
Maanjäristykset ovat jatkuneet voimakkaina Abruzzossa vielä tänäänkin, ja tuntuneet täällä Marchessakin, Anconan provinssissa, kuten myös Roomassa. Kuolleiden lukumäärä on jo 228, joista 15 on vielä tunnistamatta.
Viimeisin järistys , klo 19, 42 paikallista aikaa, on aiheuttanut ainakin yhden uuden uhrin. Eikä kaikkia raunioihin jääneitä ole saatu vielä pelastettua. Loukkaantuneita on ainakin tuhat, joista sadan henkilön tila on kriittinen. Kodittomien määrä on 25.000, joista yli 14.000 on majoitettu telttakyliin.
Paljon rakennuksia on romahtanut kokonaan maan tasalle, sellaisiakin, joiden historiallinen arvo on ollut todella merkittävä. Myös arvokkaita taideteoksia on pahasti vaurioitunut.
Raunioista pelastettujen joukossa on myös muuan rautarouva, 98-vuotias nainen, joka ihan pokkana kertoi virkanneensa pitsiä pelastajia odottaessaan ja ihmetteli, mitä muuta hänen olisi muka pitänyt tehdä.
Kadonneitten etsimistä jatketaan vielä kahden vuorokauden ajan.
(rvc)
PS. Kuolleitteten määrä on noussut jo 292:een.
Posted in Surullista on 6 huhtikuun, 2009| 5 Comments »
Tämä päättymässä oleva päivä on ollut italialaisille ja kaikille Italian asukeille surullinen päivä. Uhreja on ainakin 179 ja kodittomiksi jääneitä viimeisten tietojen mukaan 17.000. Itse asun noin 180 kilometrin päässä järistyskeskuksesta, mutta kyllä se täälläkin tuntui. Mieheni kertoi, että käytävällä ovien lasit helisivät kuitenkin rikkoutumatta ja makuuhuoneessa vaatekaapin ovet kolisivat. Itse uinailin autuaana, kunnes mieheni herätti minut, mutta unenpöpperössä en oikein tajunnut tapahtuneen vakavuutta.
Aamulla avattuani television näin koko kaameuden kuvaruudussa, enkä pystynyt pysähdyttämään kyyneliäni. Järkyttävää. 17.000 ihmistä on ilman kotia ja käytännössä kaikkea sitä, mitä siellä oli. Loukkaantuneita on 1.500 ja kadonneita on vielä 34. Tämä on maan suru.
Posted in Runohaasteet on 2 huhtikuun, 2009| 12 Comments »
Mikä
tämä on?
Siitä on jo kauan,
kun tyttäreni kyselivät
vuorotellen tämän tästä:
Mikä tämä on? Tai tuo?
Halu valloittaa maailma ja
omistaa esineiden nimet oli
valtava ja kysymysten
virta loppumaton.
Siitä on jo
kauan,
ja nykyään se olen
minä, joka toisinaan
kysyisin, jos kehtaisin:
Mikä tämä on? Tai
mikä edessäni
seisovan
tutun
näköisen
henkilön nimi
olikaan? Ja mistä
hänet tunnen? Tutut
kasvot hänellä toki on,
mutta mieleeni ei kyllä
palaudu myöskään tilanne,
jossa olimme aiemmin tavanneet.
Tuleehan sekin sieltä lopulta mieleen,
mutta monesti vasta, kun koko nolo tilanne
on jo ohi
auttamattomasti.
(RVC)
PS. Runotorstain teemana on siis Mikä tämä on?
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 