Selailin tänään paperivuoriani aikomuksenani pienentää niitä, vaikka olenkin Paperivuorineuvos. Mutta kuten aina innostuin lueskelemaan säilyttämiäni artikkeleita karsiakseni niistä sellaiset, joita en enää tarvitse. Ei se ”vuori” siitä vielä kovinkaan paljon pienentynyt. Pazienza, kuten italialaiset sanovat, kun asialle ei kerta kaikkiaan voi mitään.
Käsiini osui Kauppalehdessä huhtikuussa 2001 julkaistu juttu, joka on muistona siitä, että kyseistä lehteä jonkin aikaa avustin. Marja Sipilä oli poimimassani jutussa haastatellut hollantilais-ranskalaista tohtori Fons Trompenaarsia, joka oli puhunut Helsingissä Fintran järjestämässä tilaisuudessa kulttuurimalleista. Aihepiiri kiinnostaa minua monikulttuurisia parisuhteita koskevien tutkimuksieni takia.
Suomalaisilla on Trompenaarsin mukaan ”kookospähkinäkulttuuri” , mikä tarkoittaa sitä, että ulkokuori on vaikea rikkoa, mutta kun se onnistuu, suomalaiset ovat vieraille avoimia. Amerikkalaisilla sen sijaan on persikkakulttuuri, mikä tarkoittaa pehmeää pintaa ja kovaa ydintä. Sisään on helppo päästä, mutta perimmäiset tunteet jätetään itselle eikä negatiivisia tunteita näytetä vieraille. Mielestäni italialainen kulttuuri on jokseenkin samanlaista kuin amerikkalainen.
Trompenaars on jakanut kulttuurimallit kolmelle tasolle. Ensimmäinen on tietoisuus olemassa olevista eroista. Toisena on erilaisuuden kunnioitus ja kolmantena kulttuurierojen yhteen sovittaminen, mikä ei tarkoita kompromissia. Suomalaiset pärjäävät kuulemma joka tasolla hyvin. Kansamme pienuus on etuna, koska sen vuoksi on totuttu toimimaan. Sen sijaan ruotsalaiset puhuvat siinä, missä suomalaiset toimivat. Suomalaisillahan on perinteitä tulla toimeen ja elää suurempien kansojen kuten ruotsalaisten ja venäläisten kanssa.
Suomalaisten omanarvontunne ei ole kovin korkea. He käyttäytyvät pikemminkin nöyrästi, millä on sekä hyvät että huonot puolensa. Yhtäältä nöyrä ehkä antaa liikaa periksi, mutta nöyrä voi saada etua bisnestilanteissa joustavuudellaan. Suomalaiset arvostavat laatua ja vaativat sitä itseltäänkin. Trompenaars totesi, että Nokia tunnetaan kaikkialla, mikä on suuri saavutus viisimiljoonaiselle kansalle.
Seminaareissa suomalaiset kuuntelevat mieluummin toisia kuin puhuvat itse. Siksi pitäisikin järjestää kahden päivän seminaareja, sillä suomalaisten suut aukeavat vasta toisena päivänä. Joskin illalla saunassa ja virvokkeiden ääressä kielet kirpoavat suomalaisillakin.
Suomalaiset eivät pärjää hyvin nopeita päätöksiä vaativissa liiketoimissa, mutta pitkän tähtäimen afääreissä he onnistuvat kärsivällisyytensä ansiosta.
Trompenaars esitti suomalaisten vastakohtana italialaiset, joiden kanssa kenties voisi rakentaa toisiaan täydentävän tiimin. Hän arveli kuitenkin, että piirteet saattavat olla liian erilaisia, jotta yhteisymmärrystä pääsisi syntymään.
Työskennellessään ulkomailla suomalaiset tulevat kuitenkin hyvin toimeen toista kulttuuria edustavien kanssa ja sopeutuvat. Eivätkä he syyllisty yritykseen muuttaa toisia samanlaisiksi kuin he itse ovat. Ja mielipiteissään he ovat melko neutraaleja. Näin siis hollantilais-ranskalainen konsultti Fons Trompenaars, joka on konsultoinut mm. Nokiaa Aasiassa ja luennoinut Helsingin yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa. (RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
