Turun Sanomissa on julkaistu artikkelisarjaa, jossa usealta suomalaiselta julkkikselta on kysytty:
1) Mikä taideteos, kulttuurielämys, taidekokemus tai ilmaisu on vaikuttanut sinuun voimakkaasti ja laajentanut suomalaisuuden kuvaa?
2) Mikä on sinulle rakkain suomalainen sana?
Haastetut julkkikset ovat vastanneet molempiin kysymyksiin melko laajastikin. Minä puolestani vastaan tässä itse näihin kysymyksiin ja samalla haastan myös lukijani vastaamaan niihin omissa blogeissaan.
1)
Voimakkaita elämyksiä taiteen parissa on toki minullakin ollut lukuisia. Kuitenkin mieleeni on jäänyt ylitse muiden Helsingin Jäähallissa 1. elokuuta 1992 järjestetty Juuret Suomessa-tapahtuman pääjuhla. Kirjoitin siitä myös Italian suomalaisten Mansikka-lehteen seuraavasti:
”Minun juureni Suomessa on, syvyyksissä sen peruskallion”, lauloi Jäähallin pääjuhlassa Wuppertalissa, Saksassa asuva iskelmälaulaja Jukka Kuoppamäki tyttärenä Inka Aufagenin kanssa. Nätisti lauloivat, varsinkin Inka, ja laulu liikutti niin, että jouduin heti pyyhkimään kyyneleitä silmistäni. Luultavasti vasta muutettuaan ulkomaille tajuaa täysin Suomen ja suomalaisuuden merkityksen itselleen. Ikään kuin juuret olisivat sitä syvemmällä synnyinmaan mullassa (tai peruskalliossa), mitä kauemmin olet ollut poissa.
Oli todella sykähdyttävää olla mukana juhlassa, johon osallistui useita tuhansia suomalaisia eri puolelta maailmaa. Liikutuksen tunne vain yltyi hienojen kuoro- ja tanssiesitysten myötä, niin että juhlan lopussa meikäläisen Maamme-laulustakaan ei ollut tulla yhtään mitään. Mutta olihan jopa presidentti Mauno Koivisto näyttänyt herkistyvän puhuessaan meille ulkosuomalaisille, joita on varmasti nykyään jo paljon yli 1, 5 miljoonaa.
Vähän minua kyllä huvitti, kun meidät toivotettiin tervetulleiksi esi-isiemme maahan. Kenties suurin osa juhlaväestä olikin toisen tai kolmannen polven suomalaisia, mutta paikalla oli paljon niitäkin, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet Suomessa, ja vasta aikuisina muuttaneet ulkomaille.
2)
Toiseen kysymykseen ”Mikä on suomen kielen kaunein sana?” vastaan yksinkertaisesti:
RAKAS ja sen sukulaiset ARMAS, KULTA, LEMMIKKI, KULLANMURU, MURU. Ja mitä niitä nyt onkaan. Enkä edes perustele valintaani. Nämä sanathan ovat kuin musiikkia kenen tahansa korvissa. Ja millä tahansa kielellä ilmaistuina. Suurin on rakkaus, sanotaan Raamatussakin.
Tähän loppuun sopiikin mainiosti Saksassa ainakin niihin aikoihin asuneen Anneli Behrendtin runo:
Kysymyksiä
Mitä minun tulisi rakastaa enemmän:
paikkaako, jossa synnyin ja kasvoin
vaiko paikkaa,
jonne perheeni perustin,
jossa elämäni elin?
Mitä minun pitäisi rakastaa enemmän:
kieltäkö,
jota isäni puhui, äitini opetti,
vaiko kieltä, jota lapsilleni puhun,
jolla heidät kasvatin?
Mitä minun tulisi rakastaa enemmän:
maatako, jossa opin elämän alkeet,
vaiko maata, jossa opin elämään?
Mitä minun tulisi rakastaa enemmän?
0
PS. Nykyään yhä useimmat ulkosuomalaiset äidit puhuvat lapsilleen äidinkieltään, suomea tai (Suomen) ruotsia. Mutta niin ei ole aina ollut. Esimerkiksi Englannissa lääkärit kielsivät suomalaisia äitejä tykkänään puhumasta lapsilleen suomea. Siitä olisi muka ollut haittaa heidän kehitykselleen. Ja äidit tottelivat, olihan lääkärin sanaa kuultava.
Runosta voi tehdä sen johtopäätöksen, että niin on ollut Annelinkin lasten tapauksessa. Onneksi nykyään äidit eivät kuuntele enää niin tyhmiä väitteitä. Kaksi- tai monikielisyys on valtava rikkaus, ja sen myötä lapsi oppii myös paremmin ymmärtämään suomalaisen vanhemman kulttuuria. Ja sitä paitsi myös keskustelemaan suomeksi isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa. (RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 