Liian halvalla

Tuhlaajaveli

 1.

– Saat halvalla, ihan liian halvalla. Mä kun tarvitsen ne rahat heti, sanoi Matti surullisen näköisenä. – Muuten vekselini menee protestiin.

Mikon mielessä kävi ajatus, että tässäpä hyvä tilaisuus. Se on sellainen ressukka, ikuinen lapsi, joka ei ymmärrä, ettei rahat kasva puissa. Mutta missä se olisi voinut oppia tavoille, kun isä oli just samanlainen. Ehkä vieläkin pahempi. Aina vippaamassa rahaa toisilta. Milloin mihinkin arveluttavaan hankkeeseen. Sieltä se on sen oppinut. Olishan se voinut tietysti oppia isän erehdyksistä, mutta kun äitikin on samanlainen. Ja kun asiat menevät pieleen, ovat kilpaa toinen toistaan syyttämässä. Mitähän sille vastaisi?! Saishan tässä vastineeksi sen auton. Voisihan se vieläkin alentaa sen hintaakin. Mutta mitä minä oikeastaan sillä sen autolla teen, kun meillä on molemmilla omat automme. Mirjalla ja minulla. Ja pikku-Matilla ei ole vielä ajokorttia. No, se auto on kyllä tosi hieno. Velipekalle ei mikään halpa kärry kelpaakaan.

– Kuule, mun pitää kyllä vielä puhua tästä asiasta Mirjan kanssa. Ei kai se sun vekselisi ihan tänään lankea?

 – Ylihuomenna on se hoohetki.

 – Mä palaan asiaan huomenissa.

 2.

 Mirja reagoi odotetusti Mikon uutiseen: – Olet kyllä aivan liian helppo nakki sille. Etkö huomaa, että se käyttää sua hyväkseen.

 Mikko puolustautui: Hän myis sen mulle halvalla, jotta eivät voisi sitä takavarikoida sen vekselin takia. Mutta jatkaisi auton käyttöä tarvitessaan.

 Mirja reagoi yllättävän kiukkuisesti: – No, voi tule ja puserra. Sinä maksat viulut, ja hän käyttää autoa miten lystää. Ei se koskaan opi ihmisten tavoille, kun sä sitä aina jeesaat.

Mikko puolustautui: – Mutta sehän on mun pikkuveli. Samaa perhettä.

– Entäs me sitten? Aina sä valitat sen tekemisiä, mutta siitä huolimatta sä lankeat joka kerta samaan loveen, Mirja melkein kiljui hermostuneena. – Itse olet sanonut, että se on äitisi lempilapsi, ja silti sä lankeat aina uudestaan se selityksiin. Mulla alkaa jo olla mitta täysi….

Mikko hämmästelee Mirjan purkausta ja puolustautuu: – Se on mun ainoa velipoika.

– En tiennytkään, että me ollaan Suomen pankki ja kenties Euroopankin. Mihin se kaikki nuo rahat tuhlaakaan. Meneekö ne rahat pelaamiseen vai naisiin? Ties kuinka monta rakastajatarta sillä on. Liian halvalla menit halpaan. Sano minun sanoneeni….. Ja sen muijakin, rakas kälysi on kuin joku Saban kuningatar. Aina uudet muodinmukaiset vaatteet, kun minä kuljen täällä vanhoista vaatteista uudelleen muokatuissa asuissa. Onneksi olen vanhaa vaatturisukua, ja osaan ommella. Mehän käytännöllisesti katsoen elätetään sun veljesi perhettä. Veri on vettä sakeampaa. Onkos mokomaa ennen nähty?! Liian halpaa tässä on vain se, mitä meille sinun perheellesi jää kaikesta, kun velipoika on aina etusijalla. Se kun luulee, että rahat kasvaa puussa. Meillähän noita puita onkin tuolla pihalla toinen mokoma.

Mirja on todella tuohtunut.

– Voi, rakas Mirja, minähän olen monta kertaa sanonut sinulle, että mennään ja ostetaan sinulle ihan uusi garderoobi. Voitais mennä nytkin vaikka heti. Vielä ne on kaupat auki näin joulun alla. Ja mä sanon sille velipojalle, että tämä olikin nyt se viimeinen kerta. Ei, kun ensiksi mä annan sen ymmärtää, ettei mitään ole tehtävissä. Mutta tämä on ehdottomasti viimeinen kerta. Ja auto tuodaan meidän autotalliin. Saa poika kävellä tai käyttää bussia tarvitessaan. Ja me kaksi lähdemme pian Kanarian saarille juhlimaan hääpäiväämme.

– Tuo on järkipuhetta. Toivottavasti osaat olla sille riittävän tiukkana. Kanarian saarille! Sinne olen jo pitkään halunnutkin palata uudelleen. Siellähän me olimme häämatkalla. Odotan jännittyneenä sitä matkaa. Siitä tulee ihana loma. Kiitos, kulta. Pusi, pusi. Ja nyt lähdetään vaateostoksille….

(RVC)

Pakinanperjantain Haaste: Liian halvalla

Read Full Post »

Ihminen on hauras…

…. kuten lasikin

Meillä
oli ensin alkuun
niin hauskaa. Soitit
ihanasti pianoa, ja minä
lauleskelin. Osasit olla niin
viehättävä. Se oli mahtavaa
niin kauan kun sitä kesti.
Ja sinun lasisilmääsi
silmälasien
takana
tuskin
huomasin, kun
näit hyvin minutkin.
Mutta avioliitossa muutuit
pian isäsi kaltaiseksi, joka
hakkasi vaimoaan milloin
mistäkin mitättömästäkin
syystä tai vain varmuuden
vuoksikin. Eihän sellaista
elämää voinut jatkaa
lastenkaan
vuoksi.
Erosimme.
Toista vaimoasi
kohtelit jos mahdollista
vieläkin kurjemmin. Kertoi
hautajaistesi jälkeen tyttärieni
velipuoli. Ei ole helppoa unohtaa
haavoja kehossa ja etenkään sielun
syövereissä. Mutta vuosikymmenien
jälkeen haluan muistaa vain ne harvat
hienot
hetket.

(RVC)

PS. Tämä on toinen vastaukseni Runotorstain Lasi-haasteeseen.

Read Full Post »

Rasismin historiaa 2

Kohti suvaitsevampaa yhteiskuntaa

Jatkuvasti lisääntyvät monirotuiset avioliitot edustavat joka tapauksessa syntymässä olevaa, suvaitsevampaa yhteiskuntaa. Eri rotujen välinen kanssakäyminen on muutenkin lisääntynyt. Myös mediat ovat vaikuttaneet kehitykseen, samoin mustien ja sekaparien esiintyminen mainoksissa. Monirotuisten avioliittojen tukemiseksi on perustettu lukuisia tukiryhmiä eri puolille Yhdysvaltoja, jopa Virginian yliopistoon.

Nykyään rotujen välisiä avioliittoja vastustavat yllättäen mustat naiset, koska he pelkäävät jäävänsä ilman aviopuolisoa, kun mustien miesten avioliitot valkoisten naisten kanssa ovat paljon yleisempiä kuin mustien naisten ja valkoisten miesten liitot. Naimaikäisiä mustia miehiä Yhdysvalloissa on muutenkin vähemmän kuin mustia naisia ja huomattava määrä heitä on myös vankiloissa. Vuonna 1992 eräät tutkijat totesivat, että kolmea alle 30-vuotiasta   mustaa naista kohti oli vain yksi musta naimakelpoinen mies, joka eli köyhyysrajan yläpuolella.Varsinkaan mustien oikeuksien puolesta taistelevien miesten avioliittoja valkoisten naisten kanssa ei liioin katsota hyvällä silmällä mustien omassa piirissä.

Myös aasialaisten miesten mahdollisuudet löytää itselleen puoliso ovat vähentyneet, kun valkoiset miehet vievät vihille yhä useammin joko aasialaisen tai aasialaissyntyisen naisen. Aasialaisista miehistä naimattomiksi jää jopa 20 %. Kiinassa vaimopulaan on johtanut myös yhden lapsen salliminen pariskuntaa kohti. Poikalapsien suosimisen seurauksena on 20 miljoonaa kiinalaismiestä tuomittu naimattomuuteen. Se taas on johtanut morsianten kidnappaamisen lisäksi kiinalaisten miesten morsiamenhakumatkoihin mm.Taiwaniin.

Tilastoissa rotuja luokitellaan yhä

Rotujen mukainen luokittelu on kuitenkin säilynyt Yhdysvalloissa, ja ihmiset tilastoidaan tarkoin sen mukaan, mitä rotua he edustavat. Sama koskee rotujen välisiä avioliittoja. Vuoden 1997 väestölaskennan mukaan väestöstä 72.7 % oli valkoisia, 12.1 % mustia, 1 % oli Amerikan intiaaneja tai syntyjään Alaskasta, 3.6 % aasialaisia tai Tyynen meren saarilta, 11 % hispani-rotua (Hispanic), johon kuuluvat meksikolaiset ja muusta Latinalaisen Amerikasta tulleet väestöryhmät.

Vuonna 1970 Yhdysvalloissa oli 310 000 monirotuista avioparia, vuonna 1990 peräti  1 461 000. Sekin oli kuitenkin vajaat kolme prosenttia kaikista aviopareista (51 718 000). Mustien ja valkoisten välisiä avioliittoja oli 213 000, joista mustan miehen ja valkoisen naisen välillä solmittuja 159 000. Valkoisen ja jonkin muun kuin afrikkalaisen rodun edustajan välisiä avioliittoja oli 1 173 000, mustan ja jonkin muun värillisen rodun edustajan välisiä avioliittoja 75 000.

Vuonna 1995 monirotuisia aviopareja oli 1 392 000. Mustien ja valkoisten avioliitot olivat lisääntyneet 328 000:een ja valkoisten miesten avioliitot mustien naisten kanssa yli kaksinkertaistuneet 122 000:nteen, kun taas valkoisten avioliitot muiden rotujen kanssa olivat vähentyneet 988 000:nteen.

Rotujen välisiä avioliittoja solmivat henkilöt ovat usein korkeasti koulutettuja, edustavat ammatillista keskiluokkaa tai työväestöä, avioituvat vähän vanhempina, usein he ovat olleet aikaisemmin naimisissa, ja usein perhepiirissä on muitakin jäseniä, jotka ovat menneet naimisiin eri rotua tai ainakin eri kansallisuutta edustavan henkilön kanssa. Jotkut haluavat taistella vallitsevia normeja vastaan, toiset eivät hyväksy yhteiskunnan vallitsevia arvoja, uskomuksia ja politiikkaa, tai haluavat vain erottautua omasta ryhmästään. Jotkut pyrkivät parantamaan elämänsä laatua, jotkut ovat seikkailijoita, joista eri rotua edustava henkilö on jännittävä kokemus. Jotkut uhmaavat auktoriteettaja,  ja jotkut vain yksinkertaisesi rakastuvat toista rotua edustavaan henkilöön.

Myös etniset seka-avioliitot lisääntyvät jatkuvasti Yhdysvalloissa. Ennen vuotta 1930 eri kansallisuuksien välisistä avioliitoista syntyneiden lasten osuus oli 20 %, vuoden 1960 jälkeen syntyneiden joukossa se on 75 %. Ja vuonna 1980 valkoisten avioliitoista enää neljäsosa oli solmittu saman etnisen ryhmän jäsenen kanssa. Vain hispanit ja italialaiset menevät enimmäkseen naimisiin oman etnisen ryhmänsä edustajan kanssa. Ennusteiden mukaan Yhdysvaltojen väestöstä olisi vuonna 2050 enää 53 prosenttia “valkoisia”, 25 % espanjalaissyntyisiä ja latinalais-amerikkalaisia, 14 % mustia, 8 % Aasiasta ja Tyynen meren saaristosta tulleita ja enää 1 % Amerikan alkuperäisten asukkaiden, intiaanien jälkeläisiä.

Monirotuiset lapset

Monirotuisista avioliitoista syntyneiden lasten määrä Yhdysvalloissa on nelinkertaistunut 20 vuodessa. Kun heitä oli vuonna 1970 vähemmän kuin 500 000, oli heidän lukunsa vuonna 1990 jo kaksi miljoonaa. Monirotuiset lapset joutuvat usein kärsimään eriarvoisuudesta sekä kotona että yhteiskunnassa. He voivat kärsiä myös identiteettikriisistä.

Jos he valitsevat identiteetikseen jommankumman vanhemman rodun, toinen vanhemmista voi loukkaantua siitä. Yhteiskuntakin voi olla hyväksymättä heidän valintaansa. Lapsi, jolla on erirotuiset vanhemmat, voi joutua kärsimään rasismia molempien edustamiensa rotujen taholta. Ja heistä saattaa tulla väliinputoajia, joita ei hyväksytä kummankaan rodun joukkoon, koska he saattavat olla liian tummia valkoisiksi ja liian vaaleita mustiksi. Lisäksi joku lapsista voi olla vaaleampi tai tummempi kuin toiset. Siitä voi seurata sisarkateutta. (Issues of Biracial Children, Interracial Marriages). Tilannetta kuvaa hyvin Hughes Langstonin runo “Cross”

My old man´s White old man,
And my old  mother´s Black,
If I ever cursed my White old man,
I take my curses back.
If I ever cursed my Black old ma,
And wished she were in hell,
I´m sorry for that evil wish,
And now I wish her well.
My old man died in a fine White house,
My ma died in a shack,
I wonder where I´m gonna die,
Being neither White nor Black.

Kuitenkin monirotuisessa, kuten muissakin monikulttuurisissa perheissä kasvaneilla lapsilla on myös etua siitä. He tutustuvat vanhempiensa kautta kahteen kulttuuriin, jotka ovat monesti kovinkin erilaisia, ja puhuvat useimmiten myös useampia kieliä. Näin he pystyvät kommunikoimaan muita rotuja edustavien ihmisten kanssa. Näin he voivat antaa oman merkittävän panoksensa rasismin ongelman ratkaisemisessa, sillä jotakuta ihmistä tai ihmisryhmää ei voi oppia tuntemaan hyvin ja ymmärtämään olematta läheisessä suhteessa häneen tai heihin. (RVC)

PS. Oheinen runonpätkä vapaasti suomennettuna:

Risteytetty

Isäni on valkoinen ja äitini musta.
Jos ikinä kirosin valkoista isäukkoani,
peruutan kiroukseni.
Jos konsanaan kirosin mustaa äitiäni,
ja toivotin hänet helvettiin,
olen pahoillani tuosta häijystä toivotuksesta,
ja toivotan nyt hänelle kaikkea hyvää.
Isäni kuoli hienossa valkoisessa talossa,
äitini kuoli hökkelissä.
Ihmettelen, missä itse tulen kuolemaan,
kun en ole valkoinen enkä musta.

Read Full Post »

Rasismin historiaa I osa

Katja (Arkitehti)  haastoi minut kirjoittamaan rasismista. Mielestäni Katja ja Sari ja Tiina ovat käsitelleet aihetta suhteellisen kattavasti.  Joten tuon aiheeseen erilaisen näkökulman. Artikkelini, joka käsittelee rotusyrjinnän historiaa, tuo esiin asioita, jotka olisivat suorastaan naurettavia, jollei olisi (ollut) kyse ihmisoikeuksien räikeistä rikkomuksista.  Julkaisen suht´ laajan artikkelini kahdessa osassa. Aihetta käsitellään ennen kaikkea ns. seka-avioliittojen näkökulmasta.

Rotuerottelua Yhdysvalloissa (1)

Yhdysvalloilla, maailman kansainvälisimmällä maalla, on paljon annettavaa myös eri rotuja edustavien henkilöiden välisten avioliittojen tutkimukselle. Niiden historia Yhdysvalloissa on ainutlaatuinen, erityisesti Virginiassa, joka oli orjuuden suhteen johtava valtio, ja jossa myös määriteltiin ensimmäiseksi lainvoimaisesti rodulliset erot.

Vuonna 1662 Virginia yhdessä Marylandin kanssa kielsi rotujen väliset avioliitot. Marylandissa tuli vuonna 1663 voimaan laki, joka määräsi, että valkoisesta naisesta, joka meni naimisiin mustan miehen kanssa, tuli orja miehensä kuolemaan asti, kun taas laki vuodelta 1692 määräsi, että valkoisesta miehestä, joka nai mustan naisen ja sai lapsen tämän kanssa, tuli orja seitsemäksi vuodeksi.15

Vähitellen Virginian ja Marylandin lisäksi myös 39 muulla osavaltiolla, alueella tai siirtokunnalla oli eri rotujen väliset avioliitot kieltävät lait. Erityisen ankarasti vastustettiin mustien ja valkoisten välisiä avioliittoja. Valkoisten naisten tehtävänä oli viktoriaanisten ihanteiden mukaisesti valkoisen rodun puhtauden vaaliminen. Myös valkoisten miesten seksuaaliset suhteet mustien naisten kanssa tuomittiin julkisesti, mutta yksityisesti niitä katsottiin läpi sormien. Ja ne rehottivat siitäkin syystä, että valkoisia naisia ei riittänyt kaikille.

Mustalle naiselle siittämäänsä lapseen nähden valkoisella miehellä ei ollut mitään velvollisuuksia, ja lapsen status määräytyi äidin rodun mukaan. Rotujen välisestä suhteesta syntynyttä lasta pidettiinkin äpäränä, ja kirkko otti hänet huostaansa ja jo pienestä pitäen kirkon palvelijaksi ruokapalkalla. Valkoiset, jotka menivät naimisiin värillisen rodunedustajan kanssa suljettiin ulos valkoisten yhdyskunnasta. Erään lähteen mukaan eräissä Amerikan valtioissa värillinen mies, joka meni naimisiin tai oli maannut valkoisen naisen kanssa, olisi vuoteen 1795 asti voitu tuomita jopa kuolemaan raiskauksesta.

Rotujen väliset avioliitot kieltävien lakien tarkoituksena oli säilyttää valkoisten ylemmyys, suojella valkoisia naisia mustilta miehiltä ja ennen kaikkea välttää monirotuiset lapset. Monirotuisten lasten uskottiin olevan älyllisesti ja fyysisesti alemmantasoisia kuin valkoisten vanhempien lasten. Yhdysvalloissa pelättiin ennen kaikkea valkoisten ja mustien välisten avioliittojen romuttavan valkoisten hallitsevan aseman, koska näissä avioliitoissa ilmeni sosiaalinen tasa-arvoisuus. Lisäksi haluttiin estää, että valkoiselta näyttävät kahta rotua edustavat ihmiset pääsisivät nauttimaan valkoisten etuoikeuksista. Ihmisiä jopa luokiteltiin sen mukaan, paljonko heissä oli mustaa tai värillistä verenperintönä.

Ihmisten luokittelu valkoisen ja mustan verenperinnön mukaan:

Sacatra ½ Griffe ja ½ musta eli 7/8 musta ja 1/8 valkoinen

Griffe ½ musta ja ½ mulatti eli ¾ musta ja ¼ valkoinen

Marabon ½ Griffe ja ½ mulatti eli 5/8 musta ja 3/8 valkoinen

Mulatti ½ musta ja ½ valkoinen

Quadroon ½ valkoinen ja ½ mulatti eli ¾ valkoinen ja ¼ musta

Metif ½ valkoinen ja ½ Quadroon eli 7/8 valkoinen ja 1/8 musta

Meamelouc ½ valkoinen ja ½ Metif eli 15/16 valkoinen ja 1/16 musta

Quarteron ½ valkoinen ja ½ Meamelouc eli 31/32 valkoinen ja 1/32 musta

Sang-mele ½ valkoinen ja ½ Quarteron eli 63/64 valkoinen ja 1/ 64 musta

Kaikissa niissä valtioissa, joissa rotujen väliset avioliitot olivat kiellettyjä, Sacatra, Griffe, Marabon, mulatti, Quadroon ja Metif eivät voineet solmia avioliittoa valkoisen kanssa ja monissa myöskään Meamelouc ei voinut sitä tehdä. Eli, jos yksi isovanhempien vanhemmista ja paikoin myös, jos yksi isovanhempien isovanhemmista oli musta, henkilö katsottiin mustaksi, eikä hän voinut solmia avioliittoa valkoisen kanssa.

Mustiksi laskettiin myös Quadroonin ja valkoisen lapsi eli Octoroon (vrt. Metif), kahden mulatin lapsi Cascos (vrt. mulatti), mulatin ja mustan lapsi Sambo (vrt. Griffe) ja Sambon ja mustan lapsi Mango (vrt. Sacatra), paikoin myös Octoroonin ja valkoisen lapsi oli Mustifee (vrt. Meamelouc). Mustifeen ja valkoisen lapsi Mustifino taas laskettiin valkoiseksi.

Niiden Yhdysvaltain osavaltioiden laeissa, jotka kielsivät rotujen väliset avioliitot ilmoitettiin myös se värillisyyden aste, johon saakka avioliiton solmiminen valkoisen kanssa oli kielletty. Useimmissa tapauksissa kielto koski niitä, joilla oli vähintään 1/16 tai 1/ 8 värillistä verenperintöä suonissaan. Käytännössä tämä merkitsi, että kyseisen henkilön isovanhempien vanhemmista (1/8) tai isovanhemmista (1/16) yksi oli värillinen.

Aina ei kuitenkaan ollut kovin helppoa määritellä henkilön “värillisyysastetta”, kun ensimmäisen polven maahanmuuttajien esi-isistä ei ollut riittävästi tietoa. Eivätkä luokittelijat aina itsekään voineet olla täysin varmoja omasta “valkoisuudestaan”.

Tapaus Loving ja lain kumoaminen

Ensimmäisenä monirotuiset avioliitot kieltävä laki oli kumottu Kaliforniassa perustuslain vastaisena vuonna 1948, viimeisenä Alabamassa kesäkuussa 1999. (!) Virginiassa rotujen väliset avioliitot kieltävä laki kumottiin vasta vuonna 1967, jolloin vielä 15 muutakin Yhdysvaltain osavaltiota kielsi nuo avioliitot. Lain kumoamiseen johtaneet tapahtumat olivat alkaneet vuonna 1958, kun Virginiasta kotoisin olleet, eurooppalaissyntyinen Richard Loving ja afrikkalaista syntyperää oleva Mildred Jeter kävivät vihillä Washingtonissa, missä avioliitto ei ollut lainvastainen. Virginiassa heitä odotti vuoden vankilatuomio, josta he pelastuivat luvattuaan olla palaamatta yhdessä Virginiaan vähintään 25 vuoteen.

Lovingit valittivat kuitenkin tuomiosta ensin Virginian Korkeimpaan Oikeuteen, jossa tuomio ei muuttunut, ja sitten Yhdysvaltain Korkeimpaan Oikeuteen, joka vuonna 1967 kumosi rotujen väliset avioliitot kieltävän lain perustuslain vastaisena todeten, että “avioitumisoikeus kuuluu kaikille amerikkalaisille, ja että se on  yksi tärkeimpiä yksilön oikeuksia ja oleellisen tärkeä vapaiden ihmisten onnellisuuden kannalta.

Kuitenkin vielä 1970-luvulla 12 osavaltion lainsäädäntö kielsi monirotuiset avioliitot. Joka tapauksessa amerikkalainen yhteiskunta on vähitellen muuttunut sallivammaksi rotujen välisten avioliittojen suhteen, joskaan se ei niitä suoranaisesti suosikaan. Kun vuonna 1965 tehdyssä gallupissa pohjoisten valtioiden valkoisista 42 % kannatti monirotuiset avioliitot kieltävää lakia ja etelän valtioista 72 %, oli vastaava luku vuonna 1977 joidenkin gallupien mukaan enää 20 %.

Vuonna 1991 National Opinion Research Centerin suorittamassa kyselyssä valkoisista kuitenkaan 66 % ei halunnut lähisukulaisen solmivan avioliittoa mustan rodun edustajan kanssa. 1990-luvun loppupuolella Henry J. Kaiser Family Foundation ja The Washington Post suorittivat kyselyn, jonka mukaan mustista 86 % hyväksyisi valkoisen perheenjäsenen, sen sijaan valkoisista mustan perheenjäsenen hyväksyisi vain 55 %. (RVC)

Jatkuu

Read Full Post »

Vuosipäivä 24.11.

Huomasin juuri noin tunti sitten, että Ummet ja lammet täyttää tänään vuoden sopivasti, kun jouluun on enää kuukausi aikaa. Tempus fugit. Niin se aika kuluu. Toisaalta tuntuu siltä, kuin Ummet ja lammet olisi aina ollut olemassa.  Ainakin jollakin lailla minun päässäni.

Read Full Post »

Suomalaisia….

…. kummallisuuksia ulkomailla.

Haastoin viisi ulkosuomalaista bloggaajaa kertomaan (vähintään) viidestä suomalaisesta tavasta, joita heidän asuinmaassaan kummastellaan. Meemiin ovat jo ehtineet vastaamaan Sirokko Algeriasta ja Heli Turkista. KIITOKSET heille! Lisäksi haasteen ovat saaneet Finkinja Kroatiasta, Karkki Italiasta ja Maamaa Irlannista.

Linkit löytyvät sivupalkista

Luettuani kaikkien meemit, kommentoin niitä tässä blogissa ja kerron myös omista kokemuksistani Italiassa. (RVC)

PS.  Halutessasi voit kertoa myös omia kokemuksiasi kommenteissa, tai lähettää niitä suoraan osoitteeseen:

ritviecav(at)gmail.com.

Read Full Post »

Onpa omituista….

…. kummallista konsanaan

Vastaan Arkitehdin haasteeseen:

“Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän
merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.”

1) Kenelläkään ei ole kotonaan sellaisia paperivuoria kuin
Paperivuorineuvoksella. Kerään muun muassa
mielenkiiintoisia lehtileikkeitä, ja niitä on kertynyt mahtavia
paperivuoria vuosien mittaan. Niin etten itsekään aina löydä
tarvitsemaani. Aikaisemmin, kun toimin eräiden päivälehtien
kirjeenvaihtajana Italiassa, keräsin lähdeaineistoa tulevia
juttuja varten. Nykyään kerään sen sijaan ensijaisesti
monikulttuurisiin avioliittoihin liittyvää aineistoa. Eivätkä
paperivuoret ainakaan pienene, vaikka olenkin heittänyt jo
pois mahtavia pinoja vanhaa aineistoa.

2) Pidän Italian pöytälippua puolitangossa siitä lähtien, kun
Berlusconi tuli edellisen kerran pääministeriksi. Enkä
nostanut sitä ylös edes Prodin hallituksen aikana, kun tuo
hallitus vaikutti niin heiveröiseltä, niin kuin se sitten olikin.

3) Hajamielisyys on varmaan suurin ja pysyvin paheeni, joka
näyttää vain pahenevan vuosien myötä. Jo pienenä minua
kutsuttiin professoriksi viitaten sillä hienovaraisesti
hajamielisyyteeni. (Vrt. hajamielinen professori.) Kenties
ainoana lapsena olin myös jonkin verran pikkuvanha.
Hajamielisyyteni seurauksena sirottelen nykysin tavaroita
sinne tänne, minne sattuu enkä jälkeenpäin enää muista,
minne ne olin jättänyt. Kaikki paikalleen ja paikka kaikelle
on hyvä sääntö, mutta ainakin kahden ensimmäisen sanan
osalta se on minulle täysin tuntematon käytäntö.

4) Hajamielisyyteni seurauksena, kun pää on pilvissä, en aina
tiedä, mikä viikon päivä on meneillään. On pakko käydä
salaa kurkistamassa keittiön ikkunalaudalla olevasta
lehdestä, jossa on tuorein päivämäärä, ettei ihan höpsön
kirjoihin joutuisi.

5)   Silloin tällöin minut yllättää puheripuli, ja kuinka ollakaan
tartun puhelimeen, ja puhelun vastaanottaja saa kuulla
koko vuodatukseni, jonka olisin aivan yhtä hyvin voinut
kirjoittaa johonkin Vuodatuksen tai WordPressin blogeistani.
Mieheni toteaakin usein, että taas on toisessa päässä ollut
henkilö saanut kuulla annoksen  Divina Commediaa eli
Jumalaista näytelmää. (Ei kuitenkaan Danten) Kaikeksi onneksi
minulla on sentään suht halvat ulkomaan puhelut, 20 sentillä
voin puhua ainakin tunnin kerrallaan.

(PS. Saksassa asuvalla tyttärelläni on tämä omituisuus omaani
vieläkin hurjempana. Joskus on vaikea saada yhtä sanaa
johonkin väliin tunnin kestäneen puhelun aikana.  Onkohan
se sukuvika?  Kerran vuosikymmeniä sitten puhuimme isänsä
kanssa viisi tuntia puhelimessa yhteen menoon!  Omituista
tuokin.  Eikö totta? )

Eiköhän siinä jo ollut riittävästi omituisuuksia.  Ehkä liiankin kanssa. Sääntöjen mukaan minun pitäisi nyt tämän jälkeen haastaa tähän meemiin viisi bloggaajaa,  mutta ei ole helppoa löytää yhtäkään tuttua bloggaajaa, joka ei olisi jo tätä haastetta saanut. Enkä viitsi ihan tuntemattomilta henkilöiltä tiedustella heidän omituisuuksiaan.

oooo

Siksi päätinkin hiukan, ihan pikkuisen vain, muuttaa meemin sääntöjä  ja kysyä viideltä ulkomailla asuvalta suomalaiselta bloggaajalta, mitä suomalaisia tapoja heidän uudessa kotimaassaan on kummasteltu. Oletuksena on, että eri maissa kummastellaan erilaisia asioita.

oooo

Ilmoitan myöhemmin toisessa ”artikkelissa”, keitä kutsun tähän meemiin.   

Read Full Post »

Näkymättömät panssarit

Pitkän hajallaan asumisen seurauksena meille suomalaisille näyttäisi kehittyneen jonkinlainen, näkymätön kilpi tai panssari, joka ilmenee erityisesti suhteessa tuntemattomiin ihmisiin, suomalaisiinkin. Paitsi ehkä karjalaisille. Tuo tapa näyttäisi säilyneen kerrostaloyhdyskuntiinkin, joissa naapureita usein nippa nappa tervehditään vastaan tullessa. Ja on mahdollista asua jopa kuukausia kerrostalossa näkemättä vilahdustakaan yhdestäkään naapurista.

Opiskelija-asuntoloissa sentään tuntuisi olevan toisenlainen meininki. Mistä lie johtuukaan? Muistan hyvin sen yliopistoajoiltani, kun asuimme Ida Aalbergin tien opiskelija-asuntolassa. Siellähän vietettiin kaikenlaisia yhteisiä illanviettoja, pelattiin lentopalloa pihalla ja oltiin muutenkin jatkuvassa kanssakäymisessä naapureiden kanssa. Varsinkin asuntolan perhesiivessä, jossa myös asukkaat vaihtuivat harvempaan tahtiin.

Poikkeuksen tästä säännöstä näyttäisivät muodostavan myös ikääntyneemmät ihmiset. Asuessani jonkin aikaa Kolmannella linjalla Helsingissä, siellä asuvat eläkeläiset näyttivät olevan liiankin kiinnostuneita naapureistaan. Muun muassa eräs pappa kertoi minulle rapussa häneen törmätessäni, että huonokuntoisena ostamassani asunnossa oli käynyt jatkuvasti iso liuta miehiä.

Mahdollisesti hän laski myös minun aikanani siellä poikenneet henkilöt, erityisesti mieshenkilöt. Tapani mukaan olin pyytänyt remonttiapua ystäviltäni, kuten edellisessäkin kämpässäni Fleminginkadulla. Ja onneksi ystäväpiiriini kuului henkilöitä, jotka eivät pelänneet tarttua pensseleihin ja muihin työkaluihin.

Kuten Jorma Etto runossaan toteaa: (Sellaisella) suomalaisella on aina kaveri ja se kaveri on suomalainen. Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.

Tosin voisin lisätä tuohon yhden erottajan, joka on maastamuutto. On mahdotonta pitää yllä yhteyttä kaikkiin ystäviin ja kavereihin, kun asuu ulkomailla. Aluksi sitä yritin, kun tulin lomalle Suomeen yksin mieheni jäädessä hoitamaan ikääntyneitä vanhempiaan. Ja juoksin tapaamisesta toiseen. Se oli rankkaa.

Nykyisin voin valitettavasti tavata vain kourallisen, pitkäaikaisimpia ystäviäni Suomen reissuillani. Olosuhteiden pakosta. Enkä siis ole kasvattanut itselleni mitään uutta panssaria. Ja toisaalta eivät monet vanhoista kavereista ota yhteyttä minunkaan. Ja mikä vielä merkille pantavampaa: eivät he tapaile toisiaankaan poissaollessani.

Kun vertailen suomalaisia italialaisiin, on pakko todeta, että italialaisilla ei sellaista panssaria juurikaan näyttäisi olevan. Paitsi roomalaisilla ja kaikilla muillakin ehkä – ainakin jonkin verran Euroopan ulkopuolisiin maahanmuuttajiin nähden. Italialainen näyttäisi olevan hyvinkin seurallinen ja yleensä erittäin sanavalmis, siinä missä moni suomalainen avaa sanaisen arkkunsa usein vasta parin paukun jälkeen.

Mutta jos tuntemattomana ulkomaalaisena yrität edetä henkilökohtaisiin asioihin, törmäät melko varmasti panssariin, josta luovutaan vasta, kun on opittu tuntemaan toinen paremmin ja koettu luottamuksen arvoiseksi. Tosin tuossa prosessissa auttaa paljon, jos olet avioitunut italialaisen kanssa, jonka ystäväpiiri hyväksyy sinut siekailematta välittömästi. Ainakin meikäläisen kokemuksen mukaan. (RVC)

Pakinaperjantain Panssari tai Kilpi-haaste

Read Full Post »

Runohaaste 109

Haasteena tällä kertaa tekstilaina:

”Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin – sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. —”

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Tempus fugit

Odottavan
aika on aina pitkä
ikään katsomatta. Ei
siinä kaasupoljinkaan
auta. Mutta se mitä
odotit, jää heti
taakse tultuaan.
Ei sille mitään mahda.
Mutta jos ei ole mitään
odottamisen arvoista,
on elämä tosi tylsää.
Ja kun tosi kauan
ja vanhaksi elät,
ja ystävät kaikki
kaikonneet,
ja jäljellä vain muistojesi
sillat, eikä elämältä ole enää
mitään uutta odotettavissa,
niin aika tuntuu tosi pitkältä
silloinkin. Liian pitkältä,
ja haluat kenties jo
ehkä itsekin sinne:
muistojen joukkoon.

(RVC)

Read Full Post »

Joulu lähestyy…

ja luntakin on kuulemma Suomessa jo satanut. Joten ajattelin vaihtaa sivupohjani tähän talviseen ja jouluiseen versioon.  Nythän on enää kuukausi ja neljä päivää jouluun.  Niin se aika kuluu. Tempus fugit! Suomessa lienevät pikkujoulubileetkin jo alkaneet. Ainakin pääkaupunkiseudulla.

Täällä Italiassa on supermarketissa jo monta viikkoa ollut esillä joulukamaa. Näyttäisi siltä, että aloittavat joka vuosi joulumarkkinat aina vain  aikaisemmin. Mutta jouluaattona, toisin kuin Suomessa, ovat supermarketit auki vielä aattoiltanakin.

Antoisaa Joulun odotusta kaikille!  Tutuille ja tuntemattomillekin!

Read Full Post »