Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2009

Se on taas tulossa….

joulukuu,  itsenäisyyspäivä ja joulun odotus

Ajattelin vähän piristää blogini ulkoasua tällä jouluisella sivupohjalla.  Täällä Italiassa joulu onkin jo jonkin aikaa sitten vallannut supermarketit.  Se rumbahan näyttää alkavan aina vain aikaisemmin. Kai se on samanlaista siellä Suomessakin.

Tulossa on jo 27:s  jouluni täällä Italiassa.   Muistan kuinka aikoinaan hämmästelin sitä, että jouluaattonakin kaupat ovat auki iltakahdeksaan asti, kun taas Suomessa on joulurauha julistettu jo puolen päivän aikaan, joilloin Italiassa kello on vasta 11 aamupäivällä.

Itsenäisyyspäivää kyllä Italian suomalaisetkin  juhlivat,  ainakin sytyttämällä juhlakynttilät palamaan. Jotkin Suomi-Seurat juhlivat sitä yhdessäkin.  Ja sitten on ollut myöskin suurlähestön vastaanotto Roomassa, jonne kutsutaan edustajia Suomi-Seuroista. Joskin se on yleensä pari-kolme päivää ennen itsenäisyyspäivää. Oletettavasti suurlähettiläs puolisoineen osallistuu Linnan juhlamenoihin Suomessa varsinaisena itsenäisyyspäivänä. Viime vuosina myös Milanossa on ollut oma itsenäisyyspäivävastaanottonsa.

Itse olen joka vuosi saanut kutsun Roomaan suurlähetystön vastaanotolle,  johon olenkin osallistunut melkein joka vuosi. Tarkoitukseni on mennä sinne tänäkin vuonna eli tämän viikon torstaina. On mukavaa nähdä siellä tuttuja, joita harvemmin muuten tapaa.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ  !!!  JA RAUHALLISTA  JOULUN ODOTUSTA!!!  :-))


Read Full Post »

Jotta en unohtaisi

Ritvan runovihosta

o

LINTUVELHO

Ikävä
on iso lintu,
ahne lintu se
istahtaa olallesi
harteitasi
talloo
ruoja.
Ruoki sitä, käy taloksi
se, hotkaisee sinut
iso paha susilintu.
Ikävä on
pieni lintu,
sulolintu, se
hypähtää kädellesi,
visertää korvaasi kurja.
Kuuntele sitä, se varastaa
ajatuksesi, rupeaa emännöimään
se julkeasti: kaihonkakkuja aamuin
illoin se leipoo. Pieni suloinen lintuvelho.
(RVC)

Read Full Post »

Kuun takapuoli

– Äiti, Äitii.., onko Kuullakin takapuoli, peppu, niin kuin meillä? Niin kuin minullakin? ihmetteli  Lasse ja taputteli takapuoltaan.

– Voi, rakas lapsi, eihän se nyt mikään peppu ole. Ei sinne päinkään. Kuun takapuoli on se osa Kuusta, jota me tavalliset pulliaiset emme näe koskaan, valisti äiti poikaansa. Me näemme vain Kuun etupuolen. Ja siitäkin välistä vain pienen osan, ohuen kuun sirpin.

– Voi, jukra! Minä haluan nähdä sen Kuun takapuolen. Tahdon, tahdon, tahdon!- Lasse melkein kiljui kiihtyneenä.

– No, eihän sitä Kuuta katsomaan läheltä ihan kuka tahansa pääse. Mutta ehkäpä sinä joskus tulevaisuudessa saat sen nähdäkin, jos luet oikein ahkerasti läksysi, etkä pinnaa koulusta koskaan. Ensin sinun tulee kuitenkin hankkia ylioppilaslakki ja niin hyvä päästötodistus, että pääset jatkamaan opintojasi yliopistoon tai korkeakouluun. Ja siihen kyllä kuluu vielä aika monta vuotta.

– Jukupätkä, eikö sinne voisi mitenkään päästä aikaisemmin? – Ihmetteli Lasse.

– No onhan niitä avaruusaiheisia elokuvia, Isilläkin on sellainen. Isi kyllä tietäisi muutenkin enemmän näistä avaruusasioista. Minä olen niistä aika pihalla suoraan sanottuna, totesi äiti.

Lasse meni vähän hiljaiseksi ja totesi sitten: – Mä kysyn sitten Isiltä. Koska se oikein tuleekaan kotiin töistä?

– Onhan siihen vielä monta tuntia, mutta odottaessasi voisit vaikka lukea läksysi, niin olisit sitten vapaa keskustelemaan asiasta Isin kanssa, sanoi Äiti. Ja poika vetäytyi omaan huoneeseensa ja paahtoi läksyjään käväisten kuitenkin aina välillä kurkkaamassa, olisiko Isi jo tullut. Läksyt hän oli jo ehtinyt käydä lapi jo useaan kertaan, kun Isi lopulta tuli.

Lasse oli ehtinyt valmistaa  myös joukon Kuuhun, erityisesti sen takapuoleen liittyviä kysymyksiä. Isikin innostui heti aiheesta ja oli oikein otettukin siitä, että poika näytti perineen hänen kiinnostuksensa avaruuteen ja taivaankappaleisiin.

– Onhan se Kuun takapuoli aika hauska nimitys, mutta ei se ole mitenkään verrattavissa ihmisen takapuoleen. Se nyt vaan sattuu olemaan Kuun toisella puolella meiltä näkymättömissä. Kun taas Kuun etupuoli näyttäytyy meille eri aikoina erilaisina versioina: ihan pyöreästä täysikuusta laihan näköiseen sirppiin, selitti Isi.

– Eikö sitten kukaan ihminen ole nähnyt sitä Kuun takapuolta koskaan? – ihmetteli Lasse.

– Onhan toki, muutamat avaruuslentäjät. Ja onhan Kuun pinta kartoitettukin. Siellä on käynyt ainakin amerikkalaisia, venäläisiä ja japanilaisia tutkijoita. Venäläiset olivat onnistuneet kuvaamaan Kuun takapuolen kymmenen vuotta aikaisemmin 7.10. 1959. Ensimmäisenä Kuun pinnalle nousi kuitenkin amerikkalainen Neil Armstrong 21. heinäkuuta 1969 klo 4.56 Suomen aikaa ja Edwin Aldrin heti kohta sen jälkeen samana päivänä, Isi muisteli. Ja hänen haukatessaan välillä henkeä, poika tahtoi kuulla lisää aiheesta.

– Venäläiset olivat käyneet kuvaamassa Kuun takapuolta jo lokakuussa 1959.  Ja he nimesivätkin alueita omien merkkihenkilöittensä ja paikkojensa mukaan. Siellähän on muun muassa Moskovan meri. Neuvostovuoret-niminen paikka osoittautui myöhemmin optiseksi harhaksi. Se oli sitä Neuvostoliiton aikaa, se.

Isi jatkoi kertomustaan Kuusta vielä tovin, ja Lasse kuunteli tarkkaavaisesti esittäen aina välillä kysymyksiä isälleen, ja mielikuvituksissaan hän oli jo Kuun pinnalla, sen takapuolella. Ja kun Isi oli kertonut, että japanilaiset olivat arvelleet, että Kuun pinnan alla olisi vettäkin, poika vasta innostuikin.

– Voisikohan siellä uidakin, hän kysyi.

– En usko, se voisi olla vaarallistakin, sanoi Isi ja Lasse näytti vähän pettyneeltä.

– No tulivuoria siellä ainakin varmaan on? kysyi poika, joka oli nähnyt niitä Sisiliassa.

– Tutkijoiden mukaan tulivuoritoiminta olisi lakannut siellä jo muutamia miljardeja vuosia sitten, totesi Isi.

– No miten vanha se Kuu sitten oikein on? ihmetteli Lasse.

– Sitä en nyt ihan tarkkaan kukaan osaa sanoa, mutta se tiedetään, että Kuu on syntynyt aurinkokunnan alkuaikoina, sen törmättyä lähes Marsin kokoiseen kappaleeseen. Alussa Kuu olikin erittäin kuuma, ja sen pintaa peitti sula kiviaines, magmamerti, joka kuitenkin pian jäähtyi ja jähmettyi kiveksi, jonka peitossa Kuu edelleenkin on. Kuussa nähtävät täplät ovat siihen osuneiden kappaleiden synnyttämiä kraatereita. Niin, ja Kuulla on myöskin napa, itse asiassa kaksikin, totesi isä ja sai pojan nauramaan ääneen.

– Eiköhän tässä nyt ollut  tarpeeksi tällä kertaa, mennään syömään iltapaa, ja sen jälkeen voisin näyttää sinulle joitakin kuvia videolla, sanoi Isi. Ja Lasse oli ikionnellinen, ja tyhjensikin sinä iltana soppalautasen alta aikayksiön. (RVC)

PS. Pakinaperjantain haasteena Kuun takapuoli.

Read Full Post »

Teemana Muoti

Aikoinaan 1990-luvun alussa olin  kirjoittanut  Turun Sanomiin, kahdesta Italian tunnetuimmista muotisuunnittelijoista Giorgio Armanista ja Valentinosta.  Valentinon sanottiin aikoinaan pukeneen maailman kauneimmat naiset.  Hänen vahvin valttinsa oli tyylikkäät iltapuvut, joita häneltä olivat tilanneet mm. Madam Chirac, Liz Taylor ja Sofia Loren. Valentinon mielestä  yli nelikymppisen  tulee unohtaa musta kokonaan vaatekaapistaan. Hän pukikin mieluiten naiset punaiseen ja uskoi sen suostuisaan vaikutukseen.

Jossain vaiheessa 1990-luvulla Giorgio Armani onnistui ”kaappaamaan” Valentinolta omaan asiakaspiiriinsä Sofia Lorenin, Ornella Mutin ja Claudia Cardinalen.  Armanin tyyli oli vähemmän paljastavaa mm. mitä kaula-aukkoihin tulee.  Armani oli aikoinaan huomannut naisten ihastuksen jakkuun, josta tuli hänen käsissään keskeinen vaatekappale, jonka ympärille kaikki muu rakentui. Hänen peruslinjansa on ollut mietojen värien käyttö, josta hän poikkesi vain harvoin. Hän piti harmaanbeeshiä rauhoittavana värinä, ja se jätti tilaa voimakkaalle meikille ja asusteille.

Varsinainen muotitoimittaja  minusta tuli myöhemmin 1990-luvulla, kun aloin käydä muotimessuilla  ja kirjoitin artikkeleita Teksi-nimiseen lehteen.  Se oli jännittävä seikkailu, josta selvisin kohtalaisen hyvin, ja lehdessä pidettiin artikkeleistani. Niinpä parin vuoden ajan kävinkin lukuisia kertoja  Firenzessä ja Milanossa messuilla. Lastenvaatemessujen nimi oli  Pitti Bimbo, miestenvaatemessujen Pitti Uomo,  naisten vaatemessujen Pitti Immagine  Donna  ja neuleita esittelevien messujen nimi oli Pitti Filati. Kaikkein entinen minua ihastuttivat Pitti Bimbo-messut, kun niissä esiintyvät lapset olivat niin mahdottoman reippaita ja pirteitä.  Heitä olisin katsellut vaikka kuinka pitkään.

 Firenzessä järjestettyihin messuihin onnistuin matkustamaan junallakin edestakaisin, mutta Milanoon junamatka Anconasta olisi kestänyt ainakin viisi tuntia yhteen suuntaan, joten olisi pitänyt yöpyä siellä.  Niinpä Teksi suostuikin maksamaan minun lentolippuni  edetakaisin Milanoon, kuten myös junalippuni Firenzeen. 

Kalliiksihan se Teksille tuli, ja siksi en saanutkaan toivomaani korotusta palkkiooni, vaikka he pitivätkin teksteistäni.  Minusta kuitenkin saamani palkkio oli kovin pieni kolmen päivän työstä, kun otti huomioon matkapäivät ja messuilla kiertely.  Niinpä sitten jätinkin tuon homman. Mukava muisto minulla on siitä kaudesta kaikesta huolimatta.   (RVC)

Read Full Post »

Teemana Kuu

Haasterunoja

o

KUN KUU

Kun
on nähnyt
keskiyön auringon,
ei kuuta kaipaakaan.
Mutta kun
keskipäivänkin
aurinko on kaikonnut,
jättäen jälkeensä
kylmyyden
ja pimeyden,
on ohutkin
kuunsirppi
taivaalla
lohtuna.

(RVC)

Read Full Post »