Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2010

Tuli taas nähtyä Roomaa…

…  ja vanhoja tuttuja ja vähän uudempiakin

Villa Lanten terassilta onkin tosi upea näköala.  Siitä on tullut  minulle todella tärkeä paikka, vaikkei siellä tule enää kovin usein käytyäkään.  Käväisin taas Roomassa,  ja tällä kertaa oli aiheena presidentti Tarja Halosen valtiovierailu. Olin saanut kutsun paitsi Villa Lanteen myös  Italian tiedeakatemiaan,  jossa presidentti Halonen piti hienon esitelmän englannin kielellä. 

 Ehdin paikalle juuri vähän ennen esitelmän alkamista, sillä  olin käynyt hotellissa jättämässä sinne matkalaukun ja vaihtamassa juhla-asun päälleni.  Tilasin taksin aavistamatta, että tiedeakatemiaan oli niin pitkä matka.  En olisi sinne varmaan löytänytkään ilman taksia.   Kun sitten pääsin perille, oli kaikki istumapaikat jo varattuina.  Jonkinlainen Halosen esitelmän luonnos suomenkielisenä kyllä löytyi netistä. (Tosin mahdollisin muutosvarauksin!) Joka tapauksessa jotain siitä varmaanvielä  kehittelen Mansikka-lehteen.   

Tiedeakatemian jälkeen riensin sitten ystäväperheen kyydissä Villa Lanteen, jonne Halostakin odotettiin.  Siellä piipahti myös  Italian presidentti Giorgio Napolitano. Halonen sai minulta ja meidän kerholta lahjaksi Monikulttuurinen perhe-kirjan muistokirjoituksineen. Sen lyhyen hetken aikana, kun presidentti Halonen oli lähelläni, en malttanut olla mainitsematta, että itseasiassa olimme tavanneet jo 1970-luvulla.  Tarja olisi ollut kiinnostunut tietämään, missä olosuhteissa se tapahtui, mutta häntä kaivattiin jo muualla. Jotain tuttua hän minussa oli kuitenkin nähnyt.  Ajattelin, että lähetänpä hänelle  joulukortin ja kerron missä oli tavattu 1970-luvulla.  Ja samalla voisin myös todeta, että olimme tavanneet myös  Roomassa  vuonna 1997 presidentti Martti Ahtisaaren valtiovierailun aikana.

Villa Lanten kirjasto sai sitten minulta  Siirtolaisuusinstituutin julkaiseman kirjan Suomalaiset Euroopassa, johon olen kirjoittanut Italian osuuden.  Villa Lante tuli elämääni jollain tavalla – tai oikeastaan unelmiini, kun ottoäitini työpaikalla arvottiin, kuka pääsisi Roomaan tutustumaan silloin jo jonkin aikaa Suomelle kuuluneeseen Villa Lanteen. Äitini oli niiden kolmen joukossa, joiden kesken matka arvottiin.  Valitettavasti voittaja  ei ollut äitini. Vuosia myöhemmin, kun hän  kävi luonamme täällä Italiassa, menimme yhdessä Roomaan ja tutustumaan myös Villa Lanteen. Itseasiassa Villa Lante  vierailuaika  oli  sinne tullesamme  siltä päivältä jo ohi, mutta puhuin kuin Runeberg  Simo Örmälle, ja lopulta hän päästi meidät sisälle  Villa Lanteen.  Ja äitini oli todella onnellinen, kun pääsi näkemään tuon hienon huvilan, jota kaikki pohjoismaat ja monet muutkin Suomelta kadehtivat.   

Mutta palataksemme nykyaikaan, oli tosi mukavaa tavata  vanhoja kavereita Villa Lanten vastaanotolla ja rupatella vaikka lyhyestikin, vaikkei mitään divina commediaa voinut kenenkään kohdalla toteuttaa.  Mutta hyvä näinkin.  Ettei ihan kokonaan unohdettaisi ystäviä, kun välimatkat ovat usein aika pitkiäkin.  Eikä kaikkia näe edes vuosittaisissa Suomi-Seurojen tapaamisissakaan. 

Kaiken kaikkiaan, oli se  tosi mukava reissu.  Ikävä vain, ettei mieheni ollut mukana, mutta  jossain vaiheessa me vielä menemme sinne yhdessäkin. Itseasiassa hänen piti tullakin mukaan, ja olin jo varannut hotellistakin kahden hengen huoneen, mutta hän katsoi lopulta paremmaksi jäädä kotiin, koska ei ollut varmuutta ruokailupaikasta. Hänellä on niin tarkat ruokailuajat, ettei niistä voi juuri  tinkiä.  Ja  suurlähetystön kekkerit loppuvat aina klo 20,  mutta luulisin, että sillä suunnalla on kyllä helpompi löytää  ravintola  nopeastikin.  (RVC)

Mainokset

Read Full Post »

…  Tarja Halosen tapaamista silmällä pitäen. 

Olen saanut kutsun kahteen hänen kunniakseen järjestettyyn tilaisuuteen, ja vihdoinkin kuvio on meidän osalta kunnossa.  Miehenikin tulee mukaan, ja yövymme lähellä   rautatieasemaa olevassa hotellissa. On kiva nähdä taas tuttuja naamoja, joita harvemmin näkee, siis Tarja Halosen lisäksi. 

 Olen tuntenut Tarjan  jo 1970-luvulta lähtien, kun  on satuttu samoihin tilaisuuksiin Suomessa ja kerran täällä Italiassakin, mutta hänellä on varmaan niitä tuttuja niin paljon joka puolella, etten ihmettele, jos hän ei osaa sijoittaa minua niihin vanhoihin kuvioihin.

Oli miten oli, olemme nyt kuitenkin menossa kahteen Halosen kunniaksi järjestettyyn tilaisuuteen. Saa sitten nähdä.  Kerhomme puheenjohtaja ehdotti, että antaisin hänelle lahjaksi Monikulttuurinen perhe-kirjan ja Suomalaiset Euroopassa, joista minulla on vielä yksi ylimääräinen kappale kummastakin.  Suomalaiset Euroopassa-kirjassa on painavaa tekstiä. Sehän painaa toista kiloa.

Read Full Post »

Karoliina Koskisen niin rakastettu runo Naise elämää onkin  nyt luettavissa toimittamassani Italian suomalaisten Mansikka- lehdessä.    http://mansikat.vuodatus.net

TERVETULOA LUKEMAAN!

Read Full Post »

Varakkaalla suomalaisella myyntijohtajalla oli ollut suhde italialaisen naisen kanssa useita vuosia. Eräänä iltana tämä kertoi olevansa raskaana. Koska mies ei halunnut tahrata mainettaan eikä avioliittoaan, hän sanoi maksavansa naiselle ison summan rahaa, mikäli tämä menisi synnyttämään lapsen Italiaan.

Lisäksi hän lupasi maksaa elatusapua, kunnes lapsi täyttäisi 18 vuotta. Nainen suostui tähän, mutta kysyi, mistä mies tietää, koska lapsi on syntynyt. Jotta asia etenisi hienovaraisesti mies pyysi naista yksinkertaisesti lähettämään postikortin tekstillä ”Spagetti”. Ja hän alkaisi maksaa elatusapua.  Kun viesti tuli, siinä luki: spagetti, spagetti, spagetti. Mies oli melkein pyörtyä ilmoituksen saatuaan. Eikä ihme!

oooooo

PS. Mitä tästä opimme? Elämä on täynnä yllätyksiä, eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Sain aikoinaan tällaisen tarinan sähköpostiini. En tiedä, mistä tarina on saanut alkunsa ja onko se totta, mutta hauska se kieltämättä on. (Vahingonilo!) Mutta voisihan tuollaista toki tapahtua ihan oikeastikin. (RVC)

 

Read Full Post »