… ja vanhoja tuttuja ja vähän uudempiakin
Villa Lanten terassilta onkin tosi upea näköala. Siitä on tullut minulle todella tärkeä paikka, vaikkei siellä tule enää kovin usein käytyäkään. Käväisin taas Roomassa, ja tällä kertaa oli aiheena presidentti Tarja Halosen valtiovierailu. Olin saanut kutsun paitsi Villa Lanteen myös Italian tiedeakatemiaan, jossa presidentti Halonen piti hienon esitelmän englannin kielellä.
Ehdin paikalle juuri vähän ennen esitelmän alkamista, sillä olin käynyt hotellissa jättämässä sinne matkalaukun ja vaihtamassa juhla-asun päälleni. Tilasin taksin aavistamatta, että tiedeakatemiaan oli niin pitkä matka. En olisi sinne varmaan löytänytkään ilman taksia. Kun sitten pääsin perille, oli kaikki istumapaikat jo varattuina. Jonkinlainen Halosen esitelmän luonnos suomenkielisenä kyllä löytyi netistä. (Tosin mahdollisin muutosvarauksin!) Joka tapauksessa jotain siitä varmaanvielä kehittelen Mansikka-lehteen.
Tiedeakatemian jälkeen riensin sitten ystäväperheen kyydissä Villa Lanteen, jonne Halostakin odotettiin. Siellä piipahti myös Italian presidentti Giorgio Napolitano. Halonen sai minulta ja meidän kerholta lahjaksi Monikulttuurinen perhe-kirjan muistokirjoituksineen. Sen lyhyen hetken aikana, kun presidentti Halonen oli lähelläni, en malttanut olla mainitsematta, että itseasiassa olimme tavanneet jo 1970-luvulla. Tarja olisi ollut kiinnostunut tietämään, missä olosuhteissa se tapahtui, mutta häntä kaivattiin jo muualla. Jotain tuttua hän minussa oli kuitenkin nähnyt. Ajattelin, että lähetänpä hänelle joulukortin ja kerron missä oli tavattu 1970-luvulla. Ja samalla voisin myös todeta, että olimme tavanneet myös Roomassa vuonna 1997 presidentti Martti Ahtisaaren valtiovierailun aikana.
Villa Lanten kirjasto sai sitten minulta Siirtolaisuusinstituutin julkaiseman kirjan Suomalaiset Euroopassa, johon olen kirjoittanut Italian osuuden. Villa Lante tuli elämääni jollain tavalla – tai oikeastaan unelmiini, kun ottoäitini työpaikalla arvottiin, kuka pääsisi Roomaan tutustumaan silloin jo jonkin aikaa Suomelle kuuluneeseen Villa Lanteen. Äitini oli niiden kolmen joukossa, joiden kesken matka arvottiin. Valitettavasti voittaja ei ollut äitini. Vuosia myöhemmin, kun hän kävi luonamme täällä Italiassa, menimme yhdessä Roomaan ja tutustumaan myös Villa Lanteen. Itseasiassa Villa Lante vierailuaika oli sinne tullesamme siltä päivältä jo ohi, mutta puhuin kuin Runeberg Simo Örmälle, ja lopulta hän päästi meidät sisälle Villa Lanteen. Ja äitini oli todella onnellinen, kun pääsi näkemään tuon hienon huvilan, jota kaikki pohjoismaat ja monet muutkin Suomelta kadehtivat.
Mutta palataksemme nykyaikaan, oli tosi mukavaa tavata vanhoja kavereita Villa Lanten vastaanotolla ja rupatella vaikka lyhyestikin, vaikkei mitään divina commediaa voinut kenenkään kohdalla toteuttaa. Mutta hyvä näinkin. Ettei ihan kokonaan unohdettaisi ystäviä, kun välimatkat ovat usein aika pitkiäkin. Eikä kaikkia näe edes vuosittaisissa Suomi-Seurojen tapaamisissakaan.
Kaiken kaikkiaan, oli se tosi mukava reissu. Ikävä vain, ettei mieheni ollut mukana, mutta jossain vaiheessa me vielä menemme sinne yhdessäkin. Itseasiassa hänen piti tullakin mukaan, ja olin jo varannut hotellistakin kahden hengen huoneen, mutta hän katsoi lopulta paremmaksi jäädä kotiin, koska ei ollut varmuutta ruokailupaikasta. Hänellä on niin tarkat ruokailuajat, ettei niistä voi juuri tinkiä. Ja suurlähetystön kekkerit loppuvat aina klo 20, mutta luulisin, että sillä suunnalla on kyllä helpompi löytää ravintola nopeastikin. (RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 