Posted in Omia runoja, Surullista on 27 tammikuun, 2010| Leave a Comment »
… löysin tämän, kauan sitten kirjoittamani runon tapaisen, joka sai nyt uuden ulkoasun.
PESSIMISTI?
Sahatkaa
sahatkaa ihmisiä
silmiin, sillä ihminen
ihmisessä on pettymys.
Jollei niin olisi, voisin kulkea
vapaasti unohdettujen kaupungin
kuumia katuja, tuntematta ikävää,
laulaen unohdettujen lauluja,
sydämessä toivo
sateisesta aamusta
ja sateenkaaren kosketus
silmieni lumessa.
(RVC)
Posted in Haasteet, Omia runoja on 27 maaliskuun, 2009| 15 Comments »
Keittiössä koko kansa.
Onhan Italiassa
lounaan
aika
ja
uutisten.
Kansa syö ja
nauttii ateriasta,
jonka höysteenä
ovat uutiset.
Keittiössä
on
harvoin
niin hiljaista.
Kaikki tuijottavat
kuvaruutua hiiren hiljaa.
Siellä vilahtavat toimittajat,
poliitikot ja muut julkkikset. Ja
uutiset kertovat kolareista, yliajoista,
raiskauksista ja murhista. Hyvät uutiset
ties minne kadonneet!
(RVC)
PS. Runotorstain haasteena KEITTIÖ
Posted in Haasteet, Omia runoja on 5 maaliskuun, 2009| 14 Comments »
Ihan piposta vedetty,
ja vielä huonosti edetty,
sanoi firman insinööri.
Ja kaikuna koko kööri.
Nämä on nyt niitä,
kun ei polla riitä.
Se siitä.
Eihän tässä muukaan auta,
kirosi insinööri: jumalauta.
Paras kun menet kassan kautta.
Ei tule toista harjoittelukautta.
(RVC)
Posted in Haasteet, Omia runoja on 26 helmikuun, 2009| 18 Comments »
Hän oli syvästi murtunut,
murheen murtama mies,
sielunsa surusta sairas.
Koskaan enää hän ei
kuulisi armaansa
heleää ääntä ja
lempeää laulua
avatessaan kotioven
rankan työpäivän jälkeen.
Hän oli nyt aivan avuton ja
rikkinäinen, mies ilman toivoa.
Mikään ei ollut, eikä olisi koskaan
enää samanlaista. Mikään ei ollut enää
mitään. Miksi et odottanut minua? hän
huusi pohjattomassa epätoivossaan.
(RVC)
Posted in Haasteet, Omia runoja on 19 helmikuun, 2009| 12 Comments »
Italiassa kaikki on yhtä draamaa.
Politiikkakin. Erityisesti politiikka.
Suurten ihmisten pientä draamaa,
pienten ihmisten suurta draamaa.
Kun jokainen haluaisi olla
kukkona tunkiolla,
ottaakseen
kiinni
vallan
kahvasta
mutta
kun
tunkioita
ei riitä kaikille.
Se on iso draama,
suorastaan melodraama
tunkijoille ja onnen onkijoille.
(RVC)
Posted in Haasteet, Omia runoja on 15 helmikuun, 2009| 7 Comments »
LUOKAN HELMI
Että
se Helmi
oli uskomaton.
Luokan helmi, joka
loisti tiedoillaan, joita sen
ikäiseltä kukaan ei olisi osannut
odottaa. Muuten hän oli sulkeutunut
kuin simpukka, joka ei paljastanut
itsestään mitään. Ei iloa, ei surua.
Aina niin asiallinen ja vakava
ilme pikkuvanhoilla
kasvoillaan
että.
(RVC)
Posted in Haasteet, Omia runoja on 12 tammikuun, 2009| 3 Comments »
o
PS. Silirimpsis – sileä tie ojasta allikkoon.
Posted in Haasteet, Omia runoja on 30 marraskuun, 2008| 3 Comments »
Meillä
oli ensin alkuun
niin hauskaa. Soitit
ihanasti pianoa, ja minä
lauleskelin. Osasit olla niin
viehättävä. Se oli mahtavaa
niin kauan kun sitä kesti.
Ja sinun lasisilmääsi
silmälasien
takana
tuskin
huomasin, kun
näit hyvin minutkin.
Mutta avioliitossa muutuit
pian isäsi kaltaiseksi, joka
hakkasi vaimoaan milloin
mistäkin mitättömästäkin
syystä tai vain varmuuden
vuoksikin. Eihän sellaista
elämää voinut jatkaa
lastenkaan
vuoksi.
Erosimme.
Toista vaimoasi
kohtelit jos mahdollista
vieläkin kurjemmin. Kertoi
hautajaistesi jälkeen tyttärieni
velipuoli. Ei ole helppoa unohtaa
haavoja kehossa ja etenkään sielun
syövereissä. Mutta vuosikymmenien
jälkeen haluan muistaa vain ne harvat
hienot
hetket.
(RVC)
PS. Tämä on toinen vastaukseni Runotorstain Lasi-haasteeseen.
Posted in Haasteet, Omia runoja on 25 lokakuun, 2008| 12 Comments »
o
Sillan rakentaja
Siellä
häntä odotti
erilainen maailma,
toisenlainen kulttuuri,
tuntematon tulevaisuus.
Mutta ei hän pelännyt.
Rakkaus on väkevä
voima. Sitä ei
pysäytä
mikään.
Ja niin hänestä tuli
yksi sillanrakentajista,
yksi niistä, joka luovat
näkymättömiä siltoja
kansojen välille.
(RVC)
Runotorstain kuvahaaste
Posted in Haasteet, Omia runoja on 16 lokakuun, 2008| 10 Comments »
Voi teitä nuorallatanssijat!
Lopettakaa jo se rumba!
Ottakaa ainakin, edes
kerran ilo irti
elämästä!
Se on lyhyt,
paljon lyhyempi
kuin arvaattekaan!
Rentoutukaa kunnolla
kerrankin! Tulkaa vaikka
Italiaan. Täällä tehdään töitä
laulellen, lauletaan töitä tehden.
Eikä sitä ehkä huomaakaan, mitä
tuli tehdyksi. Elämä on nauttimista,
ei raatamista varten. Tanssikaa
valssia tai tangoa tai jenkkaa
tai letkajenkkaa tai
sitä rumbaakin,
mutta ilman
nuoraa!!
Saanko luvan!
(RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 