”Ummet ja lammet” seikkaili ja lomaili välillä vähän meren rannan tuntumassa. Olihan siellä ihan mukavat maisemat, mutta U ja L kaipasi koko ajan vanhan mystisen lammen tuntumaan. Sitä paitsi: eihän merta nyt oikein lammeksi voikaan kutsua. Edes hyvällä mielikuvituksella. Eikä ummeksikaan!!!
Paluu ei ollut aivan helppo. Eksyimme ties minne, vaikka kuvittelimme jo päässeemme perille lammen rannalle, mutta jouduimmekin taas meren tuntumaan. Ei sekään nyt ihan huono paikka ollut, mutta kaipuu mystisempään ympäristöön oli niin voimakas, ettei sille voinut yhtään mitään. Joten täällä taas ollaan. Lopultakin. Ja toivottavasti pysytään jatkossakin.
PS. Totta puhuen sivupohjan vaihto tapahtui siitä syystä, että Ummet ja lammet-kuva oli yhtäkkiä kadonnut sivun yläpalkista ja tilalla oli tyhjää. Sitä olisi kestänyt vain päivän, jospa olisin tiennyt… Piti äkkiä saada siihen jotain tilalle, ja siksi vaihdoin sivupohjan. Samaan aikaan katosi kuva uudessa Rakkautta yli rajojen-nimisessä WordPress-blogissakin, mutta sehän palautui heti seuraavana päivänä. Auta armias, sivupohjan vaihtaminen uudelleen ei ollut ollenkaan yksinkertaista. Mutta lopulta se onnistui. Onneksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin. RVC
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 