Monikulttuurinen perhe-kirja

Hyvät ystävät, tässä on sen kirjan kansi, jonka parissa olen puuhastellut noin puolitoista vuotta. Nyt se on viimeinkin loppusuoralla sen jälkeen, kun sain valmiiksi myös 20 liuskaa käsittäneen opasosion.  Kirjan ilmestymisajaksi on suunniteltu tammikuun 4. viikko.  Kirjassa on kolme kirjoittajaa tai oikeastaan neljä, kun myös johdannon kirjoittaja otetaan huomioon. Kustantajana on Kustannus Arkki OY.  Kirjan hinnaksi on ilmoitettu 27, 90 euroa + mahdolliset lähetyskulut. Ennakkotilauksiin saa tiettävästi pienen alennuksen.

Read Full Post »

Pieni sivuhuomautus

Siis sivuista on kyse.  Sivuilla (yläpalkissa) on nyt valmiina teksti, jota ehkä odotit:  Kertomus siitä, kuinka oikein jouduin tänne Italiaan.  Tervetuloa kurkistamaan sivua Kohtalokas matka !   (RVC)

Read Full Post »

Runotorstain haaste

o

Sillan rakentaja

Siellä
häntä odotti
erilainen maailma,
toisenlainen kulttuuri,
tuntematon tulevaisuus.
Mutta ei hän pelännyt.
Rakkaus on väkevä
voima. Sitä ei
pysäytä
mikään.
Ja niin hänestä tuli
yksi sillanrakentajista,
yksi niistä, joka luovat
näkymättömiä siltoja
kansojen välille.

(RVC)

Runotorstain kuvahaaste

Read Full Post »

Laitinen ja suomalaiset naiset

Journalisti-lehden mukaan Alma Media ei jätä suomalaisen naisen mollaamista Kai Telanteen ja Heikki Tuomi-Nikulan yksinoikeudeksi. Aarno Laitinen jatkaa samaa linjaa Iltalehdessä:

”Todellinen kaunotar Esplanadilla on yleensä venakko. Suomalaisen naisen erottaa kaukana maailmallakin siitä, että hänellä on leveä ahteri, lyhyet jalat ja tissit kuin spanielin korvat.”

Tuohon  voi sanoa vain:  Ihmekös, että niin paljon suomalaisia naisia avioituu ulkomaille. Mitä taas suomalaisista miehistä kaljamahoineen voisi sanoa, jätän sanomatta.  Eihän se kuitenkaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla.  Sen sijaan sanoisin:  Katsokaa, kurjat, peiliin!  Eiköhän meissä jokaisessa olisi jotain parantamisen varaa.  Sitä paitsi kauneus on katoavaista, mutta rumuus sen kun lisääntyy. Se pätee myös miehiin. (RVC)

(PS. (Eivät kuulu sataan sanaan.)  Journalisti siteerasi Iltalehteä,  joka äskettäin otti haltuunsa myös Vuodatuksen, jossa on kuulemma noin 50.000 blogia. Minullakin muutama.

Read Full Post »

Erikoisuutta tavoittelemassa

Jos haluaa todella tavoitella erikoisuutta, kannattaa muuttaa ulkomaille. Vaikka sellaiseen paikkaan, jossa ei ole koskaan käynytkään ketään suomalaista. Siinähän toisi mukanaan ensinnäkin suomen kielen, jota yleensä ei missään muualla kukaan osaa eikä monikaan ymmärrä, kenties ei kukaan ole koskaan kuullutkaan. Paitsi tietysti sellaisissa paikoissa, joissa on ulkosuomalaisia. Eivät he kyllä aina ulkona ole, vaikka tuosta nimityksestä voisi jotain sellaista päätellä. Joka tapauksessa niitä paikkoja, joissa saattaa törmätä yhteenkään erikoisuutta tavoittelevaan suomalaiseen, kannattaa tietysti välttää.

Ulkosuomalaisena jossakin sellaisessa maailman kolkassa, jossa ei ole koskaan käynyt ketään suomalaista, voi kuka tahansa lahjatonkin jätkä tai pimu tuntea itsensä erikoiseksi. Eikä sitä edes tarvitsisi kovin paljon tavoitellakaan. Erikoisuutta siis ja siitä johtuvaa hämmästelyä. Hankaluutena voisi olla se, ettei kukaan siellä osaisi suomen kieltä. Tai kenties ei muitakaan niin sanottuja sivistyskieliä. Pitää siis valmistautua puhumaan sitä kieltä, jota kyseisessä maailman kolkassa puhutaan, ainakin muutama tusina sen kielisiä sanoja voidakseen kertoa vastaantulijoille, miten erikoiseen ihmiseen nämä henkilöt tai humanoidit ovat tulleet törmänneeksi.

Se ikävä puoli asiassa kyllä on, että erikoista ihmistä halutaan useasti lähestyä vähän liikaakin, jollei suorastaan lähennellä. Kannattaa olla varovainen, eihän sitä tiedä millaisia pöpöjä saattaisi olla saatavilla. Siksi pakollisiin valmisteluihin ennen matkaa kuuluu ilman muuta ennen lukematon määrä rokotuksia. Erikoista kai sekin on. Kukapa niitä nyt huvikseen keräisi!

Tämä erikoisuuden malli ei vaadi edes kovin kummallisia valmisteluja, kunhan vain on saanut päätetyksi määränpään mahdollisimman etäiseksi Suomesta ja Euroopasta. Parasta olisi kuitenkin varmistua siitä, että siinä maailman kolkassa on myös ihmisiä. Mitä enemmän sen parempi. Kun on kovin erilainen, erottuu suurestakin joukosta.

Siitä vaan miettimään maailman kolkkaa, tai kenties kuuta taivaalla tai jotain muutta planeettaa, jonne mennä erikoistumaan. Huonona puolena on se, ettei nillä leveysasteilla taida kovin paljon ihmisiä tielle osua. Tai mistä sen tietää. Joka tapauksessa erikoisuuden tavoittelija tarvitsee omien poppaskonstiensa lisäksi välttämättä katsojia ja kuulijoita. Vaikka erakot ovatkin aika erikoisia sinänsä, niin erikoisuuden tavoittelijalle sen kaltainen elämän muoto on tietysti täysin mahdoton ja poissuljettu mahdollisuus. (RVC)

Pakinaperjantain viikon haaste

Read Full Post »

Kylppärin vankina 2

Olipa sekin kokemus,  kun tänä aamuna jäin loukkuun kylpyhuoneeseen.
Kun yritin poistua  jatkaakseni nukkumista, ovi ei avautunutkaan.
Aloin etsiä avainta, vaikka eihän tosiasiassa olisi voinut odottaa, että
ovi itsestään menisi lukkoon.  Ja vielä ilman avainta. No, mieheni
heräsi kylppäristä tulevaan meteliin, kun olin ihan paniikissa, tai
ainakin melkein yritettyäni turhaan saada ovea auki avaimella, kun se
lopulta löytyi.  Ei siitä mitään tullut, kylppärin ovi oli päättänyt
pysyä kiinni.

No, kylppärimme on kadun puolella pohjakerroksessa, minkä vuoksi
ikkunoiden edessä on rautaristikot, etteivät vorot ainakaan sitä kautta
pääsisi meille sisälle.  Enkä minäkään siis päässyt ulos ikkunan
kautta.  Keksimme, että mieheni menee ulos ikkunan alle, ja minä ojennan
hänelle avaimen. Niin tehtiin, mutta ovi ei murunkaan käsissä auennut.
Ei ollut itku kaukana. Mieheni lähti etsimään apua,  ja tuli pian
takaisin erään tuttavamme kanssa, joka totesi melkein heti, että ovi oli
lukkoontunut itsestään, koska se ilmeisesti oli ruosteessa.

Loppujen lopuksi koko ovi jouduttiin irroittamaan kehyksineen,  ja  sen
jälkeen mieheni lähti ostamaan uutta lukkoa.  Olin ollut kylppärin
“vankina”  puolitoista tuntia,  ja jostain syystä tuosta kokemuksesta
johtunut huono oloni jatkui vielä monta tuntia vapautumiseni jälkeenkin.

Toisaalta ajattelin  kauhulla sitäkin, että jos diabeetikkomieheni olisi
jäänyt kylppärin vangiksi, olisin varmaan hyppinyt seinille. Näihin
ajatuksiin minut ohjasi se tosiasia, että miehelläni oli ollut kahtena
edeltäneenä yönä hypoglykemia-kohtaus,  ja olin ollut ihan helisemässä
sen asian kanssa. Ensimmäisenä yönä jouduin kutsumaan tänne lääkärinkin,
joka sitten antoi liioitellun määrän sokeriliuosta, jolloin arvot
nousivat tosi korkeisiin lukemiin. Onneksi sain hänet kuitenkin viime
yönä itse virkoamaan.  Ja saimme nukkua loppuyön rauhassa. Tai melkein.
Siis tuohon kylppärin ovihaaveriin asti.

Kylppäri on nyt taas kunnossa, tuttavamme laittoi oven taas paikoilleen
iltapäivällä.  Kyllä varmasti nyt muistamme aina silloin tällöin öljytä
lukon.  No, olihan se sentään kestänyt 21 vuotta ilman voiteluakin.
Ovivanhus.  Ja onneksi ei tarvinnut koko ovea rikkoa.

Puolipäivää kuitenkin minulla jatkui vielä epämiellyttävä olo tuon
“seikkailun” takia, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Oli se vaan sellainen
kokemus, jonka ei toivoisi toistuvan.  (RVC)

PS.  Kuten toisesta postauksesta ehkä tiedätte,  poistin vahingossa tämän jutun blogistani. Ja samalla ikävä kyllä myös kommentit, joita en kylläkään talaisin saa.

Suurkiitokset  JL: lle, jonka ansiosta sain tekstin yllättäen takaisin 🙂

Read Full Post »

Olinpas minä tyhmä!!!

Ihan vahingossa poistin sen kirjoitukseni Kylppärin vankina,  ja samalla hävisivät tietysti myös Hallattaren ja Sirokon myötätuntoiset kommentit. Olen tosiaan pahoillani  ja anteeksipyynnön valkaa. Ei todellakaan ollut tarkoitukseni niitä hävittää, vaan siirtää oma kommenttini lähettääkseni sen uudelleen hallintasivulta.  Tosi tylsää.

No, yritän muistaa, mitä itse olin kirjoittanut suurin piirtein, mutta kommenttejahan, jotka poistuivat artikkelin mukana, en tietenkään takaisin saa. 😦

PS.  Onkohan kellekään muulle sattunut moista koskaan???

Read Full Post »

Tanssiinkutsu

NUORATTA TANSSIKAA

Voi teitä nuorallatanssijat!
Lopettakaa jo se rumba!
Ottakaa ainakin, edes
kerran ilo irti
elämästä!
Se on lyhyt,
paljon lyhyempi
kuin arvaattekaan!
Rentoutukaa kunnolla
kerrankin!  Tulkaa vaikka
Italiaan. Täällä tehdään töitä
laulellen, lauletaan töitä tehden.
Eikä sitä ehkä huomaakaan, mitä
tuli tehdyksi. Elämä on nauttimista,
ei raatamista varten. Tanssikaa
valssia tai tangoa tai jenkkaa
tai letkajenkkaa tai
sitä rumbaakin,
mutta ilman
nuoraa!!
Saanko luvan!

(RVC)

Read Full Post »

Urakka tehty tai ainakin melkein….

Huh, huh,  sain viimeinkin valmiiksi Monikulttuurinen perhe-kirjaan tulevan Opas-osion, joka jäi minun kirjoitettavakseni. Melkein 20  A-nelosta siitä kertyi,  ja homma on nyt niin sanoakseni korkeemmas käres.  Eli kelpaako sellaisenaan.  Tosin ei siihen nyt enää kovin paljon muutoksia taida voida tehdä, kun kirjan pitäisi ilmestyä tammikuussa.

On kyllä  mukavan rento olo,  ja nyt pidänkin vähän lomaa kirjoittamisesta. En tietenkään tarkoita sillä blogiani,  vaan muita kirjoitushankkeitani.  Pitäisi aloittaa pikapuoliin ihan oman kirjan kirjoittaminen.  Materiaalia siihen on kyllä jo onneksi olemassa.

On kyllä aika ihana fiilis!   🙂

PS.  Eräänlainen haaste tämäkin. (RVC)

Read Full Post »

Näin minä sen näin…

Terkut avaruudesta

Ne on tulleet, Mummiiii! Tule ikkunaan, tule pian Mummiiiii! Kappas vain,
siellähän ne on. Mitä lie vakoojia. Jostain maailmankaikkeudesta! Ties
mitä ne oikein haluaa! Ei sitä voi edes arvata. Niitä avaruusolentoja!
Taitaa tulla ankeata ajat, ihan syräntä kiristää. Pitänee ottaa
parit pillerit. Ole nyt varovainen, kulta. Älä mene, kulta,
yksin ikkunaan. Äläkä yritäkään mennä ulos.
Ainakaan yksin. Vielä mukaansa ottavat,
vievät mennessään. Ei niistä tiedä!
Lupaatko varmasti?  Joo, joo,
sanoi poika ja mietti
kuumeisesti,
miten karata
päästäkseen mukaan avaruuslennolle.

(RVC)

Runotorstain kuvahaaste: http://runoruno.vuodatus.net

Read Full Post »