Posted in Entä jos on 25 heinäkuun, 2008| 2 Comments »
ILMOITUS
Nopeasti kasvava joukko
TYÖTÄ KAIKILLE- järjestön jäseniä
etsii työsuhteen solmimista varten
vakavaraista, menestyvää, työntekijämyönteistä
TYÖNANTAJAA
uusien työsuhteiden solmimista varten.
Työnantajalta edellytetään
hyvää palkanmaksukykyä,
jatkuvuutta työsuhteissaan,
demokraattista työilmapiiriä ja
mahdollisuutta uralla etenemiseen.
Hakemukset taseineen ja tilinpäätöksineen
ja mahdollisine suosituksineen
ensi tilassa
UTOPIA-lehden konttoriin.
Työtä kaikille r.y.
Posted in Pohdintoja on 23 heinäkuun, 2008| 3 Comments »
Käväisin Sirokon blogissa, jossa hän kertoo rantarosvojen vallanneen kaupungin rantaosuuden, jonne ihmisten pitäisi päästä virkistymään ihan ilmaiseksi. Laittomat valtaajat eivät salli ihmisten syödä siellä edes omia eväitään. Uskomatonta. Jo pelkkä lukeminen saa veren kiehumaan. Mutta minkäs teet, jos kaupunginjohtajatkin ovat niin lepsuja, että eivät saa järjestystä aikaan? Ehkä he saavat rosvojen bisneksestä jonkin prosentinkin. Tiedä häntä!
Eipä silti, Italiassa ei sentään ihan noin pitkälle ole menty, mitä rantaosuuksiin tulee. Vielä on olemassa ainakin täällä meidän suunnalla Senigalliassa muutama paikka, jossa voi ottaa aurinkoa ihan rauhassa ja uidakin, rannalla kävelystä puhumattakaan.
Mutta kyllä täälläkin hämmästelyn aihetta rittää, kuten muun muassa tuo varmaan jo maailmankuuluksi tullut Napolin roskakasaskandaali, johon ovat sotkeutuneet napolilaisen mafian eli camorran jäsenet, jotka hankkivat sillä isoja rahoja. Nythän ongelma näyttäisi ratkaistun, ainakin omaa osuuttaan onglemaan ratkaisuun mainostaneen pääministeri Berlusconin mukaan, eikä roskakasoja ole enää juuri televisiossa nähtyykään.
Välistä ei voi kuin ihmetellä maailmanmenoa, kun hengen lähtökin täällä voi kohdata jostain ihan mitättömästä syystä. Ikään ja kansallisuuteen katsomatta. Joitakin päiviä sitten muuan ranskalainen oli saanut käsittämättömän raivokohtauksen Roomassa ja hakannut Roomassa nelivuotiaan tyttärensä henkihieveriin jostain ihan mitättömästä syystä.
Lapsen äiti oli joutunut menemään Turkkiin jonkin läheisen hautajaisiin, eikä ollut edes tiennyt, että lapsen isä, hänen entinen, mielenterveysongelmista kärsinyt miehensä olikin lähtenyt tytön kanssa Italiaan. Nyt näyttäisi siltä, että tyttö selviäisi hengissä, mutta varmasti sekä fyysiseen että psyykkiseen toipumiseen tarvitaan pitkä rupeama.
Melkein joka päivä kerrotaan murhista, joihin syyllistyvät sekä läheiset että tuiki tuntemattomat. Ja harva se viikko (joskus useamminkin) raiskataan joku nainen joko tutun tai tuntemattoman toimesta tai jokin nuorisojengi raiskaa joukolla jonkun alaikäisen tytön. Sellaista oli sattunut ainakin kerran jopa yleisessä kulkuneuvossa, eikä kukaan ollut katsonut aiheelliseksi puuttua asiaan.
Eihän uutisiin juuri muuta sitten mahdukaaan kuin lähes jokapäiväinen pääministeri B:n tai hänen ministeriensä ”mainoskatko” hallituksen tekemisistä. Pääasiassa hyökkäyksistä tuomareita tai romaneja vastaan.
Itse olen monesti uutistenkin aikana vajonneena omiin ajatuksiini ja sulkenut korvani melkein kokonaan uutisilta, jotka täällä Italiassa tulevat sopivasti lounaan ja illallisen aikoihin, kun ihmisten tiedetään enimmäkseen olevan paikalla ”katsomossa”.
Melkein voisin sanoa, että luen mieluummin itseäni kiinnostavat asiat seuraavan päivän sanomalehdestä tai netistä. Nyt kun ei ole pakko seurata uutisia kuten ennen, kun kirjoittelin Italian tapahtumista suomalaisiin lehtiin.
Tosin välistä käy niin, että jokin sana läpäiseekin tajuntani, ja silloin kyselen mieheltäni, mistä on kyse, ja saan pienet moitteet siitä, etten ole seurannut uutislähetystä. Mieheni taas katselee kaikki mahdolliset uutiset ja poliittiset keskustelutkin, joita en seuraa nimeksikään, paitsi vaalien alla tietysti jonkin verran.
Täällä Monte San Viton rauhallisen tuntuisella kukkulalla ei voi kuin ihmetellä maailmanmenoa. Täällä tunnen olevani melkein kuin ”herran kukkarossa” ja monesti tosiaan ihmettelen maailmanmenoa… Eihän se siellä Suomessakaan niin kovin auvoista aina ole. Ainakaan iltapäivälehdistä päätellen. (RVC)
Posted in Haasteet on 17 heinäkuun, 2008| 15 Comments »
JOUTILAS:
Päivää. Olen diplomityönhakuekspertti Joutilas.
VIRKAILIJA:
Päivää. Minähän kielsin teitä tulemasta tänne joka viikko. Ei täällä mitään töitä ole kuitenkaan.
JOUTILAS:
En minä tullutkaan sen takia.
VIRKAILIJA:
No, minkäs ihmeen takia Te sitten tulitte? Ettekö Te tiedä, ettei minua saa häiritä kuin työnhakuasioissa?! Poistukaa heti, tai minä huudan vahtimestaria.
JOUTILAS:
Ette muuten huuda. No, rauhoittukaa nyt, hyvä rouva. Voinhan minä olla täällä työasioissa, vaikken haekaan enää töitä itselleni.
VIRKAILIJA:
No kenellekäs Te sitten niitä haette? Ei täällä välitetä työtä kuin asianomaisille. Tänne on jokaisen tultava henkilökohtaisesti.
JOUTILAS:
En minä ollenkaan työtä täältä haekaan.
VIRKAILIJA:
Mitä Te sitten haluatte? Ei minulla ole aikaa pelleilyyn.
JOUTILAS:
Jos malttaisitte mielenne niin, että saisin kerrottua asiani. Jos minä saan nyt jatkaa… Asia on nimittäin sillä lailla, että minä olen perustanut konsulttitoimiston TYÖTÄ KAIKILLE. Sen toimialana on työnhakijoiden hakemuspaperien täyttäminen. Minullahan on siitä kokemusta. Ja kuten tiedätte, potentiaalisia asiakkaita kyllä riittää.
VIRKAILIJA:
Niinpä kai…
JOUTILAS:
Nii-in. Hakemusten kappalehinnaksi olen ajatellut seitsemää euroa, erikoishymistyksellä 20 euroa, ja kymmenen tavallisen hakemuksen sarja erikoistarjouksena 50 euroa, ja erikoishymistyksillä 80 euroa. Mitä tuosta tuumitte?
VIRKAILIJA:
(sanattomana) ????
JOUTILAS:
Lisäksi minä koulutan ihmisiä hakemaan työtä. Kymmenen tunnin kurssi hakupapereiden täyttämisessä 200 euroa. Kurssin tyydyttävästi läpikäynyt saa diplomityönhakijan paperit. Jos hän ei sittenkään vielä pääse töihin, hän voi käydä jatkokurssin 100:lla eurolla. Eikö tämä olekin hyvä ja kannattava homma?
VIRKAILIJA:
Tiedä häntä. Mutta en vieläkään ymmärrä…. Mitä tekemistä tuolla kaikella on minun työni kanssa???!!!
JOUTILAS:
Ettekö Te nyt käsitä. Paljonkin. Teidän asiakkaanne ovat minunkin asiakkaita. Ja minun asiakkaani ovat Teidänkin asiakkaitanne. Yhteistyö meidän välillämme on enemmän kuin luonnollista. Te ohjaatte asiakkaanne minun luokseni. Ja minä lähetän heidät taas teidän luoksenne. Ja niin edelleen. Ja toivottavasti alkavan yhteistyön sinetöimiseksi ajattelin ehdottaa Teille yhteistä lounasta, jos se vain Teille sopii.
VIRKAILIJA:
Sopiihan se, jos herra… En muista edes Teidän nimeänne.
JOUTILAS:
Sulo Joutilashan minä… Näin meidän kesken Sulo vain.
VIRKAILIJA:
Hyvä, Sulo. Ja minä olen Irma. Minä olen valmis. Ilmoitan vain keskusneidille, etten tule enää tänään….
oooooooo
PS. Löysin vanhoista papereistani tämän tekstin, jonka olin kirjoittanut ollessani itse aikoinaan työttömänä työnhakijana. Minun kohdallani sattui sitten sellainen ihme, että sain kuin sainkin työvoimatoimiston kautta viransijaisuuden Metsähallituksen tiedotussihteerinä, enkä sen jälkeen ollut enää päivääkään työtön niinä seitsemän vuonna ennen Italiaan muuttoani. Ja Italiassahan minusta tuli freelance-toimittaja. Eli tein samoja hommia kuin ennenkin friikkuna. (RVC)
Pakinaperjantain RAHAPULA-haaste
Posted in TUNNUSTUKSET on 8 heinäkuun, 2008| 9 Comments »
Blogini – Ummet ja lammet – sai Briljantti-palkinnon. Sen myönsi Aimarii. Suurkiitos huomionosoituksesta, Aimarii. Kiva, että katsoit blogini sen Briljantin arvoiseksi.
Nyt minun pitää sitten löytää seitsemän briljantin arvoista bloggaajaa. Mutta kun ne kaikki, joihin itse olen tutustunut, ovat niin hurjan hienoja, briljantteja, suorastaan säihkyviä, tai ainakin melkein kaikki. Ja moni varmaan jo saanutkin tämän tunnustuksen. Pitää miettiä sitä yön yli. Nukuttuani ja pohdittuani kuka saa seuraavat seitsemän briljanttia, heidän listansa tulee tähän näkyviin.
Annan Briljantin näille blogeille:
Hallatar
Karkki
Arkitehti
Sari
Kirsi M.
Allyalias
Tuima
Olen sen verran huono (tosi briljanttia!!!) näissä linkityksissä, että laitoin linkitykset Blogroll-nimiseen sivupalkkiin. Ne ovat siellä aakkosjärjestyksessä. Toivottavasti se ei haittaa.
Tässä säännöt:
1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajaksi.
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
Toivoo Ritviecav
PS. Olen aiemmin saanut Blogging with a purpose-tunnustuksen Sirokolta ja Neulekirpulta.
sekä En ole natsi-merkin Katjalta. Ne löytyvät molemmat Tunnustuksia-nimisestä artikkelista sivupalkissa Sivut.
Posted in Selityksiä on 4 heinäkuun, 2008| 3 Comments »
Auta, armias, olen tässä vaihtanut jo monta kertaa sivupohjaa, kun aina jotakin on mielestäni ollut pielessä. Kaiken takana on se, että jostain syystä kuvat internetissä vääristyvät minun koneellani, enkä tiedä mitä tehdä, jotta saisin ne entisenlaisina takaisin koneelleni.
Tiettävästi ne eivät vääristy toisten koneilla, mutta minusta on tylsä katsella vääristyneitä kuvia omassakin blogissa. Siksi olenkin nyt valinnut sivupohjan, jossa ei ole varsinaisia kuvia, ja olkoon se nyt ainakin toistaiseksi tämä näin. Oli yksi sivupohja, jossa olisi ollut vähän kukkulaa ja merenkin tapaista, mutta Sivujen otsikot tulivat esille liian isoilla kirjaimilla. En pitänyt siitä. Aina on jotakin, joka ei passaa. Ja ajatella, kun se MistyLookin lampi oli niin ihana. Nyyh… (rvc) ;-))
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 