Kunniamainintoja

Olen saanut Hallattarelta Suomesta ja Heliltä Turkista kunniamaininnan  ja tämän kivan näköisen pystin. Heille molemmille lämpimät KIITOKSET!

Ihan oli rinta rottingilla ja melkein minä punastuin ja olin todella otettu, kun Hallatar kirjoitti: Lähetän vielä kuudennen kunniamaininnan useita blogeja omaavalle, Italian lämmössä asuvalle toimittaja-kirjailija ja runoilija Ritviecaville.

Turkin palmujen alta, rakkaudella-blogissaan Heli puolestaan perusteli palkinnon antamista  minulle seuraavasti: Viides mutta ei mitenkään viimeinen, monikulttuurisista suhteista kirjaa kirjoittava, vaikeita asioita sivuillaan käsittelevä ja asian todellinen asiantuntija, Italian Marchesta kirjoittava Paperivuorineuvos.

Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai atmosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä. 2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen, ja sitä annettaessa mainitaan kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnon saaja paee palkinnon omaan blogiinsa.  4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5) Palkinnon saaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnonalkuperäiset säännöt olivat siis tässä.

Mielestäni palkinnon ansaitsevat seuraavat bloggaajat:

Noppuli

kirjoittaa mielenkiintoisesti elämästään Moskovassa blogissaan Minun Moskova

Finkinja

puolestaan kertoo Elämää kukkulalla-blogissaan kiinnostavasti arkielämästä Kroatiassa.

Maurelita

kirjoittaa asiantuntevasti elämästään Ranskassa  suomeksi ja ranskaksi blogissaan.

Suloista suomea!

on nimeltään Belgiassa toimivan suomikoulun kiva blogi 

Pastori

Keski-Suomessa näyttää liikkuvan paljon eri puolilla maailmaa. Tällä naispapilla on aivan pieni vauva, ja ihastuinkin ensimmäiseksi hänen herttaisiin lapsikuviinsa.

Kiitokset kaikille kivoista blogeistanne ja jatkakaa samaan malliin!  Ja suurkiitokset vielä kerran Hallatar ja Heli!

Hallatar

Heli

Minun Moskova

Elämää Kukkulalla

Maurelita

Suloista Suomea!

Pastorin blogi

PS.  Tämä on nyt ihan pakko vielä kertoa.  Kuinka ollakaan, Belgian Suomi-koulu, joka sai blogilleen Suloista Suomea! kunniamaininnan minulta, on puolestaan valinnut yhdeksi kunniamaininnan saajaksi allekirjoittaneen blogin.  Vielä kolmas siis!   SUURKIITOS sinne Belgiaan!  Näin luki Suomi-koulun sivuilla:

* Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta
– kunniamaininta: blogimme ensimmäinen kommentoija 🙂
– upeaa, omintakeista ja ennen kaikkea: suomenkielistä sanataiteilua
– lämmin (joulu-)henkinen ulkoasu.

ooooooo

EN OLE NATSI!

Lisäksi olen saanut  Katjalta (arkitehti.blogspot.com)  En ole natsi-merkin.   Kirjoitin aiheesta tälle sivulle enemmänkin, mutta yhtäkkiä  teksti karkasi taivaan tuuliin. Todella kummallinen tapaus.  Myös tuo en-ole-natsi-merkki hävisi kokonaan. Vakoilua?   Eikä järjestelmä hyväksynyt enää uudelleen samaa versiota.  Mysteeri todella. Yritä vielä löytää jostain tuon merkin.

Merkin tarkoitus:
Merkkiä jaetaan ”kaikille sen ansainneille nettiskribenteille”, niin kuin merkin lanseerannut Jack Honest sitä esittelee. Määritelmä ”en ole natsi” tarkoittaa, että merkin kantaja vastustaa kaikenlaista syrjintää ja sortoa; edistää toimillaan tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä.

Sain tuon prenikan, muunnetussa kansainvälisessä asussaan, Katjalta (Arkitehti). Hän perusteli sen antamista minulle sillä, että kirjoitan monikulttuurisista liitoista. Todellakin, olin niihin aikoihin kirjoittamassa aiheesta parin muun kirjoittajan kanssa. Ja kirja ilmestyy tammikuun 4. viikolla.

Otin tämän prenikan mielelläni vastaan. Tosin pienensin sen kokoa, koska sivupalkki on kapea. Ja tuo natsi-merkki ylivedettynäkin saa kylmät väreet niskaani. Oli miten oli, kyllä siinä näkyy tuo kieltäytyminen aika hyvin.
Erilaisuuden hyväksyminen on minun kohdallani pakostakin itsestään selviö niin kuin varmaan suurin piirtein kaikille ulkomaille avioituneille. Rasismi, joka kuului olennaisena osana natsismiin, on jo ajatuksenakin minulle mahdoton. Onhan minulla italialainen puoliso ja afrikkalainen vävy. (RVC)
PS.  Yritän löytää vastaavan merkin, jonka ylläpitokin hyväksyisi.

Read Full Post »

Briljantti-blogi. Minunko?

Blogini –  Ummet ja lammet – sai Briljantti-palkinnon. Sen myönsi Aimarii. Suurkiitos huomionosoituksesta, Aimarii.  Kiva, että katsoit blogini sen Briljantin arvoiseksi.

Nyt minun pitää sitten löytää seitsemän briljantin arvoista bloggaajaa.  Mutta kun ne kaikki, joihin itse olen tutustunut, ovat niin hurjan hienoja, briljantteja, suorastaan säihkyviä, tai ainakin melkein kaikki.  Ja moni varmaan jo saanutkin tämän tunnustuksen. Pitää miettiä sitä yön yli.  Nukuttuani ja pohdittuani kuka saa seuraavat seitsemän  briljanttia, heidän listansa tulee  tähän näkyviin.

Annan Briljantin näille blogeille:

Hallatar

Karkki

Arkitehti

Sari

Kirsi M.

Allyalias

Tuima

Olen sen verran huono (tosi briljanttia!!!) näissä linkityksissä, että laitoin linkitykset Blogroll-nimiseen sivupalkkiin.  Ne ovat siellä aakkosjärjestyksessä. Toivottavasti se ei haittaa.

Tässä säännöt:

1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Linkitä siihen blogiin, josta sait palkinnon.

3.  Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajaksi.

4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Toivoo  Ritviecav

PS.  Olen aiemmin saanut Blogging with a purpose-tunnustuksen Sirokolta ja Neulekirpulta.

sekä En ole natsi-merkin Katjalta.  Ne löytyvät molemmat Tunnustuksia-nimisestä artikkelista sivupalkissa Sivut.

Read Full Post »

Huviksi ja tarkoituksella

Bloggailu ei ole vain huvittelua ainakaan kaikille. Tottakai sitä tehdään myös ja ennen kaikkea omaksi huviksi. Ehkä ajankuluksikin, mutta itsellä ei kyllä ole sitä ongelmaa. Ja kai sillä on aina itselle jokin tarkoitus, mutta vielä kunnioitettavampaa on, jos muutkin huomaavat siinä jonkin hyvän tarkoituksen.

Kiitän Sirokkoa, joka lahjoitti minulle tämän prenikan,  sekä myös hänen kauniista sanoistaan. Kiitokset niin ikään Neulekirpulle, jolta myös sain tämän tunnustuksen.

Blogietiketti edellyttää, että puolestani lahjoitan prenikan eteenpäin viidelle blogille. Valinta ei ollut helppoa, sillä moni muukin olisi varmasti ansainnut tämän tunnustuksen.

Tässä ovat ohjeet:

1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Itse tunnustus tulee tässä

Ja ne bloggaajat, joita minä haluan ilahduttaa ja rohkaista tällä tunnustuksella ovat:

1) Kiki, joka on luonut mainioita sivupohjia, joita on minunkin käytössä toisissa blogeissani. (http://kikin.vuodatus.net)

2) Emppa, joka blogissaan Minun Afrikkani kertoo kiinnostavasti elämästään Malawissa. (http://malawi.vuodatus.net)

3) Jenni, joka kertoo Oleanterin kukkia-blogissaan elämästään kaukana italialaisesta kihlatustaan, ja ihanista jällennäkemisistä kultansa kanssa. Molemmat opiskelevat ja odottavat hetkeä, jolloin pääsevät yhdessä jakamaan myös arjen. (http://scilla2.wordpress.com)

4) Elisa, jonka sydän jäi Roomaan ja blogissaan ”In tutti i miei giorni” hän harjoittelee kirjoittamaan italiaksi, tulevaa Italian muuttoa odotellen. (http://suukkomoussebacio.blogspot.com)

5) Katja, jonka Arkitehti-blogin tarkoituksena ja kutsumuksena on maailmanparantaminen. Siinähän sitä hommaa ja tarkoitusta riittää vaikka muille jakaa. (http://arkitehti. blogspot.com.)

PS. Valitettavasti en osaa linkittää näitä osoitteita niin, että niistä pääsisi suoraan mainituille sivuille

Read Full Post »

Ihan on rinta rottingilla

Ai, että! Olen pikkasen ylpeäkin, tai sanotaanko kovasti tyytyväinen, huomattuani eilen, että toimittamani Mansikka-lehti (mansikat.vuodatus.net) on päässyt Kansalliskirjaston verkkolehti-luetteloon. Meidät on huomattu ja olemme hyvässä seurassa.

Mansikkahan on ennen kaikkea Italian suomalaisten oma lehti, mutta toki kaikille muillekin, erityisesti Italian ystäville avoin nettijulkaisu. Ja netissähän sitä voi lukea kuka tahansa.

Ensimmäinen Mansikka ilmestyi toukokuussa 1991 liimataittojärjestelmällä luotuna ja monistettuna ja mustavalkoisena A4-kokoisena monisteena Italian suomalaisten vuosikokouksen yhteydessä keväällä 1991. Teemana tapaamisessa oli kulttuurishokki. Ilmestyminen lakkasi syksyllä 1993 erään suuren suomennustyön takia.  Ja tauko venyi sitten moneksi vuodeksi.

Vuonna 2000 ilmestyi yksi monistettu numero, joka sentään ulkoasultaan oli huomattavasti paremman näköinen, kun sivujen luominen oli mahdollista tehdä kokonaan koneella. Sen jälkeen kokeiltiin sähköpostilla lähetettävää versiota useaan otteeseen.

Vähän toista vuotta lehdellä oli ihan oma kotisivunsakin, joka kuitenkin jouduttiin lakkauttamaan, kun sivujen luoja vetäytyi tehtävästä. Palasimme taas sähköposti-versioon, kunnes marraskuussa 2006 keksin nykyisen blogiversion ja löysin sivupohjan luojankin, joka lahjoitti luomuksensa Mansikka-lehdelle.

Nyt vain kaipaan kovasti lisää kirjoittajia, jotta lehdelle saataisiin monipuolisempi ilme. Suomalaisethan ovat kovia kirjoittajia. Joka viides suomalainen on harrastajakirjoittaja. Ja näkeehän sen jo Blogilistastakin.

Read Full Post »