JOUTILAS:
Päivää. Olen diplomityönhakuekspertti Joutilas.
VIRKAILIJA:
Päivää. Minähän kielsin teitä tulemasta tänne joka viikko. Ei täällä mitään töitä ole kuitenkaan.
JOUTILAS:
En minä tullutkaan sen takia.
VIRKAILIJA:
No, minkäs ihmeen takia Te sitten tulitte? Ettekö Te tiedä, ettei minua saa häiritä kuin työnhakuasioissa?! Poistukaa heti, tai minä huudan vahtimestaria.
JOUTILAS:
Ette muuten huuda. No, rauhoittukaa nyt, hyvä rouva. Voinhan minä olla täällä työasioissa, vaikken haekaan enää töitä itselleni.
VIRKAILIJA:
No kenellekäs Te sitten niitä haette? Ei täällä välitetä työtä kuin asianomaisille. Tänne on jokaisen tultava henkilökohtaisesti.
JOUTILAS:
En minä ollenkaan työtä täältä haekaan.
VIRKAILIJA:
Mitä Te sitten haluatte? Ei minulla ole aikaa pelleilyyn.
JOUTILAS:
Jos malttaisitte mielenne niin, että saisin kerrottua asiani. Jos minä saan nyt jatkaa… Asia on nimittäin sillä lailla, että minä olen perustanut konsulttitoimiston TYÖTÄ KAIKILLE. Sen toimialana on työnhakijoiden hakemuspaperien täyttäminen. Minullahan on siitä kokemusta. Ja kuten tiedätte, potentiaalisia asiakkaita kyllä riittää.
VIRKAILIJA:
Niinpä kai…
JOUTILAS:
Nii-in. Hakemusten kappalehinnaksi olen ajatellut seitsemää euroa, erikoishymistyksellä 20 euroa, ja kymmenen tavallisen hakemuksen sarja erikoistarjouksena 50 euroa, ja erikoishymistyksillä 80 euroa. Mitä tuosta tuumitte?
VIRKAILIJA:
(sanattomana) ????
JOUTILAS:
Lisäksi minä koulutan ihmisiä hakemaan työtä. Kymmenen tunnin kurssi hakupapereiden täyttämisessä 200 euroa. Kurssin tyydyttävästi läpikäynyt saa diplomityönhakijan paperit. Jos hän ei sittenkään vielä pääse töihin, hän voi käydä jatkokurssin 100:lla eurolla. Eikö tämä olekin hyvä ja kannattava homma?
VIRKAILIJA:
Tiedä häntä. Mutta en vieläkään ymmärrä…. Mitä tekemistä tuolla kaikella on minun työni kanssa???!!!
JOUTILAS:
Ettekö Te nyt käsitä. Paljonkin. Teidän asiakkaanne ovat minunkin asiakkaita. Ja minun asiakkaani ovat Teidänkin asiakkaitanne. Yhteistyö meidän välillämme on enemmän kuin luonnollista. Te ohjaatte asiakkaanne minun luokseni. Ja minä lähetän heidät taas teidän luoksenne. Ja niin edelleen. Ja toivottavasti alkavan yhteistyön sinetöimiseksi ajattelin ehdottaa Teille yhteistä lounasta, jos se vain Teille sopii.
VIRKAILIJA:
Sopiihan se, jos herra… En muista edes Teidän nimeänne.
JOUTILAS:
Sulo Joutilashan minä… Näin meidän kesken Sulo vain.
VIRKAILIJA:
Hyvä, Sulo. Ja minä olen Irma. Minä olen valmis. Ilmoitan vain keskusneidille, etten tule enää tänään….
oooooooo
PS. Löysin vanhoista papereistani tämän tekstin, jonka olin kirjoittanut ollessani itse aikoinaan työttömänä työnhakijana. Minun kohdallani sattui sitten sellainen ihme, että sain kuin sainkin työvoimatoimiston kautta viransijaisuuden Metsähallituksen tiedotussihteerinä, enkä sen jälkeen ollut enää päivääkään työtön niinä seitsemän vuonna ennen Italiaan muuttoani. Ja Italiassahan minusta tuli freelance-toimittaja. Eli tein samoja hommia kuin ennenkin friikkuna. (RVC)
Pakinaperjantain RAHAPULA-haaste
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Tuollainen työnhakupalvelu voisikin olla hyvä juttu… Hakemusten väsääminen on nimittäin aika turhauttavaa, etenkin, kun tietää usein hinkuttavansa hakemusta kasaan ihan turhaan.
Ihana.
Tuo on kuin sketsi elävästä elämästä. =)
Kiva dialogi.
Onneksi kotiäidillä on hyvä syy vielä ainakin vuoden verran olla haeskelematta töitä… 🙂
Mainiota sanailua! Näppärä idea kaiken kaikkiaan. Varsinaisen hyvät tyypit olet luonut; liukassuinen Sulo, ja tiukka täti, joka tarvittaessa vähän löysää nutturaansa, tämä Irma..
Kiitos kivoista kommenteista, Allyalias, Hallatar, JL ja Kutuharju
Allyalias, ajattelin ihan samaa, että tuollainen palvelu oikeastaan vielä puuttuu.
Hallatar, kun oikein harmittaa, pieni sketsailu auttaa.Varsinkin jos laittaa sen vähän överiksi.
JL, kannattaa tosiaan nauttia kotiäitinä olemisesta, kun se on mahdollista. Lapset kasvavat niin nopeasti. Aika hurahtaa ihan huomaamatta…
Kutuharju, joskus kirjoittaessa on ennen kaikkea itsellä hauskaa. Vähän ehdin epäillä, mitä siitä toiset arvelisivat.
Bisnes siinä missä muutkin. Kaikki eivät oikeasti osaa täyttää papereita, minäkin joudun tekemään pikkusiskoni työhakemukset ja cv:t.
Heh. Tästäköhän työvoimatoimisto keksi oman pakollisen kurssinsa *Miten haen töitä*, olen semmoiselle joutunut kerran elämässäni, eivät kyllä tehneet hakemuksia puolestamme. Lomakkeitten täyttöapua tarvitsisi myös Kelassa, ja kun joku vielä verotoimistossakin ymmärrettävästi selittäisikin jotain niin hallelujaa. Ihan selvä markkinarako yritykselle, joka hoitaisi kaikki hakemukset ja valitukset ammattitaidolla kaikissa instansseissa eikä itse tarvitsisi ymmärtää mistään mitään.
Niin ja muuten työvoimatoimistoon mennään nykyään vain ajanvarauksella tietääkseni.
Kiva pakina ja hyvä dialogi. . .
Kiitos kommentista, Hansu. Kyllähän niihin tuhrautuu aikaa, vaikka homman osaisikin.
Voisi tosiaan olla hyväkin bisnes. Ties vaikka jossainpäin Suomea tai ainakin maailmaa sellainen jo onkin.
Kiitos, Sirokko. Ai, tosiaan, se on nykyään työvoimatoimisto. Kyllä niiden paperien täyttämisessä tuhrautuu aikaa, vaikka osaisikin homman. Vaatimukset kasvaa. Tosin kai nykyisin voi liittää hakemukseen CV:n, ja sehän ei kovin äkkiä muutu, ainakaan, jos ei saa töitä.
Itse aikoinaan laadin niitä useitakin, kunnes lopulta työnvälitys- tai työvoimatoimistoon oli tullut kysely metsähallituksen tiedotussihteerin sijaisuudesta, jota kesti reilun vuoden. Ei mitään hakemusta, vaan suoraan neuvotteluun. Sen jälkeen Mepaan, jonne olin aiemminkin pyrkinyt, jouduin hakemaan uudelleen, mutta Merimies-Unioniin vain soitin, koska tunsivat minut ennestään.
Muuten Suomi-Seuralla, Helsingissä, on neuvontapalvelu, josta ulkosuomalaiset saavat tarvittaessa opastusta aika moneen ongelmaan. Ja ulkomailla oleville eläkeläisille on aivan erikseen virkailijakin.
Miten näin loistavaa liikeideaa ei ole ennen keksitty?
Sillä eihän nyt työttömillä bisnestä tehdä, eihän?
En tiennytkään tuosta Suomi-Seuran neuvontapalvelusta, sille olisi ollut käyttöä yli kymmenen vuotta sitten kun tehtiin väliaikaista paluumuuttoa. Onneksi oli silloin ystävä Kela-virkailijana, joka osasi neuvoa aika monessa asiassa, mutta tosi huonoa kohtelua osui kohdalle monessakin virasossa – eikä vähiten työvoimatoimistossa. Riippuu kyllä varmaan paikkakunnistakin, Helsingissä oli esim. tosi hyvä nuorisopalvelu yhdessä työvoimatoimistossa.
Mk, en tosiaan tiedä, miksei tuollaista liikeideaa ole keksitty. Itse en ole mikään bisnes-ihminen, mutta ideoita kyllä riittää. Sen sijaan tyttärelläni on oma afrotanssifirma, ja ihan mukavasti näyttää menevän. Aikoinaan hänen vuotta nuorempi sisarensa oli se, joka harjoitti jo pienestä pitäen pientä bisnestä, mutta ei ole vielä Saksasta pannut pystyyn afäärejä. Vaikka on työtön. Saksassa onb hurjasti työttömiä. Pitääpä hänelle vihjaista tästä bisnes-ideasta.
Sirokko,
tylsää, ettet tiennyt Suomi-Seuran palveluista. Niitähän kehitetään koko ajan. Neuvontapalvelu toimii sekä maasta muuttaville, ulkomailla asuville että paluumuuttajille.
Mitä tulee Suomen viranomaisiin, heidän suhtautumisensa näyttäisi muuttuneen aika paljon sen jälkeen kun ulkosuomalaisparlamentti (USP) perustettiin elokuussa 1997.
Olin Etelä-Euroopan, Välimeren ja Lähi-idän aluetta edustavana varapuhemiehenä USP:n puhemiehistössä kolme vuotta. Jja mehän silloin sen systeemin itse asiassa loimme. Kokousten aikana tapasimme virkamiehiä ja kansanedustajia, joita informoimme asioista. Se oli hienoa aikaa. Tunsimme olevamme tienraivaajia.
( Nykyään olen taas kerran varahenkilö, joka kutsutaan kokouksiin, jos alueen varapuhemies on estynyt osallistumasta.)
Nykyään k.o. toimisto kantaa nimeä ”Työ -ja Elinkeinotoimisto”. 🙂
Kiitos, Jonna tiedosta. Vai että se on nykyään Työ- ja Elinkeinotoimisto. Miksiköhän ne aina niitä nimiä muuttaa?
Kenties siinä on taas yhdistetty useampia toimistoja.