Hepasta Cavallariksi

Hevosesta ritareihin

Rahalla saa ja hevosella pääsee. No, ei tietenkään rahallakaan välttämättä kaikkea saa, esimerkiksi onnea. Eikä hevosella pääse  joka paikkaan, esimerkiksi kirjastoon tai kirjakauppaan tai leffaan tai konserttiin.  Ulko-ovelle saakka toki sentään voisi päästä. 

Oli miten oli, hevonen on sympaattinen eläin, ja siksi en loukkaantunut, vaikka rippisleirillä aikoinaan – kauan sitten – liikanimekseni, jollainen jokaisella oli, tuli Heppa, vaikka sen alunperin piti olla Ebba.  Heppa olinkin sitten monta vuotta monille silloisille ystävilleni, vaikken liiemmälti hirnunutkaan.

Hevonen on tavalla tai toisella ollut kohtaloni, vaikken sen selkään ole koskaan nuossutkaan, sillä  osa nykyisestä sukunimestäni viittaa hevoseen. Nimittäin se italialainen sukunimeni Cavallari.

Cavallo on hevonen italian kielellä, ja cavalla  taas on tamma. Cavallari on monikko sanasta cavallaro, joka tarkoittaa hevoslauman vartijaa. Lienevätkö italialaisen puolisoni esi-isät harjoittaneet kyseistä ammattia joskus aikojen saatossa. Mene ja tiedä.

On huomattava, että myös suomalaisella sanalla kavaljeeri on juurensa italialaisessa hevosessa.  Myös Suomessa –  kuten Italiassa ja muuallakin Euroopassa ja maailmalla –  kuka tahansa mies voi toimia jonkun naisen tilapäisenä tai pysyvänä kavaljeerina. Näin hevosesta lähtöisin oleva sana on siirtynyt myös suomen kieleen. 

Italiaksi se on cavaliere, joka tarkoittaa paitsi ratsastajaa ja ratsumiestä myös ritaria. Cavaliere on myös Italian valtion myöntämä arvonimi.  Muun muassa nykyinen Italian pääministeri Silvio Berlusconi on cavaliere,  vaikkei hän aina niin  ”galantti”  naisten kanssa olekaan.

Italian kielessä käytetään myös vuosisadanvaihteen molemmin puolin sanontaa a cavallo di due secoli.  Ja kun jollakulla on kova kuume italialaiset sanovat febbre di cavallo (hevoskuume). Ja mennä apostolin kyydillä on italiaksi andare col cavallo di San Francesco. (RVC)

PS.  Vastaus Pakinaperjantain haasteeseen  HEVONEN.

Read Full Post »

Kuulumisia

Tietokone käsilaukkuun

No niin, nyt minullakin on käsilaukkuun mahtuva, kannettava Packard Bell-tietokone. Tai ehkä ei sentään ihan kaikkiin käsilaukkuihin, mutta kyllä minulla sellainenkin on, johon se mahtuu. 25 x 16, 8 senttiä. Ja suljettuna sen paksuus on 2,5 senttiä. Se on tosi söpöliini. Melkein kuin leikkikalu. Isojen ihmisten leikkikalu. Ja tyylikäskin on sen musta kiiltävä kansi. Siinä se on pöydällä edessäni, vaikka kirjoitankin nyt isolla ei-kannettavalla HP:llä.

Minulla oli tai on edelleenkin tavallinen kannettavakin, joka kuitenkin on nyt mieheni käytössä, joka jäi noin vuosi sitten eläkkeelle, ja on nyt innostunut opettelemaan tietokoneen käyttöä. Eläkkeellä olevilla miehillä näyttää olevan vähän kaikilla ongelmana, miten saisi aikansa kulumaan. Se ero meissä naisissa on yleensä miehiin nähden, että meillä on ongelmana miten saamme käytettävissä olevan aikamme riittämään.

Hyvä, että Murulla on nyt puuhastelua, vaikka välistä joudunkin ihan rautalangasta vääntäen selittämään tietokoneeseen liittyviä asioita, jotka aikoinaan sai itsekseni opetella. Mutta mitäpä sitä ei tekisi Murulleen jo perherauhankin takia! Mutta silti mieheni on huolestunut siitä, että miten minä saan aikani kulumaan. Eikä auta vaikka sanon toistamiseen, että No problem!

Suunnittelemme Suomen matkaa elokuussa

Tässä pitää jo pikku hiljaa alkaa suunnittelemaan Suomen reissuakin. Elokuussa sinne on tultava, ensinnäkin, koska en voi oikein loistaa poissaolollani Ulkosuomalaisparlamentin Välimeren alueen kokouksesta, koska olen vielä ensi kevään istuntoon saakka puhemihistön varajäsen. Valitettavasti en sitten voikaan osallistua yhtenä päivänä Helsingin kirjamessuihin lokakuussa Monikulttuurinen perhe-kirjan muiden kirjoittajien ja Kustannusarkin edustajien kanssa, vaikka minun osuuteni siitä kirjasta on suurin.

Syynä on se, että ei ole varoja kahteen matkaan vuodessa varsinkaan, kun en enää matkusta Suomeenkaan yksin ilman miestäni. Pelkkä matka täältä meiltä maksaa kahdelle hengelle yli tuhat euroa. Sitä paitsi afrotanssin opettajana toimivalla tyttärelläni on lokakuussa jo täysi meno päällä, eikä hänellä jäisi juurikaan aikaan seurusteluun kanssamme. Sellaista on elämä, kaikkea ei voi saada. Välistä joutuu valitsemaan kahdesta tai joskus useammastakin vaihtoehdosta sen paremman tai sopivamman.

Olen tässä miettinyt ja ehdottanutkin sitä kustantajalle, että järjestettäisiin jonkinlainen lukijatapaaminen Suomessa olo-aikanani. Saa nyt sitten nähdä. Se sopisi aika hyvin senkin takia, että meikäläisen – edellä mainitussa kirjassa oleva –  artikkeli julkaistaan niihin aikoihin tiivistettynä Kodin Kuvalehdessä, saamieni titeojen mukaan 20. elokuuta ilmestyvässä numerossa. (RVC)

Read Full Post »

Turha taistella …

… tuulimyllyjä vastaan

Haluaisinpa olla kärpäsenä katossa, kun Italian pääministeri Silvio B.  tapaa Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman.   Herra B:n aiempi Obamaa koskeva tokaisu tämän ruskettuneisuudesta: È alto, bello, abbronzato (eli  on pitkä, komea, ruskettunut) herätti kiusallista huomiota eri puolilla maailmaa.  Burlesconia se ei kuitenkaan ole haitannut, sillä hän jatkaa samaan tyyliin.  Ennen lähtöään hän kysyi: – Onko teillä jotain terveisiä Obamalle?  Minä menen sinne, kauniisti  ruskettuneen luo… (Joko taas!?)

Mutta ei siinä kaikki!  Italian pääministeri toteaa taas toistamiseen:  – ” On mahdotonta, että Italiasta tulisi  monikansallinen maa (paese multietnico) ”   Arvoisa pääministeri, Italiahan on jo sitä!  Täällä on lukuisia pieniä ja vähän suurempiakin vähemmistöryhmiä, jotka tulevat paitsi EU:n alueelta toisista maista,  myös Euroopan ulkopuolisista maista. 

On kokonaisia perheitä, mutta myös italialaisten kanssa avioituneita, enimmäkseen naisia, mutta myös miehiä. Suomalaisiakin, joista   monella on Italian kansalaisuuskin, mutta he tuntevat silti itsensä suomalaisiksi, vaikka ovatkin hyvin integroituneet Italiaan.

Arvoisa pääministeri, todellisuutta on turha kieltää. Se on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. (RVC)

Read Full Post »

Tanka-harjoitelmia

Haasterunoja

o

Taiteilija

Pikkuinen poika
riipusteli taivaalle
aurinkoisen ja
maahan auringonkukkaa
koko sylin täydeltä.

ooo

Ihanaa

Ei ole mitään
uunituoretta leipää
ihanampaa. Sen
tuoksussa yhdistyy niin
monen ihmisen työ.

ooo

Ilmaiset hymyt

Tiskin takana
iso keltainen kyltti:
Hymy ei maksa
mitään! Saankin hymyillä
siis ihan ilmaiseksi.

ooo

Karkaavat ajatukset

Ajatukseni
karkaavat jatkuvasti
sinun luoksesi,
vaikka kuinka yritän
pitää niitä kurissa.

oooo

Ukaasi

Mene ihmeessä.
Mehän sovimme, ettei
toista kahlita.
Mene, mutta paluuta
ei sitten enää ole.
(rvc)

Read Full Post »

Hei pitkästä aikaa!

Mikä urakka takana päin!!!

Niinpä, minulla on tosi iso urakka takanapäin.  Ei, ei ole kyse kirjoittamisesta tällä kertaa, vaan entisen tietokoneeni (XP) tyhjentämisestä.  Sehän oli pullollaan tekstiä, ja niiden siirtämisessä ulkoiseen levyasemaan (La Cie, jota suosittelen)  vei minulta viikon päivät.  Syynä moiseen urakkaan oli se, että mieheni oli tullut luvanneeksi yhdelle kaverilleen sen tietokoneen.   Puhumatta siitä minulle etukäteen.  Eikä hän vieläkään ole sisäistänyt sitä, ettei meikäläinen voi hävittää omia tekstejään tuosta noin vaan.  Eikä muidenkaan kirjoituksia, joita olin kerännyt tietokoneelle ennen ulkoisen levyaseman hankkimista.

Se oli kyllä  rankka urakka, mutta oli se hauskaakin siinä mielessä, että oli aivan kuin olisi päiväkirjan avannut, koska teksteissä tuli esiin asioita ja tapahtumia, joita en enää  kunnolla muistanutkaan.  Ainakaan tarkasti.  Ja hyödyllistäkin se oli, koska oli sieltä löytyi jotain käyttökelpoista jutun juurtakin.

Lisäksi  olen keskustellut muutamien Italian suomalaisten kanssa siitä,  ketä me voisimme ehdottaa ulkosuomalaisparlamentin (USP) Välimeren aluetta edustavaksi varapuhemieheksi.   Joskin Espanjan ”muuttolinnut”  on niin iso yhteisö, että on todella vaikeaa saada enemmistöä ehdokkaamme taakse. Itse olen ollut USP:n varapuhemiehenä vuosina 1997- 2000.  Ensimmäisenä kautena 1997-1998  ei  Ulkosuomalaisparlamenttia ollut vielä jaettu alueisiin,  mutta vuodesta 1998 lähtien USP on jaettu kahdeksaan alueeseen.  Välimeren alueeseen kuuluvat Italia, Espanja, Kreikka ja  Afrikka, joka tosin on aliedustettu.

Tuo kauteni USP:n varapuhemiehenä oli tosi hienoa aikaa,  ja mehän – silloinen puhemiehistö – sen systeemin tavallaan loimmekin. Vuoden  2000 jälkeen olen ollut kolme kautta toimineen varapuhemiehen, Olavi Peltolan  varahenkilönä yhtä kautta lukuunottamatta.  Nyt olen ilmoittanut, etten ole enää käytettävissä.   Myös Olavi Peltolaa seurannut  varapuhemies, Arto Heikkinen Espanjasta on ilmoittanut jättävänsä tehtävän, ja edessä on uuden varapuhemiehen valinta.

Todennäköisesti se menee taas Espanjaan, koska siellä osan aikaa vuodesta asuvilla ”muuttolinnuilla” on alueellamme mahtava enemmistö.  Ja toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas  joutuu tyytymään taas varahenkilön rooliin.  Silti pitää seurata kokousraportteja ja varapuhemiesten välistä keskustelua, voidakseen tarvittaessa tuurata varsinaista alueen varapuhemiestä tai ottaa haltuunsa koko homma. Mitä ei ainakaan tähän mennessä ole vielä koskaan tapahtunut. Millään USP:n kahdeksasta alueesta.

Vuosien mittaan USP on saanut  toteutetuiksi monia hyviä,  ulkosuomalaisten tekemiä aloitteita.  Yksi merkittävimmistä on ollut kaksoiskansalaisuuden salliminen ulkosuomalaisille, joka toteutui minun varapuhemieskaudellani. Mutta kyllä sen eteen tehtiin paljon töitäkin. Osallistuin niihin aikoihin myös täällä Italiassa kaksoiskansalaisuutta käsittelevään seminaariin Trevisossa, jossa pidin aiheesta tilaisuutta varten valmistellun oman puheenvuoronkin.  Seminaarin anti oli aikoinaan pitkään netissäkin luettavissa.

Itse en kuitenkaan ole vielä hankkinut itselleni Italian kansalaisuutta.  Osittain senkin takia, että minua hiukan hirvittää laittaa anomukseen kaikki entiset sukunimeni. Täällä Italiassa kun naisilla on avioliiton solmittuaankin tyttönimensä käytössä. Minulla on niitä tyttönimiäkin kaksi, kun minut on pienenä adoptoitu.  Ja lisäksi on nykyinen virallinen sukunimeni Suomessa  kaksoisnimi, joka muodostuu entisen ja nykyisen puolisoni nimestä, mitä täällä on jo ehditty ihmetellä.  En haluaisi taas vaihtaa sukunimeä sellaiseen, jota en ole käyttänyt vuosikymmeniin. Ja joka sitä paitsi olisi italialaisille vaikea lausuttavaksi. (Myyryläinen tai Bergström)   On siinä minulla tenkkapoo.  Eikö totta?!  (RVC)

Read Full Post »