Kosijaa ja kuuluisuutta pakoon
Elias Lönnrothin tytär Ida oli isänsä kuoltua vapaaehtoisessa maanpaossa Italiassa oli myös loppuikänsä. Ida oli Lönnrothin neljästä tyttärestä ainoa, joka ei kuollut nuorena, jo ennen isäänsä. Jonkinlaisena kimmokkeena Suomesta lähtöön oli paitsi ”kuuluisuuden kirous” Lönnrothin tyttärenä.
Myös hänen isänsä taloudellisen neuvonantajan Carl Gustaf Borgin tarmokas piiritys ja kosinta häiritsi Idan mielenrauhaa. Ei hän innostunut itseään 32 vuotta vanhemman miehen kosiskelusta. Niinpä Ida kirjoitti ystävättärelleen Mathilda Holmille: – Minä matkustan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, ehkä vielä kauemmaksikin.
Kesällä 1888 Ida sitten saapuikin Konstantinopoliin, jossa häntä pyysi puolisokseen venäläinen diplomaatti. Ida kieltäytyi mahdollisesti siitä syystä, että hän pelkäsi aiemmin sairastamansa keuhkotaudin uusiutuvan. Sitä paitsi hänellä oli avioliitosta negatiivinen käsitys, eikä hän halunnut sitoa itseään päästyään riippumattomuuden makuun.
Hän matkustelikin englantilaisen perheen matkatoverina vuoteen 1892 asti, jolloin hän aloitti italian kielen opiskelun ja asui Roomassa vuosina 1892-1895. Siellä hän alkoi tuntea ensimmäisiä nivelreuman oireita ja tauti paheni vuosien myötä.
Pistäydyttyään Firenzessä ja Sienassa Ida ihastui erityisesti Sienan maisemiin, ja päätti asettua sinne toistaiseksi. Lopulta hän osti kokonaan itselleen talon, jossa hän oli asunut parin englantilaisen ystävättärensä kanssa. Yksin jäätyään, hän tutustui italialaiseen Ricuccin perheeseen, ja hän pyysi heitä asumaan taloonsa ja hoitamaan hänen talouttaan.
Jo vuonna 1904 Ida oli kirjoittanut Mathilda ystävättärelleen, että hän vasen silmänsä oli sokeutunut ja oikeakin reistaili. Hänen serkkunsa Elias August Piponius oli tullut Sienaan varta vasten hakemaan Idaa Suomeen, kun Carl August Borgkin oli kuollut, mutta Ida halusi silti jäädä Italiaan.Läheisimpänä ystävänä hänellä oli Sienan luterilaisen seurakunnan pastori Giovanni Petrai, joka luki Idalle saapuneet kirjeet ja suomalaiset sanomalehdetkin, vaikkei suomea eikä ruotsia osannutkaan.
Ida Lönnrot kuoli Sienassa 16. heinäkuuta 1915. Hänen oman toivomuksensa mukaisesti hänet pantiin arkkuun suomalaiseen tapaan valkoisissa vaatteissa, eikä mustissa, kuten on tapana Italiassa. Pastori Petrai suoritti hautauksen Idan toivomuksen mukaan. Lönnrotin tytär on haudattuna Sienan Laterano-hautausmaalla. (RVC)
Valpastuin heti kun aloit puhua Lönnroteista. Olen heistä erityisen kiinnostunut, sillä kuulun Snellmanin sukuseuraan ja J. V. Snellmanin serkku avioitui Elias Lönnrotin tyttären kanssa. Ikävää myös jälkipolvien kannalta, että heidän lapsistaan ei jäänyt jälkeläisiä, olisi toki mielenkiintoista olla samassa sukukokouksessa kirjakielen isämme jälkipolvien kanssa.
Jään odottelemaan lisää mielenkiintoisia kertomuksia…:)
Clarissa, kiitos tiedosta, jota minun on kuitenkin ihan pikkuisen pakko korjata. Ihmettelin kertomaasi, koska Ida ei ikinä mennyt naimisiin, ja hänen sisarensa kuolivat kaikki kovin varhain. Myös ensimmäisenä syntynyt pikkuveli oli kuollut kaksivuotiaana.
Tarkistin tuon avioliittoasian ja totesin, että kertomasi oli totta, paitsi, että siinä oli yksi sana liikaa: tytär. Näet Snellmanin serkku Maria Piponius meni naimisiin itsensä Elias Lönnrotin kanssa. Valitettavasti myös lasten äiti kuoli ennen pariskunnan 20-vuotishääpäivää vuonna 1868.
No, höh, aivan selvää minulle on ollut aina muulloin paitsi tuon kirjoittamishetkellä, että serkku avioitui itsensä Eliaksen kanssa. Varsinkin kun tiedän, että serkku on ollut naispuoleinen, ei tuohon aikaan naispareja olisi varmaan vihitty missään päin maailmaa..:) Ja koska tiedän hyvin, että Lönnrotin tytöistä ainoa aikuiseksi elänyt kuoli naimattomana, kuten olemme täältä sinun blogistasikin saaneet lukea…Joku ajatustökkönen tuli tuota kirjoittaessani, olen tuota Snellmansukua senverran tutkinut ja ko. aiheesta juttujakin tehnyt. No, täytyypä olla tarkkaavaisempi, että ei tule tahtomattaan väärentäneeksi historiaa…:)
Laitahan lisää tarinoita, kun ehdit. Minä ainakin luen kaikki….
Tekevälle sattuu, Clarissa. Silloin tällöin itse kullekin. Oletko muuten tutustunut Caius Kajantin kirjaan Kiehtovia Naiskohtaloita Suomen historiasta. Tyttäreni lahjoitti sen minulle jossain vaiheessa. Ja siitä sain Idaakin koskevat tiedot.
Olipa mielenkiintoista lukea Lönnrothin tyttärestä, joka asui Sienassa, asun itse Sienassa ja olen historiasta kiinnostunut. Mainitsitkin jo lähteesi, onko siinä tarkempia tietoja Idan edämästä Sienassa, missä päin hän asui ja onko hänen hautansa mahdollisesti vielä tallella?
Hei, Minna,
Caius Kajantin mukaan Idan talo on Porta Camollian lähellä.
Itselläni ei ole ollut tilaisuutta siellä käydä. Idan taloon jäivät asumaan Ricuccit, jotka hoitivat Idan taloutta, ja nyttemmin siellä asuvat heidän jälkeläisensä.
Suomalaiset kutsuvat taloa nimellä Villa Ida, mutta en tiedä, onko se talon virallinen nimi. Talo jäi italialaiseen omistukseen, eli Ricucceille. kun Idan sukulaiset eivät sitä kyselleet.
Jos saat sieltä käsin tietoa asiasta, viitsisitkö ilmoittaa siitä minulle. (E-mail: ritviecav@gmail.com). Tieto olisi kiva saada kirjaani. Mitä hautaan tulee, siitä minulla ei ole varmaa tietoa. Yleensä jos hautaa ei hoideta, se menetetään.
Kirjassa on vajaat kolme sivua Idan Italian vuosista.
PS. Olisi muuten hauska tietää, onko Anna Falchin ex-mies samaa sukua. Hänhän on myös Ricucci.
Kiitos vinkistä, kirja ei ole tuttu, mutta pitääpä laittaa kirjastosta hakuun…
Olen juuri lukenut uudelleen Hilja Haahden kirjan: Sammatin sisarukset. Kirja kertoo lyhyen ajanjakson Lönnrotin tyttöjen elämästä. Kirjan lopussa on Idan runo:
”En tieda, miksi johtosi
niin tuntuu salatulta,
on yksinäinen polkuni,
ja kasvot peität multa;
mut tiedän:olen omasi.
Ah, kaikin vaihein tahdothan
mun olla turvanani!
Kun sammuu valot maailman,
oi Jeesus, ainoani,
sa ota sielu vastahan!”
Anu-mummu
Lammintalon salin piirongilla on pieni valokuva Idan haudan vaaleasta marmori?laatasta. Laatta vaikuttaa sellaiselta hautalokeronluukulta kuin siellä päin käytetään. Talon opas Mirja Seppälä ei osanut kuitenkaan siitä kertoa enempää.
Laatassa tai luukussa on nimi, synt. ja kuolinpäivä.
Sammatin pappi Jaakko saari kertoi kerran, että Iidan haudalle on tehty retkiä, joten hauta pitäisi olla olemassa. Mekin olemme etsineet hautaa lateranohautausmaalta sitä kuitenkaan löytämättä. Kerran kysyttiin apua vahtimestarilta. Hän kävi läpi vuoden -15 kuolleittekirjaa, mutta ei löytänyt Iidaa niistä!?
Porta Camollian lähellä pitäisi olla katu, jonka nimeä en tähän hätään muista, missä Ida asui. Pihalla on kaivo ja ”suomalainen” kuusi. Tosin vähän samanlaisia pihoja oli siinä kadun varressa kaksikin muistaakseni aika rinnakkain.
Joten aika heikoksi jäi ainakin meille Idan jalanjäljissä kulkeminen Sienassa v. 2003.
Minustakin oli todella mielenkiintoista lukea Ida Lönnrotista ja Mathilda Holmista. Itse satun olemaan sukua Mathilda Holmille (hänen oma sukunimensä oli Helander ja Holm on kasvatti-isänsä Fredrik Holmin mukaan). Itse en ole lukenut tuota Caius Kajantin kirjaa enkä myöskään kirjaa Sammatin sisaruksista, jota varten on kuulemma sukulaisianikin haastateltu. Mikäli sinulla on lisää tietoa tuosta Mathildasta, niin kuulisin mielelläni lisää.