KUN EI POLLA RIITÄ
Ihan piposta vedetty,
ja vielä huonosti edetty,
sanoi firman insinööri.
Ja kaikuna koko kööri.
Nämä on nyt niitä,
kun ei polla riitä.
Se siitä.
Eihän tässä muukaan auta,
kirosi insinööri: jumalauta.
Paras kun menet kassan kautta.
Ei tule toista harjoittelukautta.
(RVC)
Asia on murheellinen mutta hah niin hauskasti riimitelty!
Ankeeta on joskus harjoittelijoilla. Hauska runo ankeudesta huolimatta.
Kun ei riittänyt polla, niin se siitä sitten – päivät loppuivat
Hienosti riimitelty
Kiitokset kommenteista, Sirokko ja Jl. Ensin olin vähän ulalla koko sanonnasta ”piposta vedetty”, mutta kun luin toisten aikaansaannoksia, niin tuollainen tulla tupsahti.
Sanojen tupsahduksista voi joskus tulla vaikka mitä. Vaikka runo.
Hauska! Miksipä ei valottaisi ankeaakin tilannetta, kuten sinä osaat!
Napakasti sanailtu. Sai sentään mennä kassan kautta, harjoittelija…:)
Kiitos, Utukka. Välistä onnistuu. Ja huumorihan se tosielämässäkin auttaa. Tuon kassan kautta kulkemisen olen kyllä itsekin kokenut. Kerran taisi irtisanomisen takana ollakin insinööri tai joku sen tapainen.
Kiitos Sinullekin, Crane. Olin kerran minäkin harjoittelijana eräässä miestenlehdessä. Siellä sai harjoitella ihan harjankin kanssa välillä, kun pomo heitteli tyhjiä kaljapulloja käytävään. Ja kassan kautta sain lopulta minäkin poistua kuvioista. Mutten minä sitä ajatellut kirjoittaessani.
Harjoittelijan elämältähän tuo tuntui, varsinkin insinöörihommien harjoittelijan elämän elävä kuvaus.
Insinöörit kun eivät useinkaan siedä uusia ideoita — varsinkaan harjoittelijalta. Niin outoa kuin se onkin, niin en ole missään kohdannut niin suurta muutosvastarintaisuutta kuin eräässä tuotekehityslabrassa, siellä tuntui olevan vallalla ajatusmalli että ”näin on aina tehty ja tehdään jatkossakin”.
(Tosin toisessa tuotekehityslabrassa olikin jo toisenlainen, luovempi meininki ja siellä viihdyinkin viiden vuoden ajan)
olin kerran minäkin harjoittelijana eräässä miestenlehdessä.
Minä elättelin laman aikaan perhettäni kaikenlaisilla pikkuhommilla, myöskin kirjoittelemalla lehtiin ja useamman kuinkerran kirjoittelin miestenlehtiinkin, väsäsinpä matkakuvauksen maasta jossa en ikinä ollut käynyt. Itse asiassa en ole vieläkään käynyt…
Pahoittelen yllä olevaa tekstitulvaa, kirjoitusripuli iski…
Ei haittaa, jonezo. Oli oikein kiva lukea kommenttisi.
Palaan vielä asiaan – osaat todella tuoda tunteen tilanteeseen. Siitä todisteena myös Jonezon purkaus. Hän ei koskaan vastaa minun kommentteihini, siis vähäpätöisiin.
Olet onnistutnut!
Kiitos, Utukka. Ihanaa saada noin kivaa palautetta. Kenties tuo tunteen tuominen kirjoituksieni esittämiin tilanteisiin johtuu siitä, että toimittajan ominaisuudessa ei sitä voinut tehdä. Nyt kun enää edes kirjoittele muuta kuin Italian suomalaisten Mansikka-lehteen (mansikat.vuodatus.net), jonka ”päätoimittaja” olen, ja kirjoihin, voin irroitella näissä blogikirjoituksissani, niin kuin kyllä aiemminkin tein runoissani. 🙂
Hei, Arleena, kiitos kommentista. Jostain syystä kommentisi oli joutunut tarkistuslistalle ja oli odottamassa hyväksyntää, enkä ollut sitä huomannut aikaisemmin. Very Sorry. Niin se on, julmaa on joskus harjoittelijan kohtelu.