…. kummallista konsanaan
Vastaan Arkitehdin haasteeseen:
“Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän
merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.”
1) Kenelläkään ei ole kotonaan sellaisia paperivuoria kuin
Paperivuorineuvoksella. Kerään muun muassa
mielenkiiintoisia lehtileikkeitä, ja niitä on kertynyt mahtavia
paperivuoria vuosien mittaan. Niin etten itsekään aina löydä
tarvitsemaani. Aikaisemmin, kun toimin eräiden päivälehtien
kirjeenvaihtajana Italiassa, keräsin lähdeaineistoa tulevia
juttuja varten. Nykyään kerään sen sijaan ensijaisesti
monikulttuurisiin avioliittoihin liittyvää aineistoa. Eivätkä
paperivuoret ainakaan pienene, vaikka olenkin heittänyt jo
pois mahtavia pinoja vanhaa aineistoa.
2) Pidän Italian pöytälippua puolitangossa siitä lähtien, kun
Berlusconi tuli edellisen kerran pääministeriksi. Enkä
nostanut sitä ylös edes Prodin hallituksen aikana, kun tuo
hallitus vaikutti niin heiveröiseltä, niin kuin se sitten olikin.
3) Hajamielisyys on varmaan suurin ja pysyvin paheeni, joka
näyttää vain pahenevan vuosien myötä. Jo pienenä minua
kutsuttiin professoriksi viitaten sillä hienovaraisesti
hajamielisyyteeni. (Vrt. hajamielinen professori.) Kenties
ainoana lapsena olin myös jonkin verran pikkuvanha.
Hajamielisyyteni seurauksena sirottelen nykysin tavaroita
sinne tänne, minne sattuu enkä jälkeenpäin enää muista,
minne ne olin jättänyt. Kaikki paikalleen ja paikka kaikelle
on hyvä sääntö, mutta ainakin kahden ensimmäisen sanan
osalta se on minulle täysin tuntematon käytäntö.
4) Hajamielisyyteni seurauksena, kun pää on pilvissä, en aina
tiedä, mikä viikon päivä on meneillään. On pakko käydä
salaa kurkistamassa keittiön ikkunalaudalla olevasta
lehdestä, jossa on tuorein päivämäärä, ettei ihan höpsön
kirjoihin joutuisi.
5) Silloin tällöin minut yllättää puheripuli, ja kuinka ollakaan
tartun puhelimeen, ja puhelun vastaanottaja saa kuulla
koko vuodatukseni, jonka olisin aivan yhtä hyvin voinut
kirjoittaa johonkin Vuodatuksen tai WordPressin blogeistani.
Mieheni toteaakin usein, että taas on toisessa päässä ollut
henkilö saanut kuulla annoksen Divina Commediaa eli
Jumalaista näytelmää. (Ei kuitenkaan Danten) Kaikeksi onneksi
minulla on sentään suht halvat ulkomaan puhelut, 20 sentillä
voin puhua ainakin tunnin kerrallaan.
(PS. Saksassa asuvalla tyttärelläni on tämä omituisuus omaani
vieläkin hurjempana. Joskus on vaikea saada yhtä sanaa
johonkin väliin tunnin kestäneen puhelun aikana. Onkohan
se sukuvika? Kerran vuosikymmeniä sitten puhuimme isänsä
kanssa viisi tuntia puhelimessa yhteen menoon! Omituista
tuokin. Eikö totta? )
Eiköhän siinä jo ollut riittävästi omituisuuksia. Ehkä liiankin kanssa. Sääntöjen mukaan minun pitäisi nyt tämän jälkeen haastaa tähän meemiin viisi bloggaajaa, mutta ei ole helppoa löytää yhtäkään tuttua bloggaajaa, joka ei olisi jo tätä haastetta saanut. Enkä viitsi ihan tuntemattomilta henkilöiltä tiedustella heidän omituisuuksiaan.
oooo
Siksi päätinkin hiukan, ihan pikkuisen vain, muuttaa meemin sääntöjä ja kysyä viideltä ulkomailla asuvalta suomalaiselta bloggaajalta, mitä suomalaisia tapoja heidän uudessa kotimaassaan on kummasteltu. Oletuksena on, että eri maissa kummastellaan erilaisia asioita.
oooo
Ilmoitan myöhemmin toisessa ”artikkelissa”, keitä kutsun tähän meemiin.
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Olenkohan liian omituinen, kun kukaan ei kommentoi? Rohkeasti vaan. Ainahan sitä pitää hiukkasen liioitellakin. Eikö vain?
Ööh, pitäisi varmaan katsoa omaa kuvaa useammin, itsessäni on ihan samat viat ollut jo niin kauan etten enää edes ymmärrä niissä mitään outoa olevan. Viisi tuntia puhelimessakin sujuisi jos vaan joku jaksaisi niin kauan toisessa päässä, kolme taitaa olla skypetyksen ennätys täällä.
Sirokko, miten hauska kommentti! 🙂 En siis ole ihan ainutlaatuinen! Hyvässä seurassa olen!
On muuten hauska tämä kuvajuttu. Jos kirjoitan Ritviecav, tulee eri kuva, kuin jos kirjoitan pienellä ritviecav.
Tuli tuosta lehtileikkeiden keräämisestä mieleen, että minä kerään reseptejä ja muita kivoja juttuja ja työnnän ne tyhjään kansioon myöhempää lajittelua odottamaan. Tiedän etten tule käyttämään/tarvitsemaan niitä reseptejä enkä lähiaikoina niitä järjestele! Mutta en raaski heittää lehteä pois ennen kuin otan en talteen:)
Hyvä Finkinja, kun kerroit tuon. Minullakin on lukematon määrä reseptejä
leikattuna, mutten niitä ole käyttänyt ja tuskin tulen käyttämäänkään. Miehelläni on sokeritauti, ja monet herkut kiellettyjä, enkä viitsi pelkästään itselleni kokkailla.
Olin nopee. Et vielä ehtinyt julkistaa haastelistaasi, mutta vastasin silti jo niihin suomalaisiin omituisuuksiin kommenttisi innoittamana.
Ohos, edellinen kommenttini ei ollutkaan saapunut perille.
Silloinkin kirjoitin, että ihana tuo puheripuli! =D
Mutta miten ihmeessä teillä voi olla ulkomaille
vain 20 cnt puhelut tunnilta? =)))
Ihmeellistä!
Mutta siis hyvä asia! =D
Kummallista, ettei kommenttisi ollut tullut perille.
On tosiaan hyvä asia noiden puhelujen halvat hinnat. Kun on toinen tytär Suomessa, joka pian lähtee miehensä kanssa Gambiaan kuukaudeksi ja toinen Saksassa. Plus kaikki muut, joiden kanssa olen yhteydessä töitteni takia tai muuten vain.
Siinä on pieni kuukausittainen perusmaksu, mutta on se silti tosiedullinen. Aiemmin, aikoja sitten, minulla olikin todella valtavat puhelinlaskut. Ennen nettiä jouduin lukemaan kirjoituksenikin päivälehdille puhelimessa.