Karjalaisiin liittyviä stereotypioita

Facebookissa avattiin äskettäin kaksikin siirtokarjalaisiin liittyvää ryhmää, joihin molempiin minäkin oitis liityin.  Ja löysin sieltä yllättäen aika monta ystävääni, joiden juurista luovutettuun Karjalaan en ollut tiennytkään.  Kenties hekään eivät tienneet sitä minusta. 

 Siirtokarjalaiset ovat levinneet eri puolille Suomea ja ulkomaillekin. Eikä heistä ole aina kovasti pidettykään. Esimerkiksi edesmennyt ottoäitinikin suhtautui  heihin vähän epäluuloisesti, vaikka hänellä itselläänkin oli loppujen lopuksi karjalaiset juuret.

Monenlaisia stereotypioitakin karjalaisista on ollut liikkeellä.  Wikipediassa heistä on kerrottu seuraavaa:  ”Karjalaisten on sanottu olevan eläväisiä, iloisia ja musikaalisia. Tämä stereotypia yleistyi 1800-luvun puolivälissä, jolloin muun muassa Zacharias Topelius ja Johan Vilhelm Snellmann rakensivat suomalaisen kansakunnan identiteettiä. Heidän aikanaan luotuja maakuntaheimojen tyypittelyjä opetettiin sukupolvien ajan kouluissa täytenä totena. Historiantutkija Heikki Ylikankaan mukaan karjalaisia oli aiemmin pidetty kyräilevinä ja vihamielisinä.”

Kaarlo Hännisen Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten vuodelta 1929 sanoo karjalaisista seuraavaa: ”Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelyyn niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa.”

 Kuuluisia karjalaisia Wikipedian mukaan ovat:

• Martti Ahtisaari, presidentti
• Lauri Kristian Relander, presidentti
• Kim Borg, oopperalaulaja
• Jouni Hynynen, muusikko
• Gustav Hägglund, entinen puolustusvoimain komentaja, Euroopan sotilaskomitean puheenjohtaja
• Iivo Härkönen, kirjailija
• Max Jakobson, diplomaatti
• Arvi Lind, toimittaja
• Erkki Melartin, säveltäjä
• Olavi Paavolainen, kirjailija, myös merkittävä karjalaisromantikko
• Väinö Raitio, säveltäjä
• Kaija Saariaho, säveltäjä
• Aulis Sallinen, säveltäjä
• Edith Södergran, runoilija
• Martti Talvela, oopperalaulaja
• Riitta Uosukainen, eduskunnan ensimmäinen naispuhemies
• Johannes Virolainen, valtioneuvos
• Veikko Vennamo, Asutusasiain osaston pääjohtaja, ministeri, puoluejohtaja, SPP-SMP:n perustaja ja ideologi
• Unto Mononen, säveltäjä

  No, olisihan niitä varmaan paljon muitakin, muttei tule juuri nyt minunkaan mieleen.  Yksi edellä mainituista henkilöistä on  Yläsommeelaisessa sukukirjassakin, jota aina silloin tällöin selailen. Nimittäin  Johannes Virolainen. Kirja on jaettu  kolmen miehen jälkeläisiin, vaikka itseasiassa näitä sukuhaaroja yhdistävätkin kolme sisarusta avioliittojensa kautta.  Johannes Virolainen kuuluu kirjassa Yrjö Virolaisen jälkeläisiin.  Ja minä taas Paavo Mannin jälkeläisiin. Lisäksi on olemassa Antti Kuntun jälkeläiset.  Sukuhaaroja  on peräti 20.  Joten aika kaukaisiksi sukulaisiksi suurin osa kirjan henkilöistä jääkin.  

Minua tuo kirja on kovasti kiinnostanut, koska viiden vanhana  minut adoptoi helsinkiläinen lapseton pariskunta,  eikä minulla ollut pitkään aikaan mitään tarkempaa tietoa alkuperästäni, paitsi sukunimeni, joka muuttui adoption myötä.  (RVC)

Kysymyksiä ja vastauksia

Minua pyydettiin aikoinaan vastaamaan allaoleviin kysymyksiin sopivien kirjojen nimellä. Tässä on tulos, josta lukija kenties voi jotakin päätellä minustakin.  Kukaties! 

1. Oletko mies vai nainen? – Positiivinen nainen

2. Kuvaile itseäsi. – Juuret Karjalassa

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? – Suuri illusioni

4. Kuinka voit? – Häivähdys punaista

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. – Ihmeellinen Italia

6. Mihin haluaisit matkustaa? – Matka muistoihini

7. Kuvaile parasta ystävääsi. – Hyvässä ja pahassa

8. Mikä on lempivärisi? – Sinisen junan ikkunasta

9. Millainen sää on nyt? – Älä osoita sateenkaarta

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? – Ilta rakkaudelle

11. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? – Tuokio sieltä, tuokio täältä

12. Millainen parisuhteesi on? – Kestävä parisuhde

13. Mitä pelkäät? – Putinin Venäjää

14. Päivän mietelause? – Sinun lapsesi eivät ole sinun

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? – Rohkeasti puhumaan (Nyt lisäisin siihen vielä: ja kirjoittamaan)

16. Miten haluaisit kuolla? – Med ett leende in Toscana (Hymy huulilla Toscanassa)

(RVC)

Ovatko juuresi luovutetussa Karjalassa?

 FACEBOOKISSA ON AVATTU RYHMÄ…..

… evakkojen  jälkipolville.  Jos isäsi tai äitisi tai joku isovanhemmistasi tai joku vanhempiesi isovanhemmista on syntyisin luovutetusta Karjalasta, olet tervetullut mukaan. Nyky-Suomessa meitä on paljon!  (Ja varmaan ulkosuomalaistenkin keskuudessa!)  Tämä ryhmä on lystinpitoa varten. Ei siis politikointia eikä pahoja puheita. ”Karjalan malliin – ilosest vaan!”  

Siellä oli äsken jo 1.543 liittynyttä.  Minäkin sinne liityin, ja näin myös sinne liittyneenä tyttäreni ja muutaman ystäväni, joilla en tiennytkään olevan karjalaisia juuria. 

Iloisin terveisin Ritviecav

Valtionterrorismia…

Olen todella kauhistunut Israelin otteista rauhanturvaajia kohtaan, ja lainaan tässä Wikipedian tekstiä aiheesta.

Näin  Wikipediassa todetaan Israelista  ja  Gazasta jo ennen tätä tapausta

Israelin valtio on puolustusvoimiensa avulla syyllistynyt valtioterrorismiin. Monet valtiot ovat tuominneet Israelin puolustusvoimien toimet, mukaanlukien Israelin naapurimaat, EU, Espanja, Iso-Britannia, Kiina, Kreikka, Ranska, Saksa ja Suomi.  YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon pitää tilannetta ”pahana”. Israelilaisen Ynetnewsin mukaan Turkin pääministeri Tayyip Erdogan kuvailee Israelin toimia ”epähumaaniksi valtionterrorismiksi”. Jerusalem Postin mukaan Knessetin eli Israelin eduskunnan jäsenet ovat antaneet lausunnot ”näistä sotarikos- ja piratismioperaatioista” ja pyysivät ”toimista pidättymistä”.

Palestiinalaisalueet ja Golanin kukkulat

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 vuodelta 1967 ja 338 vuodelta 1973 vaativat Israelin asevoimien vetämistä ainakin osalta vuonna 1967 vallatuista alueista. Miehitetyillä alueilla asuu noin kolme miljoonaa palestiinalaista sekä 200 000 juutalaista siirtokuntalaista. Israelilla on yhteensä 242 siirtokuntaa tai muuta siviilikohdetta Länsirannalla, 42 Golanin kukkuloilla ja 29 Itä-Jerusalemissa. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 446, 452, 465 ja 471 pitävät näiden siirtokuntien perustamista ja laajentamista Geneven sopimuksen vastaisina ja niiden olevan ”ilman laillista pohjaa”. Myös ihmisoikeusjärjestöt Amnesty International ja Human Rights Watch katsovat siirtokuntien olevan kansainvälisen oikeuden vastaisia. Israel myöntää, että jotkut pienemmistä siirtokunnista on rakennettu Israelin lakien vastaisesti. Israel käyttääkin alueista termiä ”kiistellyt alueet”.                                                                          

                                                                             

Ihmisoikeuksien harmaa alue

Palestiinalaisalueilla Länsirannalla ja Gazassa asuvat palestiinalaiset ovat olleet ihmisoikeusrikkomusten kohteena. Vuonna 2008 Israelin vankiloissa oli arviolta 11 000 palestiinalaista, joista 98 oli naisia, 345 lapsia, 50 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäseniä sekä kolme palestiinalaishallinnon ministeriä. Amnesty Internationalin raporttien mukaan suurin osa on väkivallattomia mielipidevankeja ja hyvin harvat ovat saaneet kansainväliset vaatimukset täyttävän oikeuskäsittelyn.  Israelin rakentama turva-aita ja tiesulut vaikeuttavat palestiinalaisten liikkumista. Alueen työttömyysaste on noin 30 % ja yli kaksi kolmannesta palestiinalaisväestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Israelin toimia palestiinalaisia kohtaan on verrattu Etelä-Afrikan  apartheid-politiikkaan.

Muita alueen ihmisoikeusongelmia ovat palestiinalaisalueiden kunniamurhat, aseistettujen palestiinalaisryhmien suorittamat epäiltyjen yhteistoimintahenkilöiden summittaiset murhat ja palestiinalaishallinnon langettamat kuolemanrangaistukset. Human Rights Watch on syyttänyt palestiinalaisterroristijärjestöjä ihmisoikeusrikoksista ja on kritisoinut palestiinalaishallintoa siitä, ettei se ole pyrkinyt kaikin keinoin estämään iskuja eikä saamaan syyllisiä oikeuteen. Toisaalta useat palestiinalaistahot ja järjestöt kehottavat ihmisiä väkivaltaan Israelia sekä juutalaisia kohtaan. Amnesty International on esittänyt Hamasille vaatimuksen kunnioittaa kaikkien palestiinalaisten ihmisoikeuksia, noudattaa kansainvälistä lakia ja lopettaa israelilaisiin siviileihin kohdistuva väkivalta.

Kassam-rakettipelote

Gazan alueelta ammutaan primitiivisiä Kassam-raketteja Israeliin. Toukokuussa 2006 ammuttiin jopa yli kolme rakettia päivässä. Israel on pyrkinyt torjumaan Kassam-hyökkäyksiä tykistötulella. Gazasta vetäytymisen jälkeen Israel on tappanut Gazassa 1000-2000 palestiinalaista. Kassam-raketteja on ammuttu samana aikana Israeliin noin tuhat, tappaen yhteensä noin 30 israelilaista. Joulukuussa 2008 Hamasin ja Israelin välinen tulitauko loppui, ja kriisi kärjistyi jälleen. ( Näin siis Wikipedia.)

                                                              

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo             

                                                                 

PS.  Nämä tiedot ovat historiaa, eivätkä ajan tasalla, mutta kertovat kyllä hyvin tilanteen: Israel on tappanut ainakin 1.000 palestiinalaista, palestiinalaiset 30 israelilaista.  Mutta tämä viimeinen tapaus on kyllä kaiken huippu.  Hyökättiin ”Free Gazan”  laivastoon,  joka oli viemässä Gazaan avustustarvikkeita.  Ja vielä kansainvälisillä vesillä !!!Yhdeksän rauhanturvaajaa tapettiin,  yli 30 haavottui ja kaikki neljästäkymmenestä eri maasta kotoisin olevat aktivistit vietiin maihin ja pidätettiin. Tapaus on tuomittu jyrkästi Euroopassa ja monissa muissakin maailman maissa. Jopa Yhdysvaltain ja Israelin välit ovat kiristyneet.  Ei todellakaan hyvältä näytä.  Saadaankohan tuolla alueella koskaan aikaan pysyvää rauhaa?!  Ei hyvältä näytä.  (RVC)

Joko taas?

Voi, auta armias!  Niitä kahta mummoa ollaan taas karkottamassa Suomesta.  Minusta Suomen viranomaisten pitäisi ottaa huomioon, että meitä ulkomaille muuttaneita suomalaisia, jotka eivät tule ikinä eläkeiässäänkään käymään Suomen valtion kukkarolla, on tosi paljon. Itse saan tosi pientä, itse ansaittua työeläkettä, enkä pyydä Suomelta mitään.  Ja Suomen ulkopuolella on paljon sellaisia, jotka eivät saa sitäkään, koska ovat muuttaneet tosi nuorina ulkomaille joko avioituessaan ulkomaalaisen kanssa tai työn perässä.  Itse antaisin mielihyvin oman paikkani yhdelle näistä mummoista. (rvc)

Veikko Virtasen surullinen tarina….

… ja vähän muidenkin

Törmäsin Facebookissa ruotsinsuomalaisen  Veikko Virtasen tarinaan, joka on todella järkyttävä. Niinpä hänen hyväkseen perustettuun Facebook-ryhmään liittyi lyhyessä ajassa yli 600 jäsentä.

Sokea, lähes 90-vuotias Veikko Virtanen asuu ruotsinkielisessä hoitokodissa Ruotsin Vaxholmissa, eikä osaa ruotsia. Hänen toivomuksensa on päästä suomenkieliseen hoitokotiin (Suomikotiin), mutta kunta on kieltäytynyt siirtämästä häntä sinne – ilmeisesti taloudellisista syistä. Veikko Virtasen poika, Pentti Virtanen on valittanut asiasta hallinto-oikeuteen. Myös lukuisat muut ruotsinsuomalaiset ovat liittyneet tukemaan Veikko Virtasen tukiryhmää.

Vaxholmin kunnan sosiaalilautakunta kokoontuu seuraavan kerran 25. toukokuuta eli viikon kuluttua ja tukiryhmän pyrkimyksenä on, että Veikon asiaa käsiteltäisiin kokouksessa.

On huomattava, että Veikko Virtasen tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Kuka tahansa voi ikääntyessään unohtaa muut kielet ja sen seurauksena puhua ja ymmärtää vain äidinkieltään. Sellaista on tapahtunut Suomessakin. Riitta-niminen henkilö kertoo netissä vastaavanlaisesta tapauksesta.

Hänen ystävättärensä oli tavannut koulutoverinsa Helsingissä. Tämän suomenruotsalainen, yli 90-vuotias äiti oli unohtanut tyystin suomenkielen ja puhui enää vain suomenruotsia, vaikka hän oli ollut naimisissa suomenkielisen miehen kanssa ja heidän kotikielenään oli ollut suomi. Seurauksena oli ollut, etteivät hänen lapsensa enää voineet kommunikoida äitinsä kanssa. He menivät yhdessä tapaamaan vanhusta, joka oli ollut ystävättären ruotsinkielen opettajana 45 vuotta aikaisemmin. Vihdoinkin tytär ja äiti saattoivat keskustella keskenään, kun ystävätär toimi heidän tulkkinaan.

Samanlaisia surullisia tarinoita on taatusti paljon muitakin, mutta riittäkööt nämä nyt tällä kertaa. Oleellisinta tässä on se, että näin voi käydä kenelle tahansa, kun elää riittävän vanhaksi. Nämä kaksi olivat yli 90-vuotiaita, mutta voi sellaista tapahtua nuoremmillekin. Olen monta kertaa kauhulla ajatellut sitä, että itsekin saattaisin unohtaa italian kielen, ja mitä sitten tapahtuisi. Tiettävästi kukaan ei ole vielä keksinyt siihen mitään parannuskeinoa. Ei auta kuin elää toivossa, ettei sellaista tapahtuisi. En todellakaan haluaisi olla painolastina kenellekään. (RVC)

Äitienpäivästä

Miten kaikki sai alkunsa Yhdysvalloista

Toukokuun 2. sunnuntaihin vakiintuneen äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista. Anna Jarvisin äidin kuolema vuonna 1905 sai hänet ajattelemaan, ettei yhteiskunta ottanut huomioon äitien merkittävää osuutta kansakunnan teollistumisessa ja lasten kasvatuksessa. Jarvisin ehdotuksesta järjestettiin muistojuhla kaikille äideille Andrewsin metodistikirkossa 1. toukokuuta.

Seuraavana vuonna äitienpäivän muistojuhlaa vietettiin Jarvisin kotikaupungissa Philadelphiassa. Vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittaisiin joka vuosi toukokuun toisena sunnuntaina.

…. Suomessa vähän myöhemmin

Tuusulassa asunut kansanvalistaja, kouluneuvos ja kansanedustaja Vilho Reima toi Äitienpäivän vieton Suomeen Yhdysvalloista, missä hän oli toiminut kiertävänä raittiuspuhujana suomalaisten siirtolaisten keskuudessa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Hän tuskin aavisti, miten suosittu perinne Äitienpäivästä tulisi.

Äitienpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1918. Aluksi sitä vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö. Vuonna 1947 päivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi.

Jatkosodan aikana Suomen sotavoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustav Emil Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin kunniamerkin äitienpäivänä. Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien kirkkojen seinällä.

…. Euroopassakin sitä vietetään vähän eri aikoihin!

Äitienpäivää vietetään lähes kaikkialla maailmassa, mutta ei suinkaan aina toukokuun toisena sunnuntaina edes kaikissa Euroopan maissa. Ruotsissa sitä vietetään toukokuun viimeisenä sunnuntaina, kun taas Espanjassa, Portugalissa, Unkarissa ja Liettuassa Äitejä juhlitaan toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina kuten myös Etelä-Afrikassa. Ranskassa Äitienpäivä on joko toukokuun viimeisenä sunnutaina tai kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina ja Puolassa 26. toukokuuta.

Belgiassa äitejä juhlitaan 15. elokuuta. Albaniassa, Bulgariassa ja Romaniassa äitienpäivä on jo 8. maaliskuuta. Norjassa se on helmikuun toisena sunnuntaina,  ja Venäjällä vasta 29. marraskuuta. Irlannissa se on yllättäen neljäntenä sunnuntaina paaston aikaa. Olisikin mukava tietää, millä tavoin äitejä siellä juhlitaan, ja miten silloin nautitaan juhlan kunniaksi. Vai loppuuko paasto siihen päivään. Suomessahan päivää juhlistetaan yleensä kakkukahveilla. (RVC)

 Lähteet: Wikipedia ja Oskari Lehto (Keski-Uusimaa-lehti)

 ooooo

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

oooooo

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

(Katkelmia Lauri Viidan runoista Alfhild ja Onni)

PS. OIKEIN ILOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ

KAIKILLE ÄIDEILLE

ITALIASSA JA SUOMESSA 

ja kaikkialla, missä sitä vietetään nyt sunnuntaina. 

PS.  Omat lapseni, kaksi aikuista tytärtäni, joista toinen on myös äiti,  ovat valitettavasti kaukana, mutta onneksi on sentään puhelin keksitty. Niin voimme ainakin vaihtaa kuulumisia  puhelimessa. (RVC)

OIKEIN ILOISTA VAPPUA…

…  KAIKILLE  LUKIJOILLENI!

 on ihan pakko tunnustaa, että olen laiminlyönyt tätä blogiani, kun on ollut kaikenlaista hässäkkää!  Yritän parantaa tapani.  Joskus vain ei kynä luista,  ja joskus on niin paljon kaikkea muuta puuhastelua.  Ja kyllä tuo Naamakirjakin (Facebook) vie oman aikansa. Mutta se on todella mukava keksintö. Suosittelen lämpimästi.  Joka tapauksessa, oikein iloista Vappua ja kevättä tutuille ja tuntemattomillekin lukijoilleni! 

Itse vietän tänä vuonna vähän erilaista Vappua Riminissä, jossa ovat koolla Italian suomalaisyhdistysten edustajat ja paikalla on myös  Helsingistä Suomi-Seuran edustaja Paula Selenius puolisoineen.  

Klara Vappen!  T.   Ritviecav

Iloista….

…. ja munakasta Pääsiäistä!

Muna on kaikkein vanhin elämää tarkoittava symboli. Se on aina liitetty kevääseen, uudelleen syntymiseen ja kristilliseen kulttuuriin. Kuitenkin jo egyptiläisten ja persialaisten tapana oli lahjoittaa toisilleen maalattuja munia hedelmällisyyden juhlissa. Lahjan uskottiin tuovan hyvää mukanaan, koska se oli elämän uudistumisen symboli. Myös roomalaiset, kuten Plinio kertovat tavasta haudata pelloille punaisiksi maalattuja munia noituuksien loitontamiseksi ja hyvän sadon takaamiseksi.

Juutalaisten pääsiäistä vietetään Egyptistä pakenemisen ja hengellisen uudistumisen muistoksi. Juhlan kunniaksi nautitaan paitsi lammasta, joka on lempeyden ja uhrautumisen symboli, happamatonta leipää, joka on katumuksen symboli, myös munaa, joka on uuden elämän symboli. Ensimmäiset kristityt jäljittelivät juutalaista symboliikkaa juhliakseen Kristuksen paluuta elämään. Uudestisyntymistä symboloiva muna sai sijan myös kasteen pyhyyteen, ja siitä sai alkunsa siunattujen munien keskinäinen vaihto.

Muniin liittyy myös seuraava legenda: Maria Magdalena oli yksi niistä naisista, jotka löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä. Hän juoksi taloon, jossa opetuslapset olivat kokoontuneina. Hengästyneenä hän ilmoitti iloisen uutisen. Pietari katsoi Mariaa epäuskoisena ja sanoi uskovansa kuulemaansa vain, jos pöydällä olevassa korissa olevat munat muuttuvat punaisiksi. Ja kaikkien suureksi hämmästykseksi munista tuli hetkessä tulipunaisia.

Toinen legenda liittyy Ranskan kuningas Ludwig VII:een. Toisen ristiretken aikana muuan pariisilainen apotti lahjoitti hallitsijalle satakunta munaa. Se oli liikaa ahneimmallekin ylimykselle. Ludwig VII käski maalata ne ja lahjoittaa alamaisilleen.

Neljä vuosisataa myöhemmin Aurinkokuningas, ylellisyyttä rakastava tuhlari, sai idean peittää munat suklaalla. Munat kuuluvat tänä päivänäkin ehdottomasti pääsiäiseen täällä Italiassakin. Kuoret värjätään kasvisväreillä sellaisenaan tai tyhjentämällä sisältö painamalla neulalla reikä munan molempiin päihin. Myös suklaamunat kuuluvat ehdottomasti asiaan.

Viskillä höystettyä mämmiä

Monet ulkosuomalaiset kaipaavat mämmiä pääsiäisenä, mitä täällä kenties kauhisteltaisiin sen ulkonäön takia. Muistan siitä Suomessakin vitsaillun perhepiirissä, kun olin vielä nuori. Kerrottiin, että joku oli lähettänyt Ruotsiin Varma Koskitar -nimiselle henkilölle mämmiä paketissa. Ruotsin postissa oli paketti avattu ja tulkittu paketin päällyksessä olleen kirjoituksen tarkoittavan paketin sisältöä: Lämmintä lehmänkakkaa.

Pakko on tässä siunatuksi lopuksi kertoa, että muistaakseni ensimmäisenä pääsiäisenäni Italiassa, lähes 25 vuotta sitten, valmistin itse pienen annoksen mämmiä. Ja kun ei ollut siihen hätään saatavilla maltaita, heitin kattilaan veden ja ruisjauhojen sekaan sopivan annoksen viskiä, josta tietysti kiehuessa haihtuivat prosentit. Siitä tuli aika vaaleaa, mutta hyvää se oli. (RVC)

PÄÄSIÄISMUNIEN TOIVOSSA…

……  ja mämmin kaihossa

Näin piinaviikolla jokainen voisi vähän miettiä syntejään ja varsinkin niitä kuolemansyntejä. Tuskin monikaan osaisi tänä päivänä luetella Danten Jumalaisessa näytelmässä (Divina Commediassa) esiintyviä, seitsemää kuolemansyntiä, joiden vuoksi kristittyjen uskottiin joutuvan ikuisesti helvetin tuleen. Nehän ovat: kateus, saituus, hekumallisuus, ahneus, viha, ylpeys ja hengen laiskuus.

Oxfordin yliopiston filosofinen tiedekunta antoi joitakin vuosia sitten seitsemälle dosentilleen tehtäväksi osoittaa kirjoituksissaan, että kyseiset paheet eivät enää ole kuolemansyntejä kuten Danten aikoihin, ja että niitä ei pidetä enää edes synteinä ollenkaan. Jokaiselle dosentille annettiin oma paheensa käsiteltäväksi, josta hänen tuli laatia pieni pamfletti. Tarkoituksena oli tutkia, voitaisiinko jokin pahe tai ehkä kaikki vapauttaa piinapenkistä ja nostaa uuteen kunniaan.

Hanke lienee vielä kesken, mutta ainakin yksi pamfletti on jo valmistunut. Se koskee hekumaa, jonka kunnian palauttaminen oli langennut professori Simon Blackburnille, joka mietti asiaa kolme kuukautta. Hän totesi sitten, että se on itse asiassa innokasta sukupuolielämän harjoittamisen halua ja nautintoa sinänsä. Eikä sellaisena tuomittavaa. Hän tuli siihen tulokseen, että oli joidenkin yksinäisten erakkomunkkien syytä, että ihmiset tunsivat syyllisyyttä seksuaalisten halujensakin takia, vaikka eivät tekisikään mitään. Erotiikka on professori Blackburnin mukaan syyttä tuomittu kuolemansyntinä ja ansaitsee paheen sijasta kunnian palautuksen ja korottamisen hyveeksi.

Englannissa professorin julistama, hekuman kuolemansynnistä vapauttava tuomio herätti innostusta, ja siitä keskusteltiin lehtienkin palstoilla. Mm. päivälehti Guardian käsitteli asiaa, ja totesi, ettei yhtäkään Danten aikaisista kuolemansynneistä pitäisi enää luokitella sellaiseksi. Pikemminkin päinvastoin. Toisaalta heräsi epäily, että kenties hekuman poistaminen kuolemansyntien listalta johtaisi antautumisen halun vaimenemiseen sekä miehissä että naisissa. Mene ja tiedä.

Mutta koska ihmiset eivät ilmeisesti voi elää ilman syntiä tai ainakaan ilman synnin houkutusta, Guardian-lehti on varmuuden vuoksi luetellut seitsemän uutta kuolemansyntiä. Ne ovat seuraavat: (ja nostakoon ylös kätensä se, joka ei koskaan ole mihinkään niistä langennut)

 1.  Puhua liian pitkään kännykkään.
 2.   Jättää äänestämättä.
 3.  Liioitella omia kykyjään. (Mielestäni tähän kuuluisi myös
       omien kykyjen vähättely. Asialinja siis.)
 4.  Arvioida ihminen vain hänen omaisuuksiensa mukaan. (Burlesconi!)
 5.  Tuntea mielihyvää toisten onnettomuudesta eli vahingoniloa.
 6.  Olla tunnustamatta omia seksifantasioitaan partnerilleen.
 7.  Laiskotella. (Dolce far niente!)

(RVC)

PS. Mahtaisikohan tavalliseen puhelimeen pitkään puhuminen olla lievempi synti? Kerran nuorena naisena tuli puhuttua puhelimessa peräti viisi tuntia.  Helsingissä ei silloin vielä ollut puhelimen käytössä aikataksaa. Pääsisiköhän sillä Guinnesin ennätysten kirjaan?! (Sama)

oooooo

Varmuuden vuoksi toivotan jo nyt kaikille lukijoilleni:

OIKEIN ANTOISAA  ja MUNAKASTA PÄÄSIÄISTÄ!!!