Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Toisten runoja’ Category

Afrikkalainen ajatelma

Parahin valkoinen ystävä,
nämä asiat sinun tulisi tietää:
kun minä synnyin, olin musta,
aikuisena olen edelleen musta,
auringon paisteessa olen musta,
kun on kylmä, olen musta,
kun pelästyn, olen musta,
 hullunakin olen musta,
  myös sairaana olen musta,
 ja kuolleenakin olen musta.

0000

Mutta sinä valkoinen ystäväni,
olet syntyessäsi vaalean punainen,
vartuttuasi olet valkoinen,
otettuasi aurinkoa tulet ruskeaksi,
 kun sinulla on kylmä, tulet siniseksi,
pelästyttyäsi tulet keltaiseksi,
kun raivostut, tulet punaiseksi,
sairaana tulet vihreäksi,
ja kuoltuasi tulet harmaaksi.

ETTÄ KEHTAATKIN KUTSUA MINUA VÄRILLISEKSI!

oooooooooooooooooooo

(Alkuperäinen runo: A POEM WRITTEN BY AN AFRICAN…

Dear white fella, somethings you should know:

when I was born, I black,
when I grow up, I black,
when I go in sun, I black,
when I cold, I black,
when I scared, I black
when I mad, I black
when I sick, I black
and when I die, I still black

You white fella,
when you born, you pink
when you grow up, you white
when you go sun, you brown
when you cold, you blue
when you scared, you yellow
when you mad, you red
when you sick, you green
and when you die, you grey

AND YOU HAVE THE FUCKIN’ NERVE TO CALL ME COLORED!

oooooo

…..   ajattelin tervehtiä lukijoitani tällä tuntemattoman afrikkalaisen hauskalla runolla, jonka suomensin lukijoilleni eräänlaiseksi välipalaksi. Inspiraatiota odottaessani!

Read Full Post »

Joulu,

se on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua, ja hiljaista,

onnellisen säikähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.

Mika Waltari

Read Full Post »

Meristä kaunein on vielä purjehtimatta.
Lapsista kaunein on vielä kehdossaan.
Päivistä kauneimmat ovat vielä elämättä.
Sanoista kaunein, jonka haluan sinulle sanoa,
se on vielä sanomatta.

(Nazim Hikmet: Punainen Omena)

———————————–

PS. Tämä runo tuo mieleen läksiäisjuhlani Suomessa huhtikuussa 1985, kun olin muuttamassa Italiaan. Se sopi niin hyvin silloiseen tilanteeseen.

Read Full Post »