Iloista….

…. ja munakasta Pääsiäistä!

Muna on kaikkein vanhin elämää tarkoittava symboli. Se on aina liitetty kevääseen, uudelleen syntymiseen ja kristilliseen kulttuuriin. Kuitenkin jo egyptiläisten ja persialaisten tapana oli lahjoittaa toisilleen maalattuja munia hedelmällisyyden juhlissa. Lahjan uskottiin tuovan hyvää mukanaan, koska se oli elämän uudistumisen symboli. Myös roomalaiset, kuten Plinio kertovat tavasta haudata pelloille punaisiksi maalattuja munia noituuksien loitontamiseksi ja hyvän sadon takaamiseksi.

Juutalaisten pääsiäistä vietetään Egyptistä pakenemisen ja hengellisen uudistumisen muistoksi. Juhlan kunniaksi nautitaan paitsi lammasta, joka on lempeyden ja uhrautumisen symboli, happamatonta leipää, joka on katumuksen symboli, myös munaa, joka on uuden elämän symboli. Ensimmäiset kristityt jäljittelivät juutalaista symboliikkaa juhliakseen Kristuksen paluuta elämään. Uudestisyntymistä symboloiva muna sai sijan myös kasteen pyhyyteen, ja siitä sai alkunsa siunattujen munien keskinäinen vaihto.

Muniin liittyy myös seuraava legenda: Maria Magdalena oli yksi niistä naisista, jotka löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä. Hän juoksi taloon, jossa opetuslapset olivat kokoontuneina. Hengästyneenä hän ilmoitti iloisen uutisen. Pietari katsoi Mariaa epäuskoisena ja sanoi uskovansa kuulemaansa vain, jos pöydällä olevassa korissa olevat munat muuttuvat punaisiksi. Ja kaikkien suureksi hämmästykseksi munista tuli hetkessä tulipunaisia.

Toinen legenda liittyy Ranskan kuningas Ludwig VII:een. Toisen ristiretken aikana muuan pariisilainen apotti lahjoitti hallitsijalle satakunta munaa. Se oli liikaa ahneimmallekin ylimykselle. Ludwig VII käski maalata ne ja lahjoittaa alamaisilleen.

Neljä vuosisataa myöhemmin Aurinkokuningas, ylellisyyttä rakastava tuhlari, sai idean peittää munat suklaalla. Munat kuuluvat tänä päivänäkin ehdottomasti pääsiäiseen täällä Italiassakin. Kuoret värjätään kasvisväreillä sellaisenaan tai tyhjentämällä sisältö painamalla neulalla reikä munan molempiin päihin. Myös suklaamunat kuuluvat ehdottomasti asiaan.

Viskillä höystettyä mämmiä

Monet ulkosuomalaiset kaipaavat mämmiä pääsiäisenä, mitä täällä kenties kauhisteltaisiin sen ulkonäön takia. Muistan siitä Suomessakin vitsaillun perhepiirissä, kun olin vielä nuori. Kerrottiin, että joku oli lähettänyt Ruotsiin Varma Koskitar -nimiselle henkilölle mämmiä paketissa. Ruotsin postissa oli paketti avattu ja tulkittu paketin päällyksessä olleen kirjoituksen tarkoittavan paketin sisältöä: Lämmintä lehmänkakkaa.

Pakko on tässä siunatuksi lopuksi kertoa, että muistaakseni ensimmäisenä pääsiäisenäni Italiassa, lähes 25 vuotta sitten, valmistin itse pienen annoksen mämmiä. Ja kun ei ollut siihen hätään saatavilla maltaita, heitin kattilaan veden ja ruisjauhojen sekaan sopivan annoksen viskiä, josta tietysti kiehuessa haihtuivat prosentit. Siitä tuli aika vaaleaa, mutta hyvää se oli. (RVC)

Read Full Post »

PÄÄSIÄISMUNIEN TOIVOSSA…

……  ja mämmin kaihossa

Näin piinaviikolla jokainen voisi vähän miettiä syntejään ja varsinkin niitä kuolemansyntejä. Tuskin monikaan osaisi tänä päivänä luetella Danten Jumalaisessa näytelmässä (Divina Commediassa) esiintyviä, seitsemää kuolemansyntiä, joiden vuoksi kristittyjen uskottiin joutuvan ikuisesti helvetin tuleen. Nehän ovat: kateus, saituus, hekumallisuus, ahneus, viha, ylpeys ja hengen laiskuus.

Oxfordin yliopiston filosofinen tiedekunta antoi joitakin vuosia sitten seitsemälle dosentilleen tehtäväksi osoittaa kirjoituksissaan, että kyseiset paheet eivät enää ole kuolemansyntejä kuten Danten aikoihin, ja että niitä ei pidetä enää edes synteinä ollenkaan. Jokaiselle dosentille annettiin oma paheensa käsiteltäväksi, josta hänen tuli laatia pieni pamfletti. Tarkoituksena oli tutkia, voitaisiinko jokin pahe tai ehkä kaikki vapauttaa piinapenkistä ja nostaa uuteen kunniaan.

Hanke lienee vielä kesken, mutta ainakin yksi pamfletti on jo valmistunut. Se koskee hekumaa, jonka kunnian palauttaminen oli langennut professori Simon Blackburnille, joka mietti asiaa kolme kuukautta. Hän totesi sitten, että se on itse asiassa innokasta sukupuolielämän harjoittamisen halua ja nautintoa sinänsä. Eikä sellaisena tuomittavaa. Hän tuli siihen tulokseen, että oli joidenkin yksinäisten erakkomunkkien syytä, että ihmiset tunsivat syyllisyyttä seksuaalisten halujensakin takia, vaikka eivät tekisikään mitään. Erotiikka on professori Blackburnin mukaan syyttä tuomittu kuolemansyntinä ja ansaitsee paheen sijasta kunnian palautuksen ja korottamisen hyveeksi.

Englannissa professorin julistama, hekuman kuolemansynnistä vapauttava tuomio herätti innostusta, ja siitä keskusteltiin lehtienkin palstoilla. Mm. päivälehti Guardian käsitteli asiaa, ja totesi, ettei yhtäkään Danten aikaisista kuolemansynneistä pitäisi enää luokitella sellaiseksi. Pikemminkin päinvastoin. Toisaalta heräsi epäily, että kenties hekuman poistaminen kuolemansyntien listalta johtaisi antautumisen halun vaimenemiseen sekä miehissä että naisissa. Mene ja tiedä.

Mutta koska ihmiset eivät ilmeisesti voi elää ilman syntiä tai ainakaan ilman synnin houkutusta, Guardian-lehti on varmuuden vuoksi luetellut seitsemän uutta kuolemansyntiä. Ne ovat seuraavat: (ja nostakoon ylös kätensä se, joka ei koskaan ole mihinkään niistä langennut)

 1.  Puhua liian pitkään kännykkään.
 2.   Jättää äänestämättä.
 3.  Liioitella omia kykyjään. (Mielestäni tähän kuuluisi myös
       omien kykyjen vähättely. Asialinja siis.)
 4.  Arvioida ihminen vain hänen omaisuuksiensa mukaan. (Burlesconi!)
 5.  Tuntea mielihyvää toisten onnettomuudesta eli vahingoniloa.
 6.  Olla tunnustamatta omia seksifantasioitaan partnerilleen.
 7.  Laiskotella. (Dolce far niente!)

(RVC)

PS. Mahtaisikohan tavalliseen puhelimeen pitkään puhuminen olla lievempi synti? Kerran nuorena naisena tuli puhuttua puhelimessa peräti viisi tuntia.  Helsingissä ei silloin vielä ollut puhelimen käytössä aikataksaa. Pääsisiköhän sillä Guinnesin ennätysten kirjaan?! (Sama)

oooooo

Varmuuden vuoksi toivotan jo nyt kaikille lukijoilleni:

OIKEIN ANTOISAA  ja MUNAKASTA PÄÄSIÄISTÄ!!!

Read Full Post »