Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Kulttuurieroista’ Category

….. erilaiset kohtalot

Tämä on tositarina. Reilu viikko sitten Pordenone-nimisessä kaupungissa Italiassa  marokkolainen mies,  El Katawi Dafani,  surmasi 18-vuotiaan tyttärensä Sanaan samana päivänä ostamallaan keittiöveitsellä. Tytön yrittäessä paeta, hän oli iskenyt tätä veitsellä kaulaan ja rintaan useita kertoja.

 Syynä murhaan oli se, että tytär oli rakastunut italialaiseen mieheen ja muuttanut tämän luokse asumaan.  Myös sulhasta, joka ei ollut edes ehtinyt ulos autostaan,  Sanaan isä oli haavoittanut, onneksi lievästi. 

Sanaan isä ei hyväksynyt tyttärensä suhdetta italialaisen miehen kanssa, koska tämä on katolinen, eikä muslimi kuten mies itse ja hänen perheenjäsenensä. Ja kaiken kukkuraksi sulhanen oli  13 vuotta vanhempi kuin Sanaa.  Mies olikin jo aiemmin uhkaillut tappaa molemmat,  jos näkisi heidät yhdessä.

Kyseessä on ns. kunniamurha, jossa tosiasiallisesti ei ole kunnian häivääkään, mutta eräissä Euroopan ulkopuolisissa kulttuureissa se on sallittu, tai oikeastaan melkein pakollinen ympäristön painostuksen takia.

Omituista tässä tositarinassa on – ainakin näin eurooppalaisen naisen ja äidin näkökulmasta se,  että Sanaan äiti oli oitis valmis  antamaan anteeksi miehelleen ja totesi julmasti tyttärensä olleen se, joka oli erehtynyt.  On tietysti  mahdollista, ettei  paljon kärsinyt 39-vuotias nainen, joka lehtiartikkelin kirjoittajan mukaan näytti kuusikymppiseltä,  uskaltanut ilmaista suuttumustaan  ja tuskaansa lankonsa läsnä ollessa.

 Valitettavasti tämä ei ole ensimmäinen niin sanottu kunniamurha Italiassakaan. Kolme vuotta sitten elokuussa 20-vuotiaan Hina Saleemin tappoi  isä parin sukulaisen avustamana.  Tytön ruumiin isä oli haudannut puutarhaansa. Syynä oli ollut silloinkin se, että perhe ei  hyväksynyt tytön länsimaista elämän tyyliä ja tämän suhdetta nuoren italialaisen kanssa.  Rikokseen syyllistyneet Hinan isä ja hänen avustajansa saivat oikeudessa 30-vuotisen vankilatuomion.

 Islaminuskoisessa maailmassa näiden ns. kunniamurhien seurauksena arvellaan ainakin 5.000 naisen menettävän henkensä vuosittain  eri maissa.  Erityisesti islaminuskoisissa maissa. Mutta ei siinä kaikki, sen lisäksi 15.000 naista maailmassa  menettää henkensä vuosittain ns. myötäjäismurhien uhreina  –  kostoksi saamatta jääneistä tai liian pienistä morsiusmaksuista.

Kunniamurhat eivät perustu Koraaniin vaan pikemminkin tapakulttuuriin, mistä on todistuksena esimerkiksi Ruotsissa tyttärensä kunniamurhanneen kristityn tapaus.  (RVC)

oooooo

PS.  Tämä ei ehkä ole ihan sellainen tarina, jota haasteessa on tarkoitettu, mutta aihe on minulle läheinen ja tärkeä, koska olen kirjoittanut laajan artikkelin naisten asemasta eri puolilla maailmaa  Kustannus Arkin kustantamaan Monikulttuurinen perhe-kirjaan. Sieltä on peräisin myös tämän kirjoituksen otsikko: Maailman naisten erilaiset kohtalot.

Ritva Viertola-Cavallari

Mainokset

Read Full Post »

Petetty vaimo eri maissa

Löysin arkistostani Nykypäivä-lehdessä vuonna 1983 olleen, varmaankin vitsiksi tarkoitetun artikkelin: Apua – ukko pettää minua! Tiedättekö, miten petetty vaimo käyttäytyy eri maissa, kun hän yllättää aviosiippansa ja vieraan tytön? Käyttäytymismalleja on monenlaisia, jutussa todettiin.  Ei siinä sentään kaikkia maita ollut mukana. Muun muassa Ruotsi ja muut pohjoismaat puuttuvat sekä Viro.

Näin siis naiset käyttäytyvät  Nykypäivä-lehden mukaan:

Ranskassa vaimo ampuu kilpailijattarensa ja huudahtaa miehelleen: ” C´est la vie! ! Tämä on elämää!)

Italiassa vaimo sitä vastoin tappaa miehensä, joka ehtii ennen kuolemaansa hädin tuskin huokaista: ”Mamma Mia!”

Espanjassa taas vaimo iskee tikarin sekä kilpailijattarensa että miehensä selkään huutaen: ”Caramba!”

Japanissa  vaimo surmaa  ensin kilpailijattarensa ja tekee sen jälkeen itse vielä harakirin – miehensä läsnäollessa.

Venäjän maalla petetty vaimo etsii sen sijaan lohtua vodkastaan ja toteaa: ”Nitshevoo!”

Englannitar lohduttautuu samassa tilanteessa ginillä ja manailee: ”Elätin kyytä povellani!”

Amerikassa missis kaivaa kiireesti laukustaan valmiiksi kirjoitetun paperin ja vaatii miehensä allekirjoitusta mahtavaan elatussummaan.

Saksassa Gretchen heittää ulos makuukammarista sekä miehen että tämän pikku ystävättären ja sanoo: ”Kotona ei kilpailla Reberbahnin kanssa!” ’

Suomessa taas petetty vaimonpuoli – ainakin Savossa – saattaa tässä tilanteessa kajahuttaa: ”Anteeksi, jos häirihen!”

ooooooo

PS. Käyhän tämä aika raju juttu ”vitsistä”, jonka kohteena on nainen. Tarina ei kerro miehistä vastaavassa tilanteessa, ja niin onkin parempi. Onhan tämä versio naisistakin aika lailla yliammuttu. Minä kyllä uskon, että maassa kuin maassa nainen pikemminkin pakkaisi tavaransa tai ”heittäisi” miehen ulos yhteisestä kodista! Sanokaa minun sanoneen! (ritviecav)

Read Full Post »

Yli 1300 vetoaa egyptiläisvanhuksen puolesta 

Taas ollaan karkottamassa isoäitiä, tällä kertaa egyptiläistä naista. Kuulin asiasta aamulla uutisissa.  Ja asiasta on kirjoittanut myös muun muassa  Iltalehti seuraavaa:

Egyptiläisisoäidin karkotusta vastustava adressi kerää nopeasti lisää nimiä.  Yli 1300 on jo vedonnut  egyptiläisvanhuksen puolesta, lehti toteaa.  Ja arkkipiispat vetosivat egyptiläisvanhuksen puolesta

Internetissä olevassa adressissa toivotaan, että vanhus saisi elää vuosia Suomessa asuneiden omaistensa kanssa. Vetoomuksen mukaan karkotuspäätös on raaka ja epäinhimillinen.

Myös verkostopalvelu Facebookiin on perustettu tukiryhmä vanhuksen puolesta. 64-vuotias egyptiläinen Eveline Fadayel on asunut Vantaalla jo kaksi vuotta kolmen poikansa kanssa.

Kuukausi sitten hylätyn oleskelulupahakemuksen takia isoäitiä uhkaa karkotus Suomesta, koska lain mukaan isovanhemmat eivät kuulu ydinperheeseen. Naisella ei ole omaisia Egyptissä, eikä hän pärjää ilman apua. Myös arkkipiispat ovat vedonneet karkotuspäätöksen kumoamiseksi. Asiasta kertoi ensin Yleisradio, totesi Iltalehti.

Tässä on taas nähtävissä kulttuurieroja, joista olen itsekin kirjoittanut Monikulttuurinen perhe-kirjassa.  Perhekäsitys on hyvin erilainen eri puolilla maapalloa  ja jopa Euroopassakin.  En osaisi edes kuvitella, että Italiassa karkotettaisiin isoäiti takaisin Egyptiin, jossa hänellä ei ole ketään omaisia.  Ja nimenomaan, kun karkotetulla onkin Suomessa omaisia, ei ole pelkoa siitäkään, että hän kävisi valtion kukkarolla.

Mielestäni tässä on kyse myös vallankäytöstä, joka on suorastaan häpeällistä!  Eikö suomalaisilla päättäjillä ole ollenkaan sydäntä?  Kysyn vaan!   Onneksi kaikki suomalaiset eivät sentään ole noin julmia, mikä näkyy siitäkin, että  vetoomusadressiin kertyy koko ajan lisää nimiä.  Lähden tästä minäkin lisäämään siihen oman nimeni!   (RVC)

Read Full Post »

Selailin tänään paperivuoriani aikomuksenani pienentää niitä, vaikka olenkin Paperivuorineuvos. Mutta kuten aina innostuin lueskelemaan säilyttämiäni artikkeleita karsiakseni niistä sellaiset, joita en enää tarvitse. Ei se ”vuori” siitä vielä kovinkaan paljon pienentynyt. Pazienza, kuten italialaiset sanovat, kun asialle ei kerta kaikkiaan voi mitään.

Käsiini osui Kauppalehdessä huhtikuussa 2001 julkaistu juttu, joka on muistona siitä, että kyseistä lehteä jonkin aikaa avustin. Marja Sipilä oli poimimassani jutussa haastatellut hollantilais-ranskalaista tohtori Fons Trompenaarsia, joka oli puhunut Helsingissä Fintran järjestämässä tilaisuudessa kulttuurimalleista. Aihepiiri kiinnostaa minua monikulttuurisia parisuhteita koskevien tutkimuksieni takia.

Suomalaisilla on Trompenaarsin mukaan ”kookospähkinäkulttuuri” , mikä tarkoittaa sitä, että ulkokuori on vaikea rikkoa, mutta kun se onnistuu, suomalaiset ovat vieraille avoimia. Amerikkalaisilla sen sijaan on persikkakulttuuri, mikä tarkoittaa pehmeää pintaa ja kovaa ydintä. Sisään on helppo päästä, mutta perimmäiset tunteet jätetään itselle eikä negatiivisia tunteita näytetä vieraille. Mielestäni italialainen kulttuuri on jokseenkin samanlaista kuin amerikkalainen.

Trompenaars on jakanut kulttuurimallit kolmelle tasolle. Ensimmäinen on tietoisuus olemassa olevista eroista. Toisena on erilaisuuden kunnioitus ja kolmantena kulttuurierojen yhteen sovittaminen, mikä ei tarkoita kompromissia. Suomalaiset pärjäävät kuulemma joka tasolla hyvin. Kansamme pienuus on etuna, koska sen vuoksi on totuttu toimimaan. Sen sijaan ruotsalaiset puhuvat siinä, missä suomalaiset toimivat. Suomalaisillahan on perinteitä tulla toimeen ja elää suurempien kansojen kuten ruotsalaisten ja venäläisten kanssa.

Suomalaisten omanarvontunne ei ole kovin korkea. He käyttäytyvät pikemminkin nöyrästi, millä on sekä hyvät että huonot puolensa. Yhtäältä nöyrä ehkä antaa liikaa periksi, mutta nöyrä voi saada etua bisnestilanteissa joustavuudellaan. Suomalaiset arvostavat laatua ja vaativat sitä itseltäänkin. Trompenaars totesi, että Nokia tunnetaan kaikkialla, mikä on suuri saavutus viisimiljoonaiselle kansalle.

Seminaareissa suomalaiset kuuntelevat mieluummin toisia kuin puhuvat itse. Siksi pitäisikin järjestää kahden päivän seminaareja, sillä suomalaisten suut aukeavat vasta toisena päivänä. Joskin illalla saunassa ja virvokkeiden ääressä kielet kirpoavat suomalaisillakin.

Suomalaiset eivät pärjää hyvin nopeita päätöksiä vaativissa liiketoimissa, mutta pitkän tähtäimen afääreissä he onnistuvat kärsivällisyytensä ansiosta.

Trompenaars esitti suomalaisten vastakohtana italialaiset, joiden kanssa kenties voisi rakentaa toisiaan täydentävän tiimin. Hän arveli kuitenkin, että piirteet saattavat olla liian erilaisia, jotta yhteisymmärrystä pääsisi syntymään.

Työskennellessään ulkomailla suomalaiset tulevat kuitenkin hyvin toimeen toista kulttuuria edustavien kanssa ja sopeutuvat. Eivätkä he syyllisty yritykseen muuttaa toisia samanlaisiksi kuin he itse ovat. Ja mielipiteissään he ovat melko neutraaleja. Näin siis hollantilais-ranskalainen konsultti Fons Trompenaars, joka on konsultoinut mm. Nokiaa Aasiassa ja luennoinut Helsingin yliopistossa ja Teknillisessä korkeakoulussa. (RVC)

Read Full Post »