Äitienpäivästä

Miten kaikki sai alkunsa Yhdysvalloista

Toukokuun 2. sunnuntaihin vakiintuneen äitienpäivän vietto alkoi Yhdysvalloista. Anna Jarvisin äidin kuolema vuonna 1905 sai hänet ajattelemaan, ettei yhteiskunta ottanut huomioon äitien merkittävää osuutta kansakunnan teollistumisessa ja lasten kasvatuksessa. Jarvisin ehdotuksesta järjestettiin muistojuhla kaikille äideille Andrewsin metodistikirkossa 1. toukokuuta.

Seuraavana vuonna äitienpäivän muistojuhlaa vietettiin Jarvisin kotikaupungissa Philadelphiassa. Vuonna 1914 Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson julisti äitienpäivän kansalliseksi juhlapäiväksi, jota juhlittaisiin joka vuosi toukokuun toisena sunnuntaina.

…. Suomessa vähän myöhemmin

Tuusulassa asunut kansanvalistaja, kouluneuvos ja kansanedustaja Vilho Reima toi Äitienpäivän vieton Suomeen Yhdysvalloista, missä hän oli toiminut kiertävänä raittiuspuhujana suomalaisten siirtolaisten keskuudessa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Hän tuskin aavisti, miten suosittu perinne Äitienpäivästä tulisi.

Äitienpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1918. Aluksi sitä vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö. Vuonna 1947 päivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi.

Jatkosodan aikana Suomen sotavoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustav Emil Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin kunniamerkin äitienpäivänä. Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien kirkkojen seinällä.

…. Euroopassakin sitä vietetään vähän eri aikoihin!

Äitienpäivää vietetään lähes kaikkialla maailmassa, mutta ei suinkaan aina toukokuun toisena sunnuntaina edes kaikissa Euroopan maissa. Ruotsissa sitä vietetään toukokuun viimeisenä sunnuntaina, kun taas Espanjassa, Portugalissa, Unkarissa ja Liettuassa Äitejä juhlitaan toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina kuten myös Etelä-Afrikassa. Ranskassa Äitienpäivä on joko toukokuun viimeisenä sunnutaina tai kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina ja Puolassa 26. toukokuuta.

Belgiassa äitejä juhlitaan 15. elokuuta. Albaniassa, Bulgariassa ja Romaniassa äitienpäivä on jo 8. maaliskuuta. Norjassa se on helmikuun toisena sunnuntaina,  ja Venäjällä vasta 29. marraskuuta. Irlannissa se on yllättäen neljäntenä sunnuntaina paaston aikaa. Olisikin mukava tietää, millä tavoin äitejä siellä juhlitaan, ja miten silloin nautitaan juhlan kunniaksi. Vai loppuuko paasto siihen päivään. Suomessahan päivää juhlistetaan yleensä kakkukahveilla. (RVC)

 Lähteet: Wikipedia ja Oskari Lehto (Keski-Uusimaa-lehti)

 ooooo

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.

oooooo

Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.

(Katkelmia Lauri Viidan runoista Alfhild ja Onni)

PS. OIKEIN ILOISTA ÄITIENPÄIVÄÄ

KAIKILLE ÄIDEILLE

ITALIASSA JA SUOMESSA 

ja kaikkialla, missä sitä vietetään nyt sunnuntaina. 

PS.  Omat lapseni, kaksi aikuista tytärtäni, joista toinen on myös äiti,  ovat valitettavasti kaukana, mutta onneksi on sentään puhelin keksitty. Niin voimme ainakin vaihtaa kuulumisia  puhelimessa. (RVC)

Read Full Post »

OIKEIN ILOISTA VAPPUA…

…  KAIKILLE  LUKIJOILLENI!

 on ihan pakko tunnustaa, että olen laiminlyönyt tätä blogiani, kun on ollut kaikenlaista hässäkkää!  Yritän parantaa tapani.  Joskus vain ei kynä luista,  ja joskus on niin paljon kaikkea muuta puuhastelua.  Ja kyllä tuo Naamakirjakin (Facebook) vie oman aikansa. Mutta se on todella mukava keksintö. Suosittelen lämpimästi.  Joka tapauksessa, oikein iloista Vappua ja kevättä tutuille ja tuntemattomillekin lukijoilleni! 

Itse vietän tänä vuonna vähän erilaista Vappua Riminissä, jossa ovat koolla Italian suomalaisyhdistysten edustajat ja paikalla on myös  Helsingistä Suomi-Seuran edustaja Paula Selenius puolisoineen.  

Klara Vappen!  T.   Ritviecav

Read Full Post »

JOULU SE TULLA TUPSAHTAA….

Joulupukillakin kristilliset perinteet

Kirjoitan tätä keskellä joulukiireitä, mutta en aio ottaa siitä stressiä. Onneksi olen jo lähettänyt parikymmentä korttia sukulaisille ja ystäville. Ja onneksi suurimmalla osalla ystävistäni on sähköposti, ja internetistä löytää vaikka kuinka nättejä kortteja sekä ”flashin” kanssa että ilman. Kun ei käsialaanikaan voi enää luonnehtia kovin siistiksi. Ja mukaan voi sitten liittää jonkin mukavan runonkin. Muistaminenhan on pääasia.

Kun joulua aletaan nykyään mainostaa jo syyskuussa tai viimeistään lokakuussa,  niin ei sen pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Ja ainahan se on samassa kohdassa almanakassakin. Mutta niin siinä vain käy, että joka kerta tulee samanlainen kiire. Ja nyt on  joulusiivokin  vielä tekemättä. Sellaistahan se on,  ja onhan siihen jo ehtinyt tottua. Jospa ottaisi kerrankin rauhallisesti koko joulun.

Monesti  asiaohjelmissa saa kuulla, että Babbo Natale (= joulupukki) on se syntipukki, joka kiihottaa ihmisiä kerskakulutukseen. Suomalaisena oikein harmittaa tuollainen puhe, joka vain ilmentää tiettyjen kulttuurierojen ymmärtämättömyyttä ja silkkaa tietämättömyyttäkin. Joskus se menee jopa äärimmäisyyksiin. Jotkut italialaiset  ovat jopa onnitelleet täkäläisiä suomalaisia siitä, että saavat viettää täällä Italiassa ensimmäistä kristillistä  joulua.

Tosiasiassa joulupukillakin on kristilliset juuret. Keski-Euroopassahan Pyhä Nikolaus jakeli lahjoja hyville lapsille ja uhkaili pahoja risulla jo 1500-luvulla. Nikolaus-piispasta tuli aikaa myöten maallisempi joulupukkihahmo, joka vaikutti myös pohjoismaisen joulupukkitradition syntymiseen.

Eiköhän se ole ihmisten korvien välissä se kerskakulutus. Miten voidaan syyttää nykyisestä kulutushysteriasta Joulupukkia, jonka juuret ovat paitsi kristillisessä perinteessä myös vanhassa suomalaisessa kansanperinteessä: kotitontussa, jonka jo keskiajalla uskottiin asustelevan riihissä ja jyväaitoissa. Sen sanottiin torjuvan vauriot ja toimittaneen monta hyvää ollessaan suopealla mielellä. Mutta loukkaantuneena se rupesi meluamaan. Sitä siis piti tavallaan lahjoa.

Erilainen joulupukki  kehittyi joululahjojen jakelijaksi ja tontut joulu-ukon apulaisiksi  vähitellen. Ruotsissa niistä kertoi ensimmäisenä vuonna 1871 Viktor Rydberg  joulukertomuksessaan, joka ilmestyi Juhani Ahon suomentamana ”Pikku Simon seikkailut jouluiltana”-nimisenä kirjasena vuonna 1895.

Leea Virtanen puolestaan kertoo kirjassaan Onni yksillä (SKS 1984), miten alasatakuntalaiseen tapaan johonkin taloon ilmestyi Joulupukki. Tämä oli kuitenkin täysin erilainen kuin nykyinen lahjoja jakeleva satuhahmo. Pukki sai lapset kirkumaan ja vanhemmat nauramaan: sillä oli kuivuneesta tervasta valmistettu loistava naamio, nurinpäin käännetty karvahattu, turkki, luokin toisessa päässä pukinsarvipari, saunavasta häntänä. Mies, joka esitti pukkia, puski kaikkia, jotka sai käsiinsä ja roiskutti vettä hännällään katselijoiden päälle. Hurjaa menoa siis, jonka päälle sitten vaadittiin kestitystä. Jollei sitä tullut, saatiin kuulla pahoja toivotuksia jollei pahempaakin.

Joululahjojen jako on Suomessa ollut myöhäistä perinnettä. Korvatunturin joulupukin keksimisestäkin on kulunut  jo  82 vuotta.  Radion lastentunnilla Markus-setä ilmoitti vuonna 1927, että joulupukki asuu Korvatunturilla. Seen jälkeen aikuiset alkoivatkin pukeutua joulupukeiksi. Sitä ennen oli lahjat vain heitetty ovenraosta sisään. Tosin niin  tehtiin meilläkin kotona monta kertaa vielä 1950- ja 1960-luvullakin. Ja varmaan monessa muussakin perheessä.

Korvatunturin Joulupukin keksimisestä on siis tänä vuonna kulunut  82 vuotta. Vaikka tietysti Joulupukki on paljon vanhempi, ja sitäkään eivät kaikki italialaiset tiedä, että hän on naimisissa, ja että hänellä on koko liuta lapsiakin, jotka ahertavat pukin pajassa. Minä ainakin uskon joulupukkiin. Sitä paitsi olen käynyt häntä tapaamassa, ja hän puhui italiaakin suomen lisäksi.

Näyttää siltä kuin joillakin italialaisilla olisi todella  jotain hampaankolossa joulupukkia vastaan. Sanovat jopa, että on väärin puhua joulupukista lapsille, koska häntä muka ei ole olemassa. Parasta on vastata siihen kuten meidän Suomi-kerhon nykyinen puheenjohtaja, Marjo, että takuulla on olemassa. Rovaniemellä on mies, jonka työnä on olla joulupukki.

Rikas suomalainen jouluperinne

Myös Onni yksillä-kirjan kirjoittaja pitää arveluttavana sitä, että joulusta tehdään kilttien lasten palkitsemispäivä, ja toteaa jouluevankeliumin sanoman siinä kääntyvän päälaelleen. Hänen mielestään vieraasta kulttuurista tuleva ihmettelisi suomalaisessa jouluperinteessä ilmeneviä sekalaisia symboleita, jotka pohjautuvat erilaisiin aatekerrostumiin ja ovat jopa ristiriidassa keskenään.

Mielestäni ei kannata olla liian tiukkapipoinen. Suomalaisen joulun ihanuus on juuri siinä symbolien runsaudessa. Sieltä jokainen voi valita omansa: joko värikkäämmän tai yksinkertaisemman. Halutessaan voi hankkia vaikkapa vain joulutähden ja kynttilöitä, jotka luovat tunnelman siinä missä joulukuusi ja täällä paljon harrastetut välkkyvät sähkövalot. Ja onhan meillä suomalaisilla ne maailman ihanimmat joululaulut. Ilman niitä ei joulu kyllä tuntuisi miltään, vaikka olisi kasapäin lahjoja.

Oi lapsuuden joulu,
vielä sun juhlaas salaa
käyn takaisin elämän
sumean, mutkaisen tien.

Miten sokaissut kirkkaan
lapsensilmäni lien,
sinun kynttiläs lempeät
vielä sen kalvossa palaa.

Koen vieläkin riemusi
ylitseläikkyvän ja ihmettä
katselen puhtaan syntymän,
teen rinnassa rauhalle,
rakkaudelle alaa.

(Kaarlo Sarkia: Lapsuuden joulu)

Kyllä minä sitä suomalaista joulua olen täällä Italiassa kaivannutkin, mutta tuskin se olisi kuitenkaan enää samanlaista kuin joskus lapsena tai nuorena.  Mutta haikeata se on, kun vanhemmat ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen ja jälkikasvukin jouluna hajallaan. Tänäkin vuonna  Suomessa,  Saksassa ja Guineassa.

o

Kun en tiedä, kerkiänkö enää kirjoittamaan tähän blogiin ennen joulua,  toivotan tässä samalla kaikille lukijoilleni:

Oikein antoisaa joulua kaikille kilteille lapsille ja aikuisillekin!

Ritva Viertola-Cavallari

🙂

Read Full Post »

Se on taas tulossa….

… joulukuu,  itsenäisyyspäivä ja joulun odotus

Ajattelin vähän piristää blogini ulkoasua tällä jouluisella sivupohjalla.  Täällä Italiassa joulu onkin jo jonkin aikaa sitten vallannut supermarketit.  Se rumbahan näyttää alkavan aina vain aikaisemmin. Kai se on samanlaista siellä Suomessakin.

Tulossa on jo 27:s  jouluni täällä Italiassa.   Muistan kuinka aikoinaan hämmästelin sitä, että jouluaattonakin kaupat ovat auki iltakahdeksaan asti, kun taas Suomessa on joulurauha julistettu jo puolen päivän aikaan, joilloin Italiassa kello on vasta 11 aamupäivällä.

Itsenäisyyspäivää kyllä Italian suomalaisetkin  juhlivat,  ainakin sytyttämällä juhlakynttilät palamaan. Jotkin Suomi-Seurat juhlivat sitä yhdessäkin.  Ja sitten on ollut myöskin suurlähestön vastaanotto Roomassa, jonne kutsutaan edustajia Suomi-Seuroista. Joskin se on yleensä pari-kolme päivää ennen itsenäisyyspäivää. Oletettavasti suurlähettiläs puolisoineen osallistuu Linnan juhlamenoihin Suomessa varsinaisena itsenäisyyspäivänä. Viime vuosina myös Milanossa on ollut oma itsenäisyyspäivävastaanottonsa.

Itse olen joka vuosi saanut kutsun Roomaan suurlähetystön vastaanotolle,  johon olenkin osallistunut melkein joka vuosi. Tarkoitukseni on mennä sinne tänäkin vuonna eli tämän viikon torstaina. On mukavaa nähdä siellä tuttuja, joita harvemmin muuten tapaa.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ  !!!  JA RAUHALLISTA  JOULUN ODOTUSTA!!!  :-))

Read Full Post »

Mimoosat Naistenpäivänä ….

….. kaikille naisille!

Kansainvälistä Naisten päivää vietetään kaikkialla maailmassa 8. maaliskuuta. Ihan ensimmäistä kansallista naistenpäivää vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä vuonna 1909. Seuraavana vuonna Kööpenhaminassa pidetty Sosialistisen internationaalin kokous päätti kansainvälisen naistenpäivän perustamisesta. Tarkoituksena oli osoittaa kunnioitusta naisasialiikkeelle ja edistää yleisen äänioikeuden saavuttamista kaikkialla maailmassa. Ehdotuksen yksimielisesti hyväksyneiden yli 100 naisen joukossa olivat myös Suomen eduskuntaan vuonna 1906 valituista yhdeksästätoista naisjäsenestä kolme.

Vuonna 1911 kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 19. maaliskuuta Tanskassa, Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa, joissa yli miljoona naista ja miestä osallistui joukkokokouksiin. Yleisen äänioikeuden ja yhtäläisen julkisiin virkoihin pääsyn lisäksi vaadittiin naisille oikeutta työhön ja ammattikoulutukseen sekä naisten syrjinnän lopettamista työmarkkinoilla. Pääperiaatteena on se, ettei kaikkein vaikeimmille sosiaalisille, taloudellisille ja poliittisille ongelmille voida löytää pysyviä ratkaisuja, ellei naisille taata täysiä osallistumismahdollisuuksia ja enemmän vaikutusvaltaa yhteiskunnassa.

Seuraavana vuonna siihen liitettiin myös naisten työolojen parantaminen sen seurauksena, että vain viikkoa myöhemmin, 25. maaliskuuta, 140 nuorta naistyöntekijää, heistä useimmat italialaisia ja juutalaisia maahanmuuttajia, sai surmansa traagisessa Triangle tulipalossa New Yorkissa.

Pääasiana naisten osallistumismahdollisuudet

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneet Kansakunnat ovat saaneet merkittävän roolin naisten oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi. San Franciscossa vuonna 1945 allekirjoitettu YK:n peruskirja oli ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet tunnustettiin perusihmisoikeudeksi.

Naisten aseman edistämiseksi järjestetyt YK:n neljä maailmankonferenssia ovat vahvistaneet kasvavaa kansainvälistä naisliikettä. Ja sillä on ollut myös tärkeä rooli naisten aseman kehityksen maailmanlaajuisessa seuraamisessa. YK:n toiminnan

Naisten päivää ei vietetä turhaan

Monesti kuulee sanottavan erityisesti Suomessa, että Naisten päivän vietto olisi menettänyt merkityksensä naisten aseman parantuessa. Erityisesti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Tässä kuitenkin muutamia tosiasioita naisten asemasta: Maapallolla on naisia ja miehiä suunnilleen saman verran, mutta siihen tasa-arvo pitkälti päättyykin. Maailman köyhistä 70 prosenttia on naisia. Naiset omistavat yhden prosentin maailman omaisuudesta ja ansaitsevat kymmenen prosenttia maailman tuloista. Kaikista maailman kansanedustajista naisia on noin 14 prosenttia.

Tarvitaan solidaarisuutta ja konkreettisia toimenpiteitä kaikkein köyhimpien maiden auttamiseksi. Kaikki on suhteellista, mutta ei Suomikaan ole täysin säästynyt köyhyydeltä. Uusimpien tietojen mukaan yli puolimiljoonaa suomalaistakin elää alle EU:n määrittelemän köyhyysriskirajan. Joukossa on työttömiä, monilapsisia ja yksinhuoltajan varassa eläviä perheitä.

Suomessa toiseksi eniten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Euroopassa

Ongelmana Suomessa on myös naisiin kohdistuva väkivalta. Vuoden 2005 toukokuussa World Economic Forumin esittämän tilaston mukaan Suomi on se Euroopan maa, jossa tapahtuu toiseksi eniten naisten murhia perhepiirissä (8,65 murhaa vuodessa miljoonaa naista kohden). Suomea edellä oli vain Romania (12,62 murhaa miljoonaa naista kohden). Saman tilaston mukaan Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa naiset olisivat kotonaan vähiten uhattuina.

Tulee mieleen, että olisikohan kyse siitä, että kaikki miehet eivät ole kypsiä kohtaamaan tasa-arvoista naista. Totuuden nimessä on tosin mainittava, että jotkut naisetkin ovat löytäneet itsestään väkivaltaisen puolen. Ja vastaavasti naisetkaan eivät osaa olla tasa-arvoisia miesten kanssa. Jollei alistutai ruvetaan päällepäsmäreiksi. Kaikki miehet eivät naisten komentoa kestä. Monessa tapauksessa voisi olla tarpeen amerikkalais-kreikkalaisessa elokuvassa esiintyvä ikivanha naisten oveluus: Mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä liikuttaa.

Kyseenalaista kunniaa

Väkivalta ei tietenkään tuo kunniaa kenellekään. Kuitenkin ns. kunniamurhat ja miehen kunniaan liittyvä väkivalta naisia kohtaan lisääntyy eri puolilla maailmaa. Jopa Ruotsissa ainakin 1.500 naista on joutunut ns. kunniaan liittyvän väkivallan ja jopa kunniamurhan uhreiksi. Suomessakaan eivät sosiaalityöntekijät aina ymmärrä, millaisissa olosuhteissa monet maahanmuuttajanaiset elävät.

Kuulee myös sanottavan, ettei tasa-arvoisessa Suomessa tarvita naiskeskuksia. Nämä ihmiset eivät tiedä eivätkä ymmärrä, mitä tapahtuu monen kodin seinien sisällä. Omista ”oikeuksistaan” hallita vaimoa kiinnipitävä mies voi vaikuttaa sosiaalityöntekijän edessä kunnon mieheltä, ja miestään pelkäävä nainen hysteerikolta.

Kaikesta huolimatta voimme näin Naisten päivänä juhlia monia muita paremman tasa-arvon saavuttamisesta. Olisi toivottavaa, että seuraavissa vaaleissa  täällä Italiassakin äänioikeuttaan käyttävät naiset, miksei miehetkin,  äänestäisivät enemmän naisehdokkaita. Vain sitä kautta toteutuu naisten tasa-arvo yhteiskunnassa, ja pehmeät, inhimilliset arvot pääsevät voitolle kylmien taloudellisten arvojen sijasta.

ANTOISAA NAISTEN PÄIVÄÄ!

Ritva Viertola-Cavallari

Read Full Post »

Vuosipäivä 24.11.

Huomasin juuri noin tunti sitten, että Ummet ja lammet täyttää tänään vuoden sopivasti, kun jouluun on enää kuukausi aikaa. Tempus fugit. Niin se aika kuluu. Toisaalta tuntuu siltä, kuin Ummet ja lammet olisi aina ollut olemassa.  Ainakin jollakin lailla minun päässäni.

Read Full Post »