Matematiikka vaihtui musiikkibisnekseen

Matematiikasta puheenollen tulee mieleeni ensinnäkin Tyttönorssin ankara matematiikan opettajamme, joka huvitteli joillakin tunneilla antamalla meille suhteellisen vaikeita päässälaskutehtäviä. Olin niissä kuitenkin aika nopea, ja minulla oli usein vastaus jo valmiina ennen kuin toiset olivat kunnolla päässeet edes alkuun. Matikka-linjalle en kuitenkaan mennyt, koska minulla tuli yleensä hurja pääsärky kemian tunneilla käytettyjen aineiden takia.

Yliopistossa suoritin kuitenkin lyhyen matikan kurssin, jota veti nykyisin Tavastia-klubin johtajana tunnettu Juhani Merimaa. Siihen aikaan hän kuitenkin toimi vielä matematiikan opettajana, ja oli silloinkin kovasti suosittu. Hän asui puolisonsa Leenan kanssa Ida Aalbergin tien opiskelija-asuntolassa, kuten minäkin silloisen mieheni kanssa. Se oli mahtavaa aikaa. Jussi ja Leena olivat myös todistajina vihkiäisissämme.

Mutta palataksemme matematiikkaan, Jussin pitämän kurssin toista koetta edeltäneenä iltana sattui Hämäläis-osakunnalla olemaan venäläisiä vieraita silloisesta Neuvostoliitosta. Sekä Jussi että minä olimme niihin aikoihin osakunnan virkailijoita, ja osallistuimme illanistujaisiin neukkujen kanssa.

Ilta venyi pikkutunneille, ja aamulla minulla oli kyllä vähän ankea olo. Jussi lohdutteli sanoen, että kun edellinen kokeeni oli mennyt hyvin, olisin toisesta kokeesta selvinnyt kirjoittamalla nimeni paperiin. Selvisin kuitenkin siitäkin kokeesta ihan kohtalaisesti.

Myöhemmin muutimme Koivukylään kuten Merimaatkin, ja vietimme edelleen illanistujaisia silloin tällöin. Sitten minä muutin yksin Kallioon. Ja sitten Jussi ja Leenakin muuttivat Korsoon, ja jossain vaiheessa Jussi ryhtyi johtamaan Tavastia-klubia antaumuksella. Viime vuonna hänelle myönnettiin Soundi-lehden Soundi-palkinto, jota rocklehti Soundin päätoimittaja Timo Kanerva perusteli näin:

– Merimaan luotsaama Tavastia-klubi on paikka, jossa bändeistä on pidetty hyvää huolta. Juhani Merimaa on nostanut myös Ankkarockin ja Ruisrockin festivaalien huipulle. Hän on osaava liikemies, mutta sen lisäksi henkeen ja vereen rockin ja muusikoiden ystävä.

Matemaatikosta liikemieheksi ei Jussin tapauksessa todellaakaan ollut hullumpi valinta. Ja kyllähän musiikkibisneksessäkin matematiikkaa tarvitaan. (RVC)

PS. Tällä kirjoituksella  osallistun Pakinaperjantain Matematiikka-haasteeseen.

Read Full Post »

Keittiössä

Kello 13

Keittiössä koko kansa.
Onhan Italiassa
lounaan
aika
ja
uutisten.
Kansa syö ja
nauttii ateriasta,
jonka höysteenä
ovat uutiset.
Keittiössä
on
harvoin
niin hiljaista.
Kaikki tuijottavat
kuvaruutua hiiren hiljaa.
Siellä vilahtavat toimittajat,
poliitikot ja muut julkkikset. Ja
uutiset kertovat kolareista, yliajoista,
raiskauksista ja murhista. Hyvät uutiset
ties minne kadonneet!
(RVC)

PS.  Runotorstain haasteena KEITTIÖ

Read Full Post »

Uskomatonta!

Jo Medicien Firenzessä oli osoitettu yllättävää kiinnostusta suomen kieleen. Vuonna 1668 Toscanan tuleva suurherttua Cosimo dé Medici pyysi saksalaiselta oppineelta Martin Fogelilta tietoja suomen kielestä.

Seuraavana vuonna Fogel lähettikin Cosimolle laatimansa suppean sanakirjan Nomenclatur Latino-Finnicus, jossa oli tietoja myös suomen kielen rakenteesta. Vuonna 1685 Cosimo sai käsiinsä suomenkielisen raamatun ja sanakirjan. Suurherttua innostui niin suomen kielen opiskelusta, että halusi itselleen suomen kielen opettajankin.

Firenzeen saapuikin todennäköisesti Turusta kotoisin oleva mies, joka pian kaupunkiin saavuttuaan tuli hulluksi. Ilmeisesti kyseessä oli ”Firenzen syndrooma”, johon voi sairastua nähtyään yhtäkkiä liian paljon kauneutta ja taidetta. Tämä mielenhäiriö tuli lääkärien tietoisuuteen vasta 1980-luvun loppupuolella.

o

PS.  Susupetal haastoi kirjoittamaan ”krapuja” eli tekstejä, joissa saa olla vain sata sanaa otsikko mukaan luettuna.  Lainasin tiivistäen  omaa tekstiäni  Suomalaiset Italiassa- artikkelissa, joka on julkaistu äskettäin ilmestyneessä Suomalaiset Euroopassa-kirjassa.    (RVC)

Read Full Post »

Piposta vedetty

KUN EI POLLA RIITÄ

Ihan piposta vedetty,
ja vielä huonosti edetty,
sanoi firman insinööri.
Ja kaikuna koko kööri.
Nämä on nyt niitä,
kun ei polla riitä.
Se siitä.
Eihän tässä muukaan auta,
kirosi insinööri: jumalauta.
Paras kun menet kassan kautta.
Ei tule toista harjoittelukautta.

(RVC)

Read Full Post »

Murtumia

MURHEEN MURTAMA MIES

Hän oli syvästi murtunut,
murheen murtama mies,
sielunsa surusta sairas.
Koskaan enää hän ei
kuulisi armaansa
heleää ääntä ja
lempeää laulua
avatessaan kotioven
rankan työpäivän jälkeen.
Hän oli nyt aivan avuton ja
rikkinäinen, mies ilman toivoa.
Mikään ei ollut, eikä olisi  koskaan
enää samanlaista. Mikään ei ollut enää
mitään. Miksi et odottanut minua? hän
huusi pohjattomassa epätoivossaan.

(RVC)

Read Full Post »

Perjantaipakina

Me osa-aikavätykset

Se siitä seurasi, kun Aatami haukkasi sitä Eevan hänelle tarjoamaa hedelmää. Taisi olla omena, vai muistanko väärin? Joka tapauksessa olisi Eevakin voinut valita sieltä jonkin toisen hedelmän, eikä juuri sitä, jota oli kielletty maistamasta. Vaikeaa sanoa, kumpiko heistä on enemmän syyllinen siihen, että meistä kukaan ei voi nyt vain vätystellä rauhassa siellä paratiisissa päivästä toiseen. Nauttien mahdollisesti paratiisin muista ihanista hedelmistä ilman jokapäiväisiä toimeentulon huolia ja työntekoa niska limassa.

Eikä olisi huolta vaatteistakaan. Kukaan ei olisi keksinyt muotiakaan, kun kaikki kulkisivat siellä alasti. Eikä tarvitsisi palella talvella kuten siellä Suomessa ja hikoilla kesällä kuten täällä etelän auringossa. Siellä olisi kaikki aina juuri sopivan lämpöistä tai vilpoista. Eikä kukaan arvaisi muun laista elämää toivoakaan, kun ei olisi koskaan kuullutkaan moisesta.

Oli miten oli, jollakin tavalla se on heidän molempien syytä. Aatamin ja Eevan. Uteliaisuus oli kardinaalivirhe, jos aikoi paratiisiin jäädä pitemmäksi ajaksi oleskelemaan. Ai, että mistä ne sen saattoi tietää? Nyt on niin, että kysymysten esittäminen olisi varmaankin kiellettyä ja ihan turhaakin Paratiisissa. Koska kukaan ei viitsisi vastata niihin. Sekin olisi liikaa Paratiisissa vätystäjille. Enkä minä missään tapauksessa edes yritä vastata siihen, kun en koko Paratiisissa ole edes käynytkään.

Oli miten oli, Paratiisiin pääsy ei ole enää mahdollista, jollei sitten kuoleman jälkeen. Siitäkään ei ole varmuutta, koska ei ainakaan kukaan minun edesmenneistä tutuistani ole tullut kertomaan, millaista siellä kuoleman esiripun takana on. Että onko se jotain muutakin kuin ikuista lepoa. Näin ollen ei auta muu kuin vätystellä tarpeeksi täällä elämässä aina, kun sellaiseen tarjoutuu mainio mahdollisuus. Ainakin minä aion noudattaa tätä sääntöä niin paljon ja usein kuin vain voin. Tehkää tekin, hyvä ystävät, samoin.

Tavataan sitten siellä esiripun takana. Mikäli mahdollista. Me osa-aikavätykset! (RVC)

Read Full Post »

Runotorstain Draama

YHTÄ DRAAMAA

Italiassa kaikki on yhtä draamaa.
Politiikkakin. Erityisesti politiikka.
Suurten ihmisten pientä draamaa,
pienten ihmisten suurta draamaa.
Kun jokainen haluaisi olla
kukkona tunkiolla,
ottaakseen
kiinni
vallan
kahvasta
mutta
kun
tunkioita
ei riitä kaikille.
Se on iso draama,
suorastaan melodraama
tunkijoille ja onnen onkijoille.

(RVC)

Read Full Post »

Tästä se alkoi….

Sirokko haastoi minut jokin aika sitten kirjoittamaan hurjan jutun.  Mielestäni tämä on sellainen, vaikkei ihan uusi olekaan.

HARJOITTELIJANA MIESTEN LEHDESSÄ

Sanoivat hukkuvansa papereihin. Ojensin auttavan käteni yli paperiläjien, ja ne rauhoittui, kun kerroin olleeni mielisairaalassa töissä.

Järjestin papereita ja luin oiko kahden neliön komerossa. Konttoripäällikön röntgensilmä leimasi muistiin neljän naisen töihin tuloajat. Urokset saapui puolelta päivin ja lähti oitis lounaalle. Palattuaan ne pelasi lopun päivää pajatsoa kymmenpennisillä, joita aika ajoin vietiin ämpärillä Alkoon. Miehet sai ryypätä kaljaakin työaikana. Se oli miesten lehti. Miesten maailma. Siitä huolimatta lehti ilmestyi joka kerta.

Miesvaltaisilla työpaikoilla ei ole intrigejä eikä juoruta. Kuka onkaan niin sanonut! Toimitusjohtaja Teejii ei tullut toimeen päätoimittajan eikä paljon muidenkaan kanssa. Pojat vitsaili sen ”kuukautisilla”. Päätoimittaja puolestaan ei tullut touhuun toimitussihteerin kanssa.

Sen sijaan keskusneidin suhde toimitusjohtajaan oli lämmin ja intiimi. Koko puulaaki tunsi tarkoin varjellun salaisuuden. Annas olla kun eräänä viikonloppuna keskuksen piti poiketa Pohjanmaalla sukuloimassa. Se onneton eksyikin pomon kera Seutulan lentokentälle, ja kaikki näki ne televisiouutisissa. Samaan Tukholman koneeseen kun änkesi myös muuan ministeri.

Myöhemmin keskusneiti teki itsarin. Yksinäiselle naiselle viimeinen pisara oli, kun sen kissakin katosi. Aikanaan myös Teejiin veli, talouspäällikkö päätti päivänsä ajettuaan lehden konkurssin partaalle.

Toimituksessa oli epävirallinen, rekisteröimätön yhdistys: Naiskirjailijoiden miehet. Sen jäsenistä toinen kirjoitti itsekin runoja töiden lomassa. Päätoimittaja puolestaan ostatti tohvelit työaikana yhdeksänkymppiselle tädilleen. Joskus se kävi iltapalalla toimituksen sihteerin luona, kun taas lehden toimitussihteeri seurusteli salaa toisen sihteerin kanssa.

Vähitellen aloin tajuta, miksi mielisairaalatyö oli käynyt suosituksesta. Kun Teejiillä oli ”kuukautisensa”, tyhjät kaljapullot lenteli kustannuspäällikkö-runoilijan huoneen läpi käytävään. Ja toimitusharjoittelijana pääsin harjoittelemaan lasinsiruja lattialta. Kerran kuukaudessa Teejii antoi potkut jollekulle ja peruutti ne seuraavalla viikolla, jos sitä osasi sopivasti mielistellä.

Ne piti niistä irtisanomisista kirjaa. Tilastoja johti saunahullu toimittaja Kappelivuori, joka saattaa olla siellä töissä vieläkin, jollei ole jo eläkkeellä. Kerran sen koira teki tarpeensa Teejiin kokolattiamatolle. Mies lähetti koivunkaarnakortin Lapista: josko olisi vielä niin kuin työpaikka tallella?  (rvc)

Read Full Post »

Runotorstai: Helmi

LUOKAN HELMI

Että
se Helmi
oli uskomaton.
Luokan helmi, joka
loisti tiedoillaan, joita sen
ikäiseltä kukaan ei olisi osannut
odottaa. Muuten hän oli sulkeutunut
kuin simpukka, joka ei paljastanut
itsestään mitään. Ei iloa, ei surua.
Aina niin asiallinen ja vakava
ilme pikkuvanhoilla
kasvoillaan
että.

(RVC)

Read Full Post »

Taikasana TIIVISTÄ

TIIVISTÄ

1

Harrastajakirjoittaja Helmi Harras asettaa Pegasoksen jalustalle sopivaan asentoon ja sanoo: No niin, tehtäiskö vähän runoa! Hän kirjoittaa kuumeisesti, pyyhkii hikeä otsaltaan, rutistaa välillä paperin ja heittää sen sitten paperikoriin. Sitten hän poimii sen uudelleen korista, silittää sitä ja painaa sen rintaansa vasten. Pegasos liikahtelee levottomasti. Helmi käy välillä korjaamassa Pegasoksen asentoa. Se ei millään tahdo pysyä paikoillaan. Helmi tuskailee, repii tukkaansa ja voihkii. Lopulta hän saa idean ja ryhtyy kirjoittamaan innokkaasti. Runoja syntyy kuin syntyykin yksi toisensa perään kuin liukuhihnalta. Helmi ihastelee aikaansaannoksiaan ja taputtelee Pegasosta.

2

Harrastajakirjoittajaryhmä ihastelee Helmin runoja, taputtelee Pegasosta ja kehuu Helmiä: – Miten upeita runoja! – Osaisinpa minäkin! – Ihan kuin Kajavaa! – Sinä olet nero!  –  Nämä täytyy julkaista!

Helmi on ihan tikahtua onnesta ja innostuksesta, ja miettii jo minne lähtisi ensimmäiseksi tarjoamaan runojaan.

3

Helmi Harras tulee kustantajan luo taluttaen kaulapannasta Pegasosta, jolla on runot suussaan. Pegasos tempoilee, kun hän ottaa ne siltä pois ojentaakseen ne kustantajalle. Pegasos käyttäytyy kuin vesikauhuinen koira, kun Helmi yrittää pitää sitä kurissa ja rouvan nuhteessa.

Kustantaja ottaa runonipun, selailee papereita ja puistelee päätään, hörähtää ääneen nauramaan ja heittää tympääntyneenä tekstit lattialle, josta Helmi poimii ne ylös hyvin nöyränä.

4

Harrastakirjoittajaryhmä kokoontuu taas, ja ryhmän jäsenet lohduttavat Helmiä, taputtavat häntä olalle ja silittävät Pegasosta.   – Sinun aikasi ei ole vielä tullut! – Yrittäisit muualle… – Lähetä arvostelupalveluun! – Tee omakustanne! – Vie se Runokansan Sanomiin!

5

Helmi pyrkii pankinjohtajan puheille ja alkaa täyttää hakemuslomaketta. Välistä hän taputtelee Pegasosta yrittäen saada sitä rauhoittumaan. Lomakkeessa kysytään: Lainan käyttötarkoitus?

– No tietysti kirja. Runokirja. Runokirjan kustantaminen, Helmi kirjoittaa ja vastaa kaikkiin muihinkin kysymyksiin hiukan hymähtäen Pegasoksen liikehtiessä levottomasti. Hän täyttää kaikki muutkin kohdat lomakkeessa ja vie lomakkeen pankinjohtajalle- Tämä osoittaa seinällä olevaa kylttiä, jossa lukee: HARRASTAJAKIRJOITTAJAT, ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO! Mies laittaa hakemuksen pöytälaatikkoon, josta se putoaa suoraan paperikoriin.

6

Helmi tulee kotiin, laittaa paperikorin Pegasoksen päähän ja ryhtyy leipomaan pullaa. Pegasos tulee tönimään merkitsevästi Helmiä ja nykii tätä jopa vaatteeista osoittaen kuonollaan kirjoituspöytää. Helmi työntää Pegasokselle pullan suuhun. Helmi menee nukkumaan. Pegasos tulee kiskomaan Helmiä ylös vuoteesta ja osoittaa taas tietokonetta. Helmi nousee lopulta ja rupeaa kirjoittamaan.

Runoja syntyy, ja Helmi kirjoittaa solkenaan. Lopulta hän ottaa ison kirjekuoren, jonka kuoreen hän kirjoittaa: ARVOSTELUPALVELU sekä osoitteen ja pistää runot kuoreen.

7

Arvostelija saapuu ja ryhtyy riisumaan Pegasosta. Helmi kumartuu masentuneena tietokoneen puoleen peittääkseen kyyneleensä. Arvostelija lohduttelee Helmiä, taputtelee ja rutistaa tätä liiankin tehokkaasti ja alkaa jaella neuvoja:

– Tässä on sanoja liikaa. Tuo joutaa pois ja tuo ja tuo ja oikeastaan tuokin. Ei saa sanoa kaikkea. Ei saa selittää. Täytyy jäsentää. Mikä sulla on tässä teemana? Ajatus ei hahmotu. Tiivistä, tiivistä, tiivistä! Aloita alusta, kirjoita uudestaan kaikki. Kirjoita, kirjoita, kirjoita! Älä sitten opeta. Kyllä se siitä….

8

Helmi innostuu ja alkaa kirjoittaa. Arvostelija poistuu. Ensin Pegasos liikehtii levottomasti, mutta alkaa sitten käyttäytyä merkillisen hallitusti. Helmi kirjoittaa ja liikehtii kirjoittaessaan Pegasoksen mallin mukaisesti. Helmiltä syntyy ensimmäinen uusi runo, sitten toinen, kolmas, kymmeniä runoja.

9

Helmi menee Pegasoksen kanssa lehden toimitukseen, Pegasos käyttäytyy arvokkaasti. Toimitussihteeri suorastaan repii runot Helmin käsistä, lisää niihin merkintöjään ja lähettää ne sitten taittajalle. Sitten hän yrittää repiä lisää runoja Helmiltä, tämän vaatteista, kengistä ja hiuksistakin. Ja  lopuksi hän taputtaa Pegasosta ja maksaa Helmille palkkion. Helmi taputtaa käsiään ja hypähtelee onnellisena Pegasoksenkin liikehtiessä riemastuneena.

10

Harrastajakirjoittajaryhmä lukee lehteä, ja kaikki ihastelevat Helmin runoja. He taputtavat Pegasosta ja rutistavat toverillisesti Helmiä. Helmi tarjoaa kierroksen ja kaikki kohottavat maljan Helmille ja Pegasokselle.

– Minähän sanoin, että sinulla on hienoja runoja. – Enemmän tällaista. – Eläköön runoilija! – Eläköön runous! – Eläköön taide! – ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖÖÖN. (rvc)

Read Full Post »