Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Arkistostani’ Category

Varakkaalla suomalaisella myyntijohtajalla oli ollut suhde italialaisen naisen kanssa useita vuosia. Eräänä iltana tämä kertoi olevansa raskaana. Koska mies ei halunnut tahrata mainettaan eikä avioliittoaan, hän sanoi maksavansa naiselle ison summan rahaa, mikäli tämä menisi synnyttämään lapsen Italiaan.

Lisäksi hän lupasi maksaa elatusapua, kunnes lapsi täyttäisi 18 vuotta. Nainen suostui tähän, mutta kysyi, mistä mies tietää, koska lapsi on syntynyt. Jotta asia etenisi hienovaraisesti mies pyysi naista yksinkertaisesti lähettämään postikortin tekstillä ”Spagetti”. Ja hän alkaisi maksaa elatusapua.  Kun viesti tuli, siinä luki: spagetti, spagetti, spagetti. Mies oli melkein pyörtyä ilmoituksen saatuaan. Eikä ihme!

oooooo

PS. Mitä tästä opimme? Elämä on täynnä yllätyksiä, eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Sain aikoinaan tällaisen tarinan sähköpostiini. En tiedä, mistä tarina on saanut alkunsa ja onko se totta, mutta hauska se kieltämättä on. (Vahingonilo!) Mutta voisihan tuollaista toki tapahtua ihan oikeastikin. (RVC)

 

Mainokset

Read Full Post »

Iloista….

…. ja munakasta Pääsiäistä!

Muna on kaikkein vanhin elämää tarkoittava symboli. Se on aina liitetty kevääseen, uudelleen syntymiseen ja kristilliseen kulttuuriin. Kuitenkin jo egyptiläisten ja persialaisten tapana oli lahjoittaa toisilleen maalattuja munia hedelmällisyyden juhlissa. Lahjan uskottiin tuovan hyvää mukanaan, koska se oli elämän uudistumisen symboli. Myös roomalaiset, kuten Plinio kertovat tavasta haudata pelloille punaisiksi maalattuja munia noituuksien loitontamiseksi ja hyvän sadon takaamiseksi.

Juutalaisten pääsiäistä vietetään Egyptistä pakenemisen ja hengellisen uudistumisen muistoksi. Juhlan kunniaksi nautitaan paitsi lammasta, joka on lempeyden ja uhrautumisen symboli, happamatonta leipää, joka on katumuksen symboli, myös munaa, joka on uuden elämän symboli. Ensimmäiset kristityt jäljittelivät juutalaista symboliikkaa juhliakseen Kristuksen paluuta elämään. Uudestisyntymistä symboloiva muna sai sijan myös kasteen pyhyyteen, ja siitä sai alkunsa siunattujen munien keskinäinen vaihto.

Muniin liittyy myös seuraava legenda: Maria Magdalena oli yksi niistä naisista, jotka löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä. Hän juoksi taloon, jossa opetuslapset olivat kokoontuneina. Hengästyneenä hän ilmoitti iloisen uutisen. Pietari katsoi Mariaa epäuskoisena ja sanoi uskovansa kuulemaansa vain, jos pöydällä olevassa korissa olevat munat muuttuvat punaisiksi. Ja kaikkien suureksi hämmästykseksi munista tuli hetkessä tulipunaisia.

Toinen legenda liittyy Ranskan kuningas Ludwig VII:een. Toisen ristiretken aikana muuan pariisilainen apotti lahjoitti hallitsijalle satakunta munaa. Se oli liikaa ahneimmallekin ylimykselle. Ludwig VII käski maalata ne ja lahjoittaa alamaisilleen.

Neljä vuosisataa myöhemmin Aurinkokuningas, ylellisyyttä rakastava tuhlari, sai idean peittää munat suklaalla. Munat kuuluvat tänä päivänäkin ehdottomasti pääsiäiseen täällä Italiassakin. Kuoret värjätään kasvisväreillä sellaisenaan tai tyhjentämällä sisältö painamalla neulalla reikä munan molempiin päihin. Myös suklaamunat kuuluvat ehdottomasti asiaan.

Viskillä höystettyä mämmiä

Monet ulkosuomalaiset kaipaavat mämmiä pääsiäisenä, mitä täällä kenties kauhisteltaisiin sen ulkonäön takia. Muistan siitä Suomessakin vitsaillun perhepiirissä, kun olin vielä nuori. Kerrottiin, että joku oli lähettänyt Ruotsiin Varma Koskitar -nimiselle henkilölle mämmiä paketissa. Ruotsin postissa oli paketti avattu ja tulkittu paketin päällyksessä olleen kirjoituksen tarkoittavan paketin sisältöä: Lämmintä lehmänkakkaa.

Pakko on tässä siunatuksi lopuksi kertoa, että muistaakseni ensimmäisenä pääsiäisenäni Italiassa, lähes 25 vuotta sitten, valmistin itse pienen annoksen mämmiä. Ja kun ei ollut siihen hätään saatavilla maltaita, heitin kattilaan veden ja ruisjauhojen sekaan sopivan annoksen viskiä, josta tietysti kiehuessa haihtuivat prosentit. Siitä tuli aika vaaleaa, mutta hyvää se oli. (RVC)

Read Full Post »

…. Alessandro Maccarin mukaan

1)  Sauna. Suomalaiset sen keksivät. Monista jäljittelyistä huolimatta alkuperäinen on yhä paras.

2)  Juhannus,  jolloin koko kansakunta on kesämökillä järven rannalla  ja huvittelee puunhakkuulla,  makkaran grillaamisella, oluen juonnilla, taistelemalla hyttysiä vastaan ja jotkut onnettomat hukkuvat järviin.  Italialaisista aika groteski tapa viettää lomaa.  Suomalaisille tämä kaikki on isänmaallisen hengen huippusuoritus.

3)  Keskiviikkoilta, nk. ”pikkulauantai” on kaikille ulkomaalaisille todella murskaava heidän yrittäessään tulla ajoissa töihin torstaiaamuna. Heille käy täysin selväksi, kuinka paljon parempia suomalaiset ovat voittamaan humalan seuraukset.

4)  Risteilyalukset.  Todella hieno järjestelmä alkoholiveron kierron ja yöelämän yhdistämiseksi.  Idea aluksesta, joka ei mene minnekään, vaan lähtee Helsingistä joka päivä ja risteiltyään 20 tuntia merellä palaa lähtösatamaansa, on vailla vertaansa koko maailmassa.

5)  Loska. Mitä olisi talvi Helsingissä ilman sitä? Se on läsnä kaikkialla marraskuusta toukokuuhun,  ja se pystyy uskomattomalla tavalla luomaan keskikokoista ihmistä pitempiä lammikoita (Hesarinkin mukaan)

6)  Lappi. Todella villi alue, ylpeän saamelaiskansan ja erikoisen eläinvalikoiman harvaan asuttama: tuhat poroa, miljoona hyttystä ja joitakin norjalaisia etsimässä edullisen hintaista likööriä.

7)   Alko. Virallisesti se on valtion monopolin kurimuksessa olevien alkoholijuomien vähittäismyyntiketju.  Euron, globalisaation ja Viroon vievien kantosiipialusten aikakaudella, monopoli horjuu, mutta Alkon johtajat ovat sen oivaltaneet  jo aikoja sitten ja luoneet myymälöihin miellyttävän ilmapiirin vaikuttavine juomavalikoimineen.

8)  Hernekeitto ja perunalaatikko. Parasta mitä suomalainen gastronomia tarjoaa.  Ja halusivat EU:n elintarvikeviraston!  (Ei ansaitse kommenttia!!!)

9)  Pullonpalautus. Alkon myymälöissä pitkät jonot eivät synny juomien ostajista vaan tyhjien pullojen palauttajista. 10 senttiä pullolta.  Tosi kannattavaa!

10)  Naiset. Kauneimmat tulevat kuulemma Turusta, mutta tietyille ulkomaalaisille naisten alkuperällä ei ole suurta merkitystä. .

11)  V e W. Kansakunta joille nämä kaksi kirjainta ovat saman arvoisia (näillä kirjaimilla alkavat nimet puhelinluettelossa ovat samassa osastossa sekaisin) ei voi oll normaali.

12)  Suomen kieli.  Siinä on 15 sijamuotoa, muttei jälkeäkään prepositioista tai artikkeleista.  Siinä ei ole tulevaisuudelle omaa aikamuotoa.  Lisäksi se kääntää sanan “matita”  lyijykynä, joka englantilaisen sanakirjan mukaan äännetään: lew-yew-kew-ner. Todella kunnioitusta ansatiseva kieli.

13)  Verot. Ne ovat Euoopan korkeimpia ja kaikki maksavta ne kiltisti. Jonkin todella perverssin psykologisen mekanismin ansiosta me maaahanmuuttajat nautimme sillä kerskailusta meitä kuuntelevien italialaisten suureksi hämmästykseksi.

14)  Järvet. Viimeisten laskelmien mukaan niitä on 187 888, eli yksi järvi jokaista viittä perhettä kohti. Toisinaan numerot ilmaisevat enemmän kuin sanat.

15) Luottamus. Suomalaiset luottavat toisiinsa niin kovasti, että jonkin ajan  kuluttua me  italialaisetkin teemme samoin.

16)   Puolen tunnin jonotus baariin kello kolmelta aamuyöstä, täydessä seilissä, 20 asteen pakkasessa.  Vain suomalaiset voivat sen tehdä niin rennosti.

17)   Jokamiehenoikeus.  On kyse laista, joka sallii kaikkien ylittää jalkaisin kenen tahansa omistuksessa olevan alueen, yksityisen tai julkisen, edellyttäen, ettei aiheuta mitään aineellista vahinkoa tai häiriötä ihmisille. Muissa maissa (erityisesti Italiassa)  se aiheuttaisi enemmän sosiaalista paineta kuin eläkeuudistus,  mutta äällä asiaa pdetään täysin normaalina.

18)   Olutta. Siinäpä se, kyllä kiitos.  Tavallisesti, paljon.

19)   Kännykät. Missään muussa maailman maassa ne eivät ole siinä määrin levinneet, mutta samalla niin tahdikkaasti käytössä. Suomalaiset eivät puhu puhelimessa, he ripittäytyvät.

20)  Suomalaiset. He kestivät Neuvostoliiton hyökkäyksen talvisodassa (marraskuusta 1939 maaliskuulle 1940),   heillä oli sama Tasavallan Presidentti 25 vuotta (Urho Kaleva Kekkonen 1956-1981), he voittivat jääkiekon maailmanmestaruuden Ruotsissa lyöden isäntämaan joukkueen finaalissa  (1995),   he poistivat käytöstä yhden ja kahden sentin kolikot (tammikuussa 2002).  Mikä ylivertainen kansa!

(La Rondinen pakinasta suomeksi  käänsi   RVC)

PS.  Vastapainona edelliseen postaukseen tuli tässä erään Suomessa asuvan italialaisen ajatuksia Suomesta.  Huvittavaa, eikö totta?  Ja aika osuuvakin tekstiä!

Read Full Post »

Tervetuloa Italiaan!!!

Jos suunnittelet muuttoa tai vähänkin pidempää matkaa Italiaan, tämä on tarkoitettu juuri Sinulle.  Jos olet jo lukenut sen jostain muusta blogistani aiemmin, niin todettakoon, että kertaus on opintojen äiti!

20 hyvää syytä asua Italiassa

1.  Aurinko paistaa suurimman osan vuodesta, joskus liiankin kuumana.  Mutta sää on hyvä keskustelun  aihe varsinkin pilvisellä säällä, miksei ylettömillä kesähelteilläkin. Tai talvella, jos lumi sattuu yllättämään. (Harvoin ainakin suomalaisen näkökulmasta!)

2.  Kirkkoja on jokaisen ulottuvilla. Ne ovat kesällä myös hyviä  vilvoittelupaikkoja. Niissä on sitä paitsi  italialaisittain harvinaisen hiljaista messujen väliajoilla, ja siellä voi hiljentyä muulloinkin arjen kiireen keskellä. Kirkoissa on monesti myös merkittävien taiteilijoiden luomuksia.

3.  Puolet maailman taideaarteistosta on saapasmaassa. Osa jopa piilossa kellarien pimennoissa. Italialaisilla on myötäsyntyisenä kauneusaisti.

4.  Liiallisen kauneus-, taide- ja kulttuuriannoksen seurauksena ilmenevän Stendhalin syndrooman saa torjutuksi, kun asuu Italiassa eikä tarvitse nähdä koko Eurooppaa eikä edes Italiaa viikossa tai parissa.

5.  Pizza. Se alkuperäinen ja maailman paras. Toista kuin Amerikan pizzapulla.

6.  Pasta. Yli neljäsataa toinen toistaan herkullisempaa  pastalajia.  Al dente. Se on ensiarvoisen tärkeää. Muutenkin  hyvä ruoka  on kovassa kurssissa ja hyvä keskustelun
aihe  Slow-Foodin kotimaassa.

7.  Viini ei lopu koskaan. Glögi-tarpeitakin riittää. Ovat kehittäneet jopa Sylvia-glögin. Suomeen vietäväksi.

8.  Laulaa saa oopperan kotimaassa, vaikkei olisi juovuksissa. Ja luvalla sanoen Italiassa myös kokoukset  ja television puheohjelmat ovat usein kuin kohtauksia jostain oopperasta. Päälle laulamisineen. Siitä on kyllä se etu, että säästyy aikaa, kun kaikki puhuvat yhtä aikaa.  Silti ohjelmat ovat säännöllisesti myöhässä.

9.  Käsillä puhumisen taito ja elehtiminen koko keholla on saapasmaan asukkailla hyvin kehittynyttä. Valitettavasti eleiden tulkitsemiseen ei ole olemassa sanakirjoja. Mutta
Italiassa asuessa eleiden merkityksestä pääsee kyllä vähitellen perille.

10.  Italialaiset eivät ole tiukkapipoisia. Itse asiassa pipoja ei juuri näe,  ja säännöt  ja säädöksetkin on luotu rikottaviksi.

11. Joustavuutta on, liikenteessä ja muutenkin, mutta  varsinkin ajan käytössä. Italiassa ollaan  säännöllisesti myöhässä. Eikä myöhästymisiä tarvitse pyytää anteeksi. Ainakaan tuntia lyhyempiä.

12.  Professoreita on paljon, mm. kaikki opettajat. Samoin maestroja. Ja tohtoreita. Ja nainen on aina  signora, vaikkei olisi naimisissakaan. Ja olisi tohtori. Paitsi jos on lääkäri.

13. Jalkapallo on varma ja turvallinen keskustelun aihe. Ja Formula Uno, mutta Häkkisen kaudella oli  suomalaisen parasta pitää suunsa supussa. Vaikka kaikki nykyään myöntävätkin, että siihen aikaan ajoissa oli enemmän fiilistä.  Tosin siellä on ollut peräti kolme suomalaista kilpailemassa samanaikaisesti tai oikeastaan kaksi ja puoli,  sillä Niko Rosbergin äitihän on saksalainen.

14. Pazienza, kärsivällisyys, maltti. Sitä italialaisilla on yllättävän paljon, ja sitä tarvitaankin. Byrokratian  ihmemaassa saa jonottaa aina ja joka paikassa,  julkisissa
virastoissa, rautatieasemilla, pankeissa ja   postissa. Jossain vaiheessa puhuttiin laista,
joka määräisi jonottamiselle enimmäisajat. Mihin lie hautautunut! Postin kulku näyttäisi
kyllä nopeutuneen, mikä lienee osittain sähköpostin ansiota.  (Postia  on vähemmän.)

15.  Myönteisyys. Italialainen ei sano EI, vaikka sitä tarkoittaisikin. Tarkoituksen oivaltaminen kehittää   tulkitsemiskykyä.

16.  Rupattelu, italialainen on ihailtavan ilmaisukykyinen, eikä jää koskaan sanattomaksi. Hiljaisuutta  tapaa vain lääkärin tai hammaslääkärin odotushuoneessa.

17.  Italiassa osataan arvostaa käsityötä, ainakin mitä tulee pyykin pesemiseen käsin. Aristonin  kotimaassa. Naistenlehdissä esitettyjen mielipiteiden mukaan miehen paidan pesemisen käsin tulisi estää jopa avioerot.

18.  Mamma mia, miten arvostettu äiti on Italiassa. Mamma santissima. Kunhan tietää paikkansa  miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Edellisen edustajainkamarin 630 jäsenestä oli naisia vain 70 (11,26 %).  Senaatin 315 vaaleilla valituista jäsenistä heitä on 26 (8, 25 %).

(Taitavat olla lukuja edelliseltä istuntokaudelta, ja jollen erehdy, heitä on nykyään vielä vähemmän. Ja monet heistä ovat kokemattomia, mutta sieviä nuoria naisia, joita voi olla helpompi ohjailla.)

19.  Lapset viihtyvät kotona, äidin pastakattiloiden äärellä, ainakin ruoka-aikoina, jopa keski-ikäisiksi asti. Ja avioeron sattuessa he  muuttavat sinne takaisin. Ja vaikka eivät asuisikaan kotona, käyvät  siellä  viikonloppuisin syömässä ja hakemassa eväät viikon päiviksi ja jättämässä vaatteet huollettaviksi.

20.  Anopit huolehtivat kovasti miniöistään ja nuoren parin elämästä, toisinaan jopa heidän kotinsa järjestyksestä. Joskus he menevät jopa  liiallisuuksiin. Ja joka kolmannen avioeron syyksi on mainittu miehen äiti. Anoppeja on jopa yritetty laittaa kuriin kursseilla, kun taas samoilla kursseilla miniöille on  opetettu anoppien käsittelytaitoa.

© Ritva Viertola-Cavallari

PS.  OIKEIN ANTOISAA LOPPIAISTA  + JOULUN JÄLKEISTÄ ELÄMÄÄ!   (Oliko Pukki kiltti?)

PS 2. Etsin epätoivoisesti jotain kivaa teemaa tähän blogiini, joten älkää hermostuko, jos välistä vaihtuu. Kyseessä on kokeilu. (RVC)

PS 3.  No, nyt löytyi mielestäni blogiini sopiva sivupohja.  Minuthan tunnetaan myös Paperivuorineuvoksena!

Read Full Post »

Kun haarukka oli kirkon kirouksessa 

Haarukan toi Eurooppaan tiettävästi 1000-luvun alkupuolella kaunis bysanttilaisprinsessa, jonka oli nainut Venetsiaa silloin hallinnut doge Orseolo II. Morsian oli elänyt itämaisten hovien loistossa, eikä nähnyt mitään syytä luopua hienoista tavoista ja mukavuuksista, joihin oli tottunut, naituaan karkean ja hieman tekopyhän merenkulkijakansan päämiehen.

Bysantista saapuikin loputon määrä matka-arkkuja täynnä hienoja pöytäastioita, koruja ja kankaita ja, mitä ikinä rikkaat Itämaat siihen aikaan pystyivät tarjoamaan. Mukana oli myös pieni kaksipiikkinen haarukka, jonka avulla herttuatar vei tyylikkään luontevasti ruokaa suuhunsa. Haarukan käyttö aiheutti venetsialaisten keskuudessa heti skandaalin.

Eivätkä ulkomaalaisen prinsessan omituisuudet siihen loppuneet. Huhuttiin näet, ettei tämä pessyt käsiäänkään yhteisessä vedessä vaan kastevedessä, jonka hänen palvelijansa joutuivat häntä varten keräämään. Haarukan käyttö oli viimeinen pisara maljassa.

Kirkko aloitti heti haarukan vastaisen kampanjansa,  ja papit saarnasivat “tuon paholaisen välineen” käyttöä vastaan. Luultavasti sen piikit toivat mieleen paholaisen sarvet, ja niin haarukan käyttö julistettiin synniksi. Kun herttuatarparka sitten sairastui, oli kaikille selvää, etteivät tuon oudon välineen käytön vaarat olleet mielikuvituksen tuotetta eivätkä ainoastaan hengellistä laatua.

Haarukan käyttö tukahtuikin heti alkuunsa, joskin joku jumalankieltäjä antoikin – kirkon kielloista välittämättä – valmistaa sitä muutaman kappaleen kaikessa hiljaisuudessa. Tuhansia vuosia ihmiset olivat syöneet sormin, myös antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset. Milloin ei mitenkään pärjätty muuten turvauduttiin veitseen ja lusikkaan, joskaan nekään eivät vielä olleet kovin laajalle levinneet.

Lusikkaa käytettiin ennen kaikkea syötäessä ostereita ja etanoita, joita ei kovinkaan usein ollut tarjolla latinalaisellakaan aterialla. Keittoa nautittaessa lusikkaa ei tarvittu, sillä se hörpättiin suoraan terracottasta tai metallista valmistetusta kupista. Oli kyllä olemassa suuria, kaksipiikkisiä haarukoita, mutta niitä käyttivät yksinomaan keittiössä työskentelevät henkilöt lihaa lävistäessään tai annospaloiksi leikatessaan.

Ruokailuvälineiden puutteen korvasi hyvien ruokailutapojen säännöstö, jonka noudattaminen erotti vääjäämättömästi sivistyneen ruokailijan moukasta. Käsiä pestiin lukemattomia kertoja ennen ruokailua, sen aikana ja sen jälkeen. Ruokasaleissa oli suuret, kauniit pesuvadit, joiden ympärillä oli jatkuva hyörinä ruokailijoiden pestessä käsiään eri ruokalajien välillä.

Lautasliinojen puutteessa käytettiin hätätilassa leivän sisusta tai erityistä puhdistusjauhoa. Oli keksitty myös erityisiä pöytäsormustimia, joiden avulla oli mahdollista viedä ruoka suuhun, kun se oli vielä kuumaa. Ne olivat kuitenkin vain harvojen rikkaiden mässäilijöitten käyttöesineitä.

Rooman valtakunnan myöhäisemmällä kaudella tuli käyttöön myös pieni, kaksihaarainen haarukan tapainen, jolla lävistettiin ja vietiin suuhun pieniä herkkupaloja, kuten taateleita, sukaatteja ja hunajamakeisia. Välineen käyttö oli hyvin rajattua, mutta haarukan muoto oli siinä jo alullaan ja vieläkin alkeellisempana terävässä lusikassa, josta käytettiin nimeä : ligula tai lingula. Se oli eräänlainen haarukan ja lusikan välimuoto.

 Molemmat varsinaisen haarukan edeltäjät hävisivät Rooman valtakunnan tuhon jälkeen Italiasta. Itämaissa ligula oli kuitenkin edelleen yleinen. Eikä olekaan mikään sattuma, että ensimmäinen varsinainen haarukka Italian maaperällä oli nimenomaan itämaista alkuperää.

Vielä keskiajan ihmiset, sekä alhaiset että ylhäiset rouvat ja herrasmiehet, jatkoivat sumeilematta sormin syömistä. Eikä hyvää tarkoittavista neuvoista ollut puutetta kuten, että naisseurassa aterioidessaan herrasmiehen tuli välttää hämmennyksen aiheuttamista tuijottamalla naista suoraan kasvoihin tai vielä pahempi – hänen käsiään.

Renessanssin mukana uudistuivat kaikki taiteet, niin myös pöytäseurustelun taide. Lopultakin veitsen ja lusikan rinnalle ilmestyi myös haarukka aikakaudesta kertovassa kirjallisuudessa. Ei voi kuitenkaan sanoa, että sen käyttö olisi vielä yleistynyt. Se oli uutuus, jonka kanssa erityisesti naiset halusivat keimailla. Italiassa haarukan käyttö oli väistämättä lisääntymässä, mutta sen ulkopuolella syötiin vielä vanhalla tavalla.

Englannissa haarukka oli vielä koko 1600-luvunkin ajan täysin tuntematon kapistus. Eikä se Ranskassakaan kovin pian yleistynyt. Ranskassa ensimmäinen haarukkaa käyttänyt kuningas oli Henrik III, jonka äiti, italialainen Katarina de´Medici oli tuonut Firenzestä muutamia tyylikkäitä haarukoita. Ei niiden käyttö kuitenkaan vielä pitkään aikaan yleistynyt Ranskassakaan. Itse Aurinkokuningas Ludwig XIV luopui sormin syömisestä vasta siirtyessään Versaillesin hoviin 1684. Yksityisoloissa hän vielä sen jälkeenkin käytti luontoäidin hänelle lahjoittamia välineitä.

Kuninkaasta on olemassa maalaus, jossa hän aterioi kuuluisan näytelmäkirjailijan Molièren seurassa. Kumpikaan heistä ei käytä siinä haarukkaa. Eräs italialainen kronikoitsija kirjoitti vuonna 1674 voivansa päätellä talon isännän poliittisen kannan tavasta , jolla ruokailuvälineet oli katettu pöytään. Paavin kannattajien (guelfi) talossa haarukat, lusikat ja veitset asetettiin lautasen oikealle puolelle. Keisarin kannattajat (ghibellini) sen sijaan asettivat ne lautasen yläpuolelle.

Vasta 1700-luvun lopulla haarukka löysi tiensä kaikkiin koteihin Euroopassa: niin aateliston, kuin porvarin ja rahvaankin ruokapöytiin. Viimeiseksi haarukan käyttöä vieroksuttiin vielä luostareissa ja kirkon piirissä muutenkin. Eikä se vapautunut “kirkon kirouksesta” kuin vasta 1800-luvulla.

© RITVA VIERTOLA-CAVALLARI

PS. Minulla on hyvä muisti, mutta lyhyt. En enää muista missä lehdessä tämä kirjoitukseni aikoinaan julkaistiin.  Ehkäpä se oli Turun Sanomat, johon aikoinaan eniten kirjoitin. (RVC)

Read Full Post »