Facebookissa avattiin äskettäin kaksikin siirtokarjalaisiin liittyvää ryhmää, joihin molempiin minäkin oitis liityin. Ja löysin sieltä yllättäen aika monta ystävääni, joiden juurista luovutettuun Karjalaan en ollut tiennytkään. Kenties hekään eivät tienneet sitä minusta.
Siirtokarjalaiset ovat levinneet eri puolille Suomea ja ulkomaillekin. Eikä heistä ole aina kovasti pidettykään. Esimerkiksi edesmennyt ottoäitinikin suhtautui heihin vähän epäluuloisesti, vaikka hänellä itselläänkin oli loppujen lopuksi karjalaiset juuret.
Monenlaisia stereotypioitakin karjalaisista on ollut liikkeellä. Wikipediassa heistä on kerrottu seuraavaa: ”Karjalaisten on sanottu olevan eläväisiä, iloisia ja musikaalisia. Tämä stereotypia yleistyi 1800-luvun puolivälissä, jolloin muun muassa Zacharias Topelius ja Johan Vilhelm Snellmann rakensivat suomalaisen kansakunnan identiteettiä. Heidän aikanaan luotuja maakuntaheimojen tyypittelyjä opetettiin sukupolvien ajan kouluissa täytenä totena. Historiantutkija Heikki Ylikankaan mukaan karjalaisia oli aiemmin pidetty kyräilevinä ja vihamielisinä.”
Kaarlo Hännisen Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten vuodelta 1929 sanoo karjalaisista seuraavaa: ”Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelyyn niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa.”
Kuuluisia karjalaisia Wikipedian mukaan ovat:
- Martti Ahtisaari, presidentti
- Lauri Kristian Relander, presidentti
- Kim Borg, oopperalaulaja
- Jouni Hynynen, muusikko
- Gustav Hägglund, entinen puolustusvoimain komentaja, Euroopan sotilaskomitean puheenjohtaja
- Iivo Härkönen, kirjailija
- Max Jakobson, diplomaatti
- Arvi Lind, toimittaja
- Erkki Melartin, säveltäjä
- Olavi Paavolainen, kirjailija, myös merkittävä karjalaisromantikko
- Väinö Raitio, säveltäjä
- Kaija Saariaho, säveltäjä
- Aulis Sallinen, säveltäjä
- Edith Södergran, runoilija
- Martti Talvela, oopperalaulaja
- Riitta Uosukainen, eduskunnan ensimmäinen naispuhemies
- Johannes Virolainen, valtioneuvos
- Veikko Vennamo, Asutusasiain osaston pääjohtaja, ministeri, puoluejohtaja, SPP-SMP:n perustaja ja ideologi
- Unto Mononen, säveltäjä
No, olisihan niitä varmaan paljon muitakin, muttei tule juuri nyt minunkaan mieleen. Yksi edellä mainituista henkilöistä on Yläsommeelaisessa sukukirjassakin, jota aina silloin tällöin selailen. Nimittäin Johannes Virolainen. Kirja on jaettu kolmen miehen jälkeläisiin, vaikka itseasiassa näitä sukuhaaroja yhdistävätkin kolme sisarusta avioliittojensa kautta. Johannes Virolainen kuuluu kirjassa Yrjö Virolaisen jälkeläisiin. Ja minä taas Paavo Mannin jälkeläisiin. Lisäksi on olemassa Antti Kuntun jälkeläiset. Sukuhaaroja on peräti 20. Joten aika kaukaisiksi sukulaisiksi suurin osa kirjan henkilöistä jääkin.
Minua tuo kirja on kovasti kiinnostanut, koska viiden vanhana minut adoptoi helsinkiläinen lapseton pariskunta, eikä minulla ollut pitkään aikaan mitään tarkempaa tietoa alkuperästäni, paitsi sukunimeni, joka muuttui adoption myötä. (RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Terveisin Harmaa Pantteri
Antamasi osoite viittaa kahteen blogiin. Näkyy olevan molemmissa sama postaus päällimmäisenä. 😉
Onneksi on ollut olemassa heitä jotka ovat laittaneet ylös asioita, jälkipolville muistoksi ja tieodoksi… =)
Tsau, Una. Sanos muuta. Olisi kivaa, jos joku olisi tehnyt sukukirjan myös biologisen äitini suvusta. Olen ollut biologisen isäni sisaren kanssa yhteydessä, ja myös yhden hänen poikansa kanssa. Äitini suvusta sen sijaan en tiedä mitään. Ottovanhempani ovat molemmat kuolleet jo aikoja sitten, ottoisäni jo ennen Italiaan muuttoani. On ihanaa, että on (otto)serkkuja, jotka kohtelevat minua kuin olisin syntynyt siihen sukuun.