Ritvan runovihosta
o
LINTUVELHO
Ikävä
on iso lintu,
ahne lintu se
istahtaa olallesi
harteitasi
talloo
ruoja.
Ruoki sitä, käy taloksi
se, hotkaisee sinut
iso paha susilintu.
Ikävä on
pieni lintu,
sulolintu, se
hypähtää kädellesi,
visertää korvaasi kurja.
Kuuntele sitä, se varastaa
ajatuksesi, rupeaa emännöimään
se julkeasti: kaihonkakkuja aamuin
illoin se leipoo. Pieni suloinen lintuvelho.
(RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
ZiZZOZ! ”iso paha susilintu”???
No, mutta Oh-show-tah hoi-ne-ne, susilintu on ihan eri asia kuin Harmaasusi! Vähän sama kuin susi lammasten vaatteissa tai kenties lammas susien vaatteessa. Mene ja tiedä!
Heh, nauratti tuo Harmaasuden närkästys 🙂
Pidin runosta, asian kaksi puolta tuli hyvin esille.
Kiitos kommentista, Susupetal. Nauratti se minuakin. Ja oli varmaan sellaiseksi tarkoitettukin.
Kiitos kommentista, Susupetal. Minuakin tuo Harmaasuden närkästys nauratti, ja varmaan se oli sellaiseksi tarkoitettukin. Siis naurettavaksi.
Hyvä runo! Isona ikävä hotkii. Pikkusena suloinen. Kaihonkakkut leipoo – hieno kohta!
Ikävä ei anna unohtaa, joskus se on paha susilintu, joskus kiltti lintuvelho, kivasti kuviltu.
Kiitos kommentista, Ilona. Kiva, että tykkäsit.
Siinäpä se, Sirokko, sellaistahan se on todella. Kokemuksesta tiedän, niin kuin varmaan moni muukin. Kai niitä on vähän, joilla ei ole koskaan ollut ikävä.