Aikoinaan 1990-luvun alussa olin kirjoittanut Turun Sanomiin, kahdesta Italian tunnetuimmista muotisuunnittelijoista Giorgio Armanista ja Valentinosta. Valentinon sanottiin aikoinaan pukeneen maailman kauneimmat naiset. Hänen vahvin valttinsa oli tyylikkäät iltapuvut, joita häneltä olivat tilanneet mm. Madam Chirac, Liz Taylor ja Sofia Loren. Valentinon mielestä yli nelikymppisen tulee unohtaa musta kokonaan vaatekaapistaan. Hän pukikin mieluiten naiset punaiseen ja uskoi sen suostuisaan vaikutukseen.
Jossain vaiheessa 1990-luvulla Giorgio Armani onnistui ”kaappaamaan” Valentinolta omaan asiakaspiiriinsä Sofia Lorenin, Ornella Mutin ja Claudia Cardinalen. Armanin tyyli oli vähemmän paljastavaa mm. mitä kaula-aukkoihin tulee. Armani oli aikoinaan huomannut naisten ihastuksen jakkuun, josta tuli hänen käsissään keskeinen vaatekappale, jonka ympärille kaikki muu rakentui. Hänen peruslinjansa on ollut mietojen värien käyttö, josta hän poikkesi vain harvoin. Hän piti harmaanbeeshiä rauhoittavana värinä, ja se jätti tilaa voimakkaalle meikille ja asusteille.
Varsinainen muotitoimittaja minusta tuli myöhemmin 1990-luvulla, kun aloin käydä muotimessuilla ja kirjoitin artikkeleita Teksi-nimiseen lehteen. Se oli jännittävä seikkailu, josta selvisin kohtalaisen hyvin, ja lehdessä pidettiin artikkeleistani. Niinpä parin vuoden ajan kävinkin lukuisia kertoja Firenzessä ja Milanossa messuilla. Lastenvaatemessujen nimi oli Pitti Bimbo, miestenvaatemessujen Pitti Uomo, naisten vaatemessujen Pitti Immagine Donna ja neuleita esittelevien messujen nimi oli Pitti Filati. Kaikkein entinen minua ihastuttivat Pitti Bimbo-messut, kun niissä esiintyvät lapset olivat niin mahdottoman reippaita ja pirteitä. Heitä olisin katsellut vaikka kuinka pitkään.
Firenzessä järjestettyihin messuihin onnistuin matkustamaan junallakin edestakaisin, mutta Milanoon junamatka Anconasta olisi kestänyt ainakin viisi tuntia yhteen suuntaan, joten olisi pitänyt yöpyä siellä. Niinpä Teksi suostuikin maksamaan minun lentolippuni edetakaisin Milanoon, kuten myös junalippuni Firenzeen.
Kalliiksihan se Teksille tuli, ja siksi en saanutkaan toivomaani korotusta palkkiooni, vaikka he pitivätkin teksteistäni. Minusta kuitenkin saamani palkkio oli kovin pieni kolmen päivän työstä, kun otti huomioon matkapäivät ja messuilla kiertely. Niinpä sitten jätinkin tuon homman. Mukava muisto minulla on siitä kaudesta kaikesta huolimatta. (RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Mielenkiintoinen tarina. En ole mikään kovin muodikas ilmestys, mutta minusta muoti on ihan mukava elämän suola, kunhan sitä ei oteta liian vakavasti.
Varmaan vieläkin olet kiinnostunut muodista. Muisteluja on mukavaa lukea.