Niinpä
Olipa
kerran
kaksoset,
jotka olivat kuin
toistensa peilikuvat,
ja joille äiti jakoi aina
kaikkea tasan tarkkaan
yhtä suuret annokset.
Kaikki aina puolitettiin:
ateriat, makupalat,
karamellit,
makupalat
lahjapaketit.
Mutta auta armias,
kun kodin ulkopuolella
tasajako ei onnistunutkaan.
Siitäpä tulikin suuri suru ja
iso itku, kun isomman
annoksen ja parhaat
palat sai aina
se, joka oli
nopein
ja röyhkein ja ovelin.
(RVC)
Niinhän se tuppaa olemaan 😦
Kiitos, Ilona. Sellaistahan se elämä tosiaan on!
Elämä opettaa. Ja koulii.
Kiitos, Oh-show-tah hoi-ne-ne. Niinpä!
Äiti teki varmasti sen minkä osasi ja taisi!
Kiitos kommentista, Sini. Olen täysin samaa mieltä.
Kauhiampaa olisi ollut, jos ei äitikään olisi ollut tasapuolinen.
Kiitos, Sirokko. Olet ihan oikeassa. 🙂
Makupaloja tasan kaksi. :))
Niinpä, Helanes!