Pitkästä aikaa haasteena on teksti. Kirjoita runo niistä ajatuksista tai tunnelmista, joita haasteteksti sinussa herättää. Voit myös tarttua yhteen sanaan.
Tämänkertainen teksti on Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko): ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”
Näin se on
Kun ihmisille
kerrotaan sellaista,
minkä he haluavatkin
kuulla, he uskovat sen,
vaikka se olisi
valovuosien
päässä
totuudesta.
(RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Ei enempää voi olla totta. Nappijuttu. Toimii aina.
Kiitos kommentista, Oh-show-tah hoi-ne-ne! Ja runollista syksyä! Täällä Italiassa kesäiset ilmat jatkuneet.
Näin todella.
Kiitos kommentista , ja runollista sykysä Sinullekin.
hyvin todettu
Kiitos kommentista, Ilona. Ja mukavaa syksyä sinullekin.
Ihmismieli on niin perso makealle!
Niinpä, Erikeeper! Totta haastat. Kukapa nyt katkeria haluaisi! Kivaa syksyä!
Tunnet siis myös poliitikkojen ajatusmaailman ja puhetaktiikan. Teillähän Italiassa on se Berlusconi, häneenkin monet luottavat…
Sitäpaitsi runo muodostaa selvän hattupäisen ihmisen pään. Näin se on.
Kiitos kommentista, tammikuu 44. Niinpä, Berlusconin kannattajiin tuo runoni sopii todella hyvin, vaikken varsinaisesti häntä ajatelllutkaan kirjoittaessani. Varmaan se taisi olla alitajunnassani.
Totta, tuo kuvio on tosiaan hattupäisen ihmisen näköinen. Siinä voisi kenties nähdä myös sienen, joka ime itseensä mitä tahansa.
Todella totta tämä toteamasi – vaikkei olisi totuuden häivääkään.
Kiitos, jl, kommentista! Tosiaan tuo ”vaikkei olisi totuuden häivääkään” olisi sekin sopinut hyvin tuon runon loppuun.
Kyllä suomen kieli on rikas erilaisista sanonnoista, jotka liippaavat toisiaan usein läheltäkin, mutta kuitenkin niissä voi olla hiukan erilainen fiilis.
Hyvä runo, tosi.
PS
Mitenkähän terapeutit tasapainottelevat sanansa? Miten päästä
valovuosien päästä realistiseen, kestävään totuuteen joka ei murskaisi terapoitavaa kuitenkaan.
Kiitos kommentista, Lastu! Jaa-a, hyvä kysymys. Ei kai sitä ihan lyhyessä ajassa pääse mainitsemaasi olotilaan: todellisuuden tiedostamiseen.
Taitaa se viedä rutkasti aikaa psykiatrinkin avulla, mutta hiljaa hyvä tulee! Hätäillen ei päästä minkäänlaisiin tuloksiin, vaikka olisi kuinka hyvä terapeutti!
Mutta voihan sitä itsekin herätä todellisuuteen, jolloin olisi hyvä olla lähellä joku rakastava ja kärsivällinen läheinen tai ystävä.