Toinenkin arvostelu kirjastamme

Realistista puhetta monikulttuurisista perheistä

Suomi on tänä päivänä niin monikulttuurinen maa, että itse kunkin meistä tulisi tyydyttävästi tietää  ja ymmärtää, minkälaisten kysymysten kanssa maahamme tai sieltä muualle muuttaneet ihmiset painivat ja mistä iloitsevat.

Hyvän työkalupakin tähän tarkoitukseen tarjoaa Päivi Oksi Walterin, Jonna Roosin ja Ritva Viertola-Cavallarin kirja Monikulttuurinen perhe. Nämä kolme naista puhuvat kukin oman kokemuksensa kautta, mutta valottavat aihetta eri näkökulmista.

Kirjoittajat eivät maalaile piruja seinille siitä, miten mahdottomia yhtälöitä eri kulttuurit, uskonnot tai kasvatusnäkemykset monikulttuurisessa perheessä muodostavat, mutta eivät liioin kaunistelekaan niitä mutkia, joita eteen saattaa tulla.

Tämän lisäksi kirja sisältää kelpo tietopaketin niille, jotka sunnittelevat yhteistä elämää toisen kulttuurin edustajan kanssa.

Minulle kirja avasti monta asiaa, vaikka luulin jo aiheen abc:n tietäväni. Avartava oli pelkästään oivallus, kuinka monia eri kehitysvaiheita maahanmuuttaja kotiutumisessaan joutuu käymään läpi, ja kuinka eri tavoin samankin perheen eri-ikäiset jäsenet prosessin kokevat.

Kahden kulttuurin perheistä muodostuva kolmas kulttuuri ei ole olohuoneisiin muuttava virtahepo, vaan parhaimmillaan rikkaus.

Helmeilevä pieni yksityiskohta oli myös Jonna Roosin maahanmuuttajista käyttämä termi uussuomalainen,  joka osaltaan ohjannee ajattelua suvaitsevaisempaan suuntaan.

PS.  Näin kivasti  kirjoitti Anita Järvisalo.  Saamastani kopiosta ei näy lehden nimi, mutta  ilmeisesti se on julkaistu espoolaisessa lehdessä. (Tarkistan vielä asian. RVC))