Alteregoni
Ikävä
on
iso lintu,
ahne lintu,
se istahtaa olalleni,
harteitani talloo ruoja.
Ruokin sitä, käy taloksi
se, hotkaisee minut,
iso paha susilintu.
Ikävä
on pieni
lintu, sulolintu,
se hypähtää kädelleni,
visertää korvaani kurja.
Kuuntelen sitä ja
ajatukseni se
varastaa,
julkeasti
emännöimään se
rupeaa: kaihonkakkuja
aamuin illoin leipoo
se. Pieni, suloinen
lintuvelho.
(RVC)
Runotorstain haaste
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Hienoja kielikuvia ja mielikuvia.
Kiitos, JL. Ja iloista äitienpäivää!
Aivan, isoa ja pientä ikävää, katkeraa tai suloista, miten milloinkin. Varsinkin juhlapyhinä sen tuntee, kun olisi niin kiva olla perhe kaikki yhdessä.
Sirokko, sanos muuta, minullakin asuu toinen tyttäreni Suomessa afrikkalaisen miehensä kanssa. Myös hänen poikansa (edellisestä avioliitosta) asuu melkein heidän naapurissa vaimonsa kanssa. Toinen tyttäristäni on ollut yhtä pitkään Saksassa. Arki kyllä menee hyvin, mutta ne juhlapyhät, silloin sitä eniten tosiaan kaipaa.
Ja välistä kaipaan muitakin sukulaisia ja ystäviä, joita minulle oli ehtinyt kertyä, kun en ollut enää aivan nuori tänne muuttaessani. Siitä on kulunut jo 24 vuotta. Ja kuitenkin olen ensimmäisen kerran todella onnellisessa avioliitossa.
Ihana runo, joka sopii hyvin tämänhetkiseen italianikävääni. Kuuntelen sikäläisiä lauluja ja tahallani pahennan ikävän aiheuttamaa kipua. Enää neljä viikkoa ja olen siellä lomalla!