Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2009

Taikasana TIIVISTÄ

TIIVISTÄ

1

Harrastajakirjoittaja Helmi Harras asettaa Pegasoksen jalustalle sopivaan asentoon ja sanoo: No niin, tehtäiskö vähän runoa! Hän kirjoittaa kuumeisesti, pyyhkii hikeä otsaltaan, rutistaa välillä paperin ja heittää sen sitten paperikoriin. Sitten hän poimii sen uudelleen korista, silittää sitä ja painaa sen rintaansa vasten. Pegasos liikahtelee levottomasti. Helmi käy välillä korjaamassa Pegasoksen asentoa. Se ei millään tahdo pysyä paikoillaan. Helmi tuskailee, repii tukkaansa ja voihkii. Lopulta hän saa idean ja ryhtyy kirjoittamaan innokkaasti. Runoja syntyy kuin syntyykin yksi toisensa perään kuin liukuhihnalta. Helmi ihastelee aikaansaannoksiaan ja taputtelee Pegasosta.

2

Harrastajakirjoittajaryhmä ihastelee Helmin runoja, taputtelee Pegasosta ja kehuu Helmiä: – Miten upeita runoja! – Osaisinpa minäkin! – Ihan kuin Kajavaa! – Sinä olet nero!  –  Nämä täytyy julkaista!

Helmi on ihan tikahtua onnesta ja innostuksesta, ja miettii jo minne lähtisi ensimmäiseksi tarjoamaan runojaan.

3

Helmi Harras tulee kustantajan luo taluttaen kaulapannasta Pegasosta, jolla on runot suussaan. Pegasos tempoilee, kun hän ottaa ne siltä pois ojentaakseen ne kustantajalle. Pegasos käyttäytyy kuin vesikauhuinen koira, kun Helmi yrittää pitää sitä kurissa ja rouvan nuhteessa.

Kustantaja ottaa runonipun, selailee papereita ja puistelee päätään, hörähtää ääneen nauramaan ja heittää tympääntyneenä tekstit lattialle, josta Helmi poimii ne ylös hyvin nöyränä.

4

Harrastakirjoittajaryhmä kokoontuu taas, ja ryhmän jäsenet lohduttavat Helmiä, taputtavat häntä olalle ja silittävät Pegasosta.   – Sinun aikasi ei ole vielä tullut! – Yrittäisit muualle… – Lähetä arvostelupalveluun! – Tee omakustanne! – Vie se Runokansan Sanomiin!

5

Helmi pyrkii pankinjohtajan puheille ja alkaa täyttää hakemuslomaketta. Välistä hän taputtelee Pegasosta yrittäen saada sitä rauhoittumaan. Lomakkeessa kysytään: Lainan käyttötarkoitus?

– No tietysti kirja. Runokirja. Runokirjan kustantaminen, Helmi kirjoittaa ja vastaa kaikkiin muihinkin kysymyksiin hiukan hymähtäen Pegasoksen liikehtiessä levottomasti. Hän täyttää kaikki muutkin kohdat lomakkeessa ja vie lomakkeen pankinjohtajalle- Tämä osoittaa seinällä olevaa kylttiä, jossa lukee: HARRASTAJAKIRJOITTAJAT, ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO! Mies laittaa hakemuksen pöytälaatikkoon, josta se putoaa suoraan paperikoriin.

6

Helmi tulee kotiin, laittaa paperikorin Pegasoksen päähän ja ryhtyy leipomaan pullaa. Pegasos tulee tönimään merkitsevästi Helmiä ja nykii tätä jopa vaatteeista osoittaen kuonollaan kirjoituspöytää. Helmi työntää Pegasokselle pullan suuhun. Helmi menee nukkumaan. Pegasos tulee kiskomaan Helmiä ylös vuoteesta ja osoittaa taas tietokonetta. Helmi nousee lopulta ja rupeaa kirjoittamaan.

Runoja syntyy, ja Helmi kirjoittaa solkenaan. Lopulta hän ottaa ison kirjekuoren, jonka kuoreen hän kirjoittaa: ARVOSTELUPALVELU sekä osoitteen ja pistää runot kuoreen.

7

Arvostelija saapuu ja ryhtyy riisumaan Pegasosta. Helmi kumartuu masentuneena tietokoneen puoleen peittääkseen kyyneleensä. Arvostelija lohduttelee Helmiä, taputtelee ja rutistaa tätä liiankin tehokkaasti ja alkaa jaella neuvoja:

– Tässä on sanoja liikaa. Tuo joutaa pois ja tuo ja tuo ja oikeastaan tuokin. Ei saa sanoa kaikkea. Ei saa selittää. Täytyy jäsentää. Mikä sulla on tässä teemana? Ajatus ei hahmotu. Tiivistä, tiivistä, tiivistä! Aloita alusta, kirjoita uudestaan kaikki. Kirjoita, kirjoita, kirjoita! Älä sitten opeta. Kyllä se siitä….

8

Helmi innostuu ja alkaa kirjoittaa. Arvostelija poistuu. Ensin Pegasos liikehtii levottomasti, mutta alkaa sitten käyttäytyä merkillisen hallitusti. Helmi kirjoittaa ja liikehtii kirjoittaessaan Pegasoksen mallin mukaisesti. Helmiltä syntyy ensimmäinen uusi runo, sitten toinen, kolmas, kymmeniä runoja.

9

Helmi menee Pegasoksen kanssa lehden toimitukseen, Pegasos käyttäytyy arvokkaasti. Toimitussihteeri suorastaan repii runot Helmin käsistä, lisää niihin merkintöjään ja lähettää ne sitten taittajalle. Sitten hän yrittää repiä lisää runoja Helmiltä, tämän vaatteista, kengistä ja hiuksistakin. Ja  lopuksi hän taputtaa Pegasosta ja maksaa Helmille palkkion. Helmi taputtaa käsiään ja hypähtelee onnellisena Pegasoksenkin liikehtiessä riemastuneena.

10

Harrastajakirjoittajaryhmä lukee lehteä, ja kaikki ihastelevat Helmin runoja. He taputtavat Pegasosta ja rutistavat toverillisesti Helmiä. Helmi tarjoaa kierroksen ja kaikki kohottavat maljan Helmille ja Pegasokselle.

– Minähän sanoin, että sinulla on hienoja runoja. – Enemmän tällaista. – Eläköön runoilija! – Eläköön runous! – Eläköön taide! – ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖÖÖN. (rvc)

Mainokset

Read Full Post »

Runotorstain kuvateema

Sandaaleista skandaali

Akka
oli lopen
tympääntynyt
ukon repaleisiin
sandaaleihin. On se
niin pihi äijä. Ja miten
ne haisikaan. Jalkahiki
ei kengistä hevillä
lähde. Akka
tunsi sen
nenässään
lakkaamatta. Sen,
tosi ällöttävän hajun.
Eräänä kauniina aamuna,
kun Ukko oli vielä unten mailla,
Akka törmäsi niihin siivotessaan.
Ja nyt tämä saa riittää, tuumi
Akka ja heitti sandaalit
roskaämpäriin ja
kaatopaikalle
kiikutti ne.
Mutta
Ukkopa
löysikin
kenkärähjät
harhaillessaan
kesällä metsässä.
Joku lienee tonkinut
roskista ja nähnyt ne
siellä. Napannut jalkineet,
mutta todennut ne repaleiksi
ja heittänyt ne tien poskeen.
Ukkopa suuttui: Akkapiru,
tästäpä tulikin asumusero!
Niin tulikin ja kumpikin
asustelee nyt ihan
ikiomassa,
iki-ihanassa
talonpuolikkaassaan
ja nauttii täysin palkein:
ah, niin ihanasta vapaudestaan.

(RVC)

PS. Teemana on kuva, joka on löydetty Elegian blogista: Kello viiden tee syanidilla, kiitos.
(http://vesiviiva.blospot.com)  Valitettavasti kuvan siirtäminen blogiini ei minulta onnistunut. Kuva on kuitenkin nähtävissä  myös Runotorstain sivulla:
http://runoruno.vuodatus.net/blog/178569

Read Full Post »

Teemana Moni

Monta maata, mutta

Monta on maata Euroopassa.
Monessa on tullut käytyäkin.
Niitä tässä luettelemaan!
Mutta  sanomattakin
on selvää, että
aina on kivaa
palata kotimaahan
ja kotiin kullan kalliiseen.
Kiintopisteeseen, joka on
nykyään saapasmaa Italia.
Mutta Suomi on aina
sydäntä lähinnä.
Synnyinmaa
unohdu
ei ikinä,
ikipäivänä.
Sanokaa minun
ja monen muunkin
ulkosuomalaisen sanoneen.

(RVC)

PS.  Mietin tätä aihetta kaiken kiireen keskellä. Ja oli jo joitakin ideoita, mutta ei oikein sytyttänyt.  Mutta edellinen postaukseni, joka kertoo Suomalaiset Euroopassa-kirjasta,  toi mieleeni nämä  – ehkä jonkun mielestä hieman naivitkin – asiat, ja  niin sitten päätin kuitenkin osallistua.

(Runotorstain teemana MONI.)

Read Full Post »

Sain kutsun minäkin…..

Suomalaiset Euroopassa– kirjan julkistamistilaisuuteen, joka on torstaina 5.2.2009 Siirtolaisuusinstituutissa Turussa. (Itse olen kirjoittanut kirjaan – yllätys, yllätys –  Italian osuuden.)

Kutsussa kerrottiin kirjasta  seuraavaa:

Suomalaiset Euroopassa on viimeinen osa Suomen siirtolaisuuden historiaa käsittelevästä kuuden kirjan sarjasta. Suomalaisia on kautta aikojen liikkunut Euroopassa ja asettunut asumaan eri maihin, mutta vasta 1960-luvulla muutto lisääntyi merkittävästi. Opiskelu, avioituminen ja työ ovat olleet keskeisiä muuton syitä ja suurin osa muuttajista on ollut naisia.

Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna 1995, työperäinen, usein määräaikainen, eurosiirtolaisuus on tullut entistä tavallisemmaksi, ja tasannut osaltaan sukupuolijakaumaa. Viime vuosikymmeninä myös tuhannet eläkeläiset ovat vaihtaneet Suomen talvet etelän lämpöön. 1960-luvulta lähtien Ruotsiin menneiden yli puolen miljoonan suomalaisen lisäksi arviolta 150 000 suomalaista on muuttanut muihin Euroopan maihin.

600-sivuinen kirja kattaa Ruotsia ja Venäjää lukuun ottamatta koko Euroopan siirtolaisuuden keskiajalta vuoteen 2008 saakka.

sh6_kansi

Näin siis kutsussa kerrottiin. Valitettavasti en pääse osallistumaan juhlavaan tilaisuuteen täältä Italiasta käsin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kirja vihdoin valmistui ja julkistetaan.  Sen takana on monen ihmisen valtava työmäärä.

Toimittajina ovat  olleet Krister Björklund  ja  Olavi Koivukangas. Kirjassa on 600 sivua,  ja se on tavallista suurempi kooltaan.   En tiedä tarkkaan kirjoittajien lukumäärää, mutta paljon heitä on.

Itse olen siis kirjoittanut teokseen Italian osuuden, sivut 411-456 eli 46 melkein konekirjoitusarkin kokoista sivua, joihin sisältyy myös jonkin verran kuvia. Artikkelini käsittelee Rooman ja Italian kävijöitä ja saapasmaahan  muuttaneita suomalaisia lähtien 1200-luvulta nykypäivään.

Oli se melkoinen urakka, mutta mielenkiintoinen kokemus.  En olisi ikinä uskonut, että historia voi olla niin kiehtovaa. Ja tarkoitus on jatkaa kirjoittamista samasta aiheesta vähän keveämmässä muodossa.

( RVC)

Read Full Post »

« Newer Posts