YHTÄ DRAAMAA
Italiassa kaikki on yhtä draamaa.
Politiikkakin. Erityisesti politiikka.
Suurten ihmisten pientä draamaa,
pienten ihmisten suurta draamaa.
Kun jokainen haluaisi olla
kukkona tunkiolla,
ottaakseen
kiinni
vallan
kahvasta
mutta
kun
tunkioita
ei riitä kaikille.
Se on iso draama,
suorastaan melodraama
tunkijoille ja onnen onkijoille.
(RVC)
Ei kommentteja! Oliko kenties banaali? Onko minulla omituinen huumorintaju, kun minua tämä nauratti? Tai siis, mulla oli tosi hauskaa, kun mä tätä kirjoitin.
Kyllä runosi on hauska ja hieno, älähän hätäile. On hiihtolomaviiikko ja kaikki varmaan lumilla.
Minusta jo tuossa alussa ollut ”suurten ihmisten pieni draama ja pienten ihmisten suuri draama” on hienosti oivallettu.
Sitten minua kuvien ihmisenä miellyttää runon muoto. Ja loppu, se on todella hyvä.
No, niinpäs onkin. En sitä muistanut. Kun on sama pää kesät talvet! Hyvä kun huomautit! Ja suurkiitos kommentista! Se todella lämmitti! :-))
Jep. Ja tänään vielä laskiainen. (tai vaihtoehtoisesti laiskiainen)
Eikös siellä Italiassa nimenomaan ollut niitä tunkioita ihan ongelmaksi asti? Jätehuolto-ongelma ainakin..
Ja onhan tuossa runossa kuvia. Tuliset kukonpojat tappeluksissa hyvän tunkion puolesta.
Erikeeper, olet oikeassa, olihan täällä Italiassa niitä tunkioita, erityisesti tuolla Napolin suunnalla. Lienee niitä vieläkin. (Nähdä Napoli ja kuolla! Mutta tämä on monilkymmenmiljoonainen kanssa ja vallantavoittelijoita paljon. Ainakin pienen vallan. Joten voi tulla ”kukoille” tunkioista puutetta.
Hauskaa laskiaista!
”Ei riitä tunkioita kaikille tunkijoille” – siinäpä oikeastaan koko politiikan henki hienosti tiivistettynä!
”Sen joukon johtajaksi nimittäisin
ken pitkäkaulaisin on, pienipäisin
ja takapuoleltansa täyteläisin
Kas, kun jää painopiste matalalle
voi nousta kukon nuppi korkealle
ja loistaa tunkiolta maailmalle.”
Muistui Lauri Viita heti mieleen. Mutta dramaattistahan se kun niitä tunkioita ei ole tarpeeksi ja tunkijoita ihan liikaa. Tällä puolen jokainen luo oman tunkionsa jonka luulee olevan ainut.
Careliana, kiitos kommentista. Niin se on ainakin täällä, erityisesti täällä. Onneksi on sentään tervejärkisiäkin ihmisiä, jotka ei sinne edes pyri.
Sirokko, onpas hieno tuo Lauri Viidan runo, ei ollut minulle ennestään tuttu. Täällä juuri karkotettiin Partito Democraatikon sihteeri Walter Veltroni, joka täkäläisittäin on todellisuudessa puolueen johtaja, hyvin kultivoitunut mies.
Hän on ollut minun ehdoton suosikkini Italian poliitikkojen joukossa, vaikken saakaan äänestää, kun en ole ottanut Italian kansalaisuutta, vaikka Ulkosuomalaisparlamentin (USP) Välimeren aluetta edustavana varapuhemiehenä ajoin kovasti aikoinaan tuota kaksoiskansalaisuutta. Se olikin USP:n ensimmäinen merkittävä saavutus.
Vai ei tunkioita? Mutta runsaasti tunkijoita? Sopisi kai muistaa, että intiaaneilla ei ole äänioikeutta !!! Minullakaan ei ole.
Utukka, kiitos kommentista. Tosin on myönnettävä, että se meni minun kannaltani vähän ulalle. Lienee hoksottimissani jotain vikaa?! Kiitos kumminkin.
Myönnän, Italiassa kaikki on suurta draamaa tai pientä.
Mutta kuitenkin.