LUOKAN HELMI
Että
se Helmi
oli uskomaton.
Luokan helmi, joka
loisti tiedoillaan, joita sen
ikäiseltä kukaan ei olisi osannut
odottaa. Muuten hän oli sulkeutunut
kuin simpukka, joka ei paljastanut
itsestään mitään. Ei iloa, ei surua.
Aina niin asiallinen ja vakava
ilme pikkuvanhoilla
kasvoillaan
että.
(RVC)
Piti kommentoida ihan itse, kun huomasin, että jostain kummallisesta yhteensattumasta johtuen edellisessäkin postauksessani oli Helmi.
Mä ajattelin, että tämä oli vähän niin kuin jatkokertomus… 😉 Sinulla on taito tehdä näitä muotorunoja, ihan helmeltä näyttääkin.
Olipa sattuva runo – minä taisin olla just tuollainen yläasteella. Tietoviisas, pikkuvanha ja sulkeutunut. Sulkeutuneisuus johtui kyllä osittain siitä kummastelusta ja ihmettelystä joka minua ympäröi. Olo oli vähän kuin apinahäkissä – kaikki tuijottaa, enkä kuulu joukkoon. Juuri noista nuoruuden fiiliksistä on peräisin oman blogini nimi, joka tarkoittaa muukalaista, outsideria.
Että hyvän runon kirjoitit – nosti pintaan 35 vuotta vanhoja fiiliksiä.
Jl, kiitos. Piti näyttääkin helmeltä. Nuo muotorunot ovat syntyneet nimenomaan netissä, kun blogissa ne tavanomaiset muodot, joissa vasen reuna on suora, ovat näyttäneet minun runoissani vähän tylsiltä. Ensin laitoin tekstin keskelle kirjoitustilaa, mutta sitten rupesin leikittelemään runojen ulkomuodolla.
Mudzahir, tiedän mitä tarkoitat, itsekin olen tuon saman kokenut monta kertaa sekä koulussa että välistä myöhemminkin. Olen tuntenut itseni erilaiseksi. Mutta sulkeutunutta minusta ei saa tekemälläkään, ja siksi olenkin kyllä välistä saanut ”maksaa” siitä, etten ole ihan niin kuin toiset.
Outsider tuntuu sanana tuntuu jostain syystä paremmalta kuin muukalainen. Outsider voi mielestäni olla ilman, että sitä muut huomaavatkaan.
Helmen synty on tuskainen tapahtuma. Sen löytäminenkään ei ole helppoa. Mutta kaikki niitä loppujen lopuksi arvostavat.
Niinhän se on, Sirokko. Tuo pätee mielestäni myös ”ihmishelmiin”. Enkä tarkoita sillä (välttämättä) Helmi-nimisiä.