TIIVISTÄ
1
Harrastajakirjoittaja Helmi Harras asettaa Pegasoksen jalustalle sopivaan asentoon ja sanoo: No niin, tehtäiskö vähän runoa! Hän kirjoittaa kuumeisesti, pyyhkii hikeä otsaltaan, rutistaa välillä paperin ja heittää sen sitten paperikoriin. Sitten hän poimii sen uudelleen korista, silittää sitä ja painaa sen rintaansa vasten. Pegasos liikahtelee levottomasti. Helmi käy välillä korjaamassa Pegasoksen asentoa. Se ei millään tahdo pysyä paikoillaan. Helmi tuskailee, repii tukkaansa ja voihkii. Lopulta hän saa idean ja ryhtyy kirjoittamaan innokkaasti. Runoja syntyy kuin syntyykin yksi toisensa perään kuin liukuhihnalta. Helmi ihastelee aikaansaannoksiaan ja taputtelee Pegasosta.
2
Harrastajakirjoittajaryhmä ihastelee Helmin runoja, taputtelee Pegasosta ja kehuu Helmiä: – Miten upeita runoja! – Osaisinpa minäkin! – Ihan kuin Kajavaa! – Sinä olet nero! – Nämä täytyy julkaista!
Helmi on ihan tikahtua onnesta ja innostuksesta, ja miettii jo minne lähtisi ensimmäiseksi tarjoamaan runojaan.
3
Helmi Harras tulee kustantajan luo taluttaen kaulapannasta Pegasosta, jolla on runot suussaan. Pegasos tempoilee, kun hän ottaa ne siltä pois ojentaakseen ne kustantajalle. Pegasos käyttäytyy kuin vesikauhuinen koira, kun Helmi yrittää pitää sitä kurissa ja rouvan nuhteessa.
Kustantaja ottaa runonipun, selailee papereita ja puistelee päätään, hörähtää ääneen nauramaan ja heittää tympääntyneenä tekstit lattialle, josta Helmi poimii ne ylös hyvin nöyränä.
4
Harrastakirjoittajaryhmä kokoontuu taas, ja ryhmän jäsenet lohduttavat Helmiä, taputtavat häntä olalle ja silittävät Pegasosta. – Sinun aikasi ei ole vielä tullut! – Yrittäisit muualle… – Lähetä arvostelupalveluun! – Tee omakustanne! – Vie se Runokansan Sanomiin!
5
Helmi pyrkii pankinjohtajan puheille ja alkaa täyttää hakemuslomaketta. Välistä hän taputtelee Pegasosta yrittäen saada sitä rauhoittumaan. Lomakkeessa kysytään: Lainan käyttötarkoitus?
– No tietysti kirja. Runokirja. Runokirjan kustantaminen, Helmi kirjoittaa ja vastaa kaikkiin muihinkin kysymyksiin hiukan hymähtäen Pegasoksen liikehtiessä levottomasti. Hän täyttää kaikki muutkin kohdat lomakkeessa ja vie lomakkeen pankinjohtajalle- Tämä osoittaa seinällä olevaa kylttiä, jossa lukee: HARRASTAJAKIRJOITTAJAT, ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO! Mies laittaa hakemuksen pöytälaatikkoon, josta se putoaa suoraan paperikoriin.
6
Helmi tulee kotiin, laittaa paperikorin Pegasoksen päähän ja ryhtyy leipomaan pullaa. Pegasos tulee tönimään merkitsevästi Helmiä ja nykii tätä jopa vaatteeista osoittaen kuonollaan kirjoituspöytää. Helmi työntää Pegasokselle pullan suuhun. Helmi menee nukkumaan. Pegasos tulee kiskomaan Helmiä ylös vuoteesta ja osoittaa taas tietokonetta. Helmi nousee lopulta ja rupeaa kirjoittamaan.
Runoja syntyy, ja Helmi kirjoittaa solkenaan. Lopulta hän ottaa ison kirjekuoren, jonka kuoreen hän kirjoittaa: ARVOSTELUPALVELU sekä osoitteen ja pistää runot kuoreen.
7
Arvostelija saapuu ja ryhtyy riisumaan Pegasosta. Helmi kumartuu masentuneena tietokoneen puoleen peittääkseen kyyneleensä. Arvostelija lohduttelee Helmiä, taputtelee ja rutistaa tätä liiankin tehokkaasti ja alkaa jaella neuvoja:
– Tässä on sanoja liikaa. Tuo joutaa pois ja tuo ja tuo ja oikeastaan tuokin. Ei saa sanoa kaikkea. Ei saa selittää. Täytyy jäsentää. Mikä sulla on tässä teemana? Ajatus ei hahmotu. Tiivistä, tiivistä, tiivistä! Aloita alusta, kirjoita uudestaan kaikki. Kirjoita, kirjoita, kirjoita! Älä sitten opeta. Kyllä se siitä….
8
Helmi innostuu ja alkaa kirjoittaa. Arvostelija poistuu. Ensin Pegasos liikehtii levottomasti, mutta alkaa sitten käyttäytyä merkillisen hallitusti. Helmi kirjoittaa ja liikehtii kirjoittaessaan Pegasoksen mallin mukaisesti. Helmiltä syntyy ensimmäinen uusi runo, sitten toinen, kolmas, kymmeniä runoja.
9
Helmi menee Pegasoksen kanssa lehden toimitukseen, Pegasos käyttäytyy arvokkaasti. Toimitussihteeri suorastaan repii runot Helmin käsistä, lisää niihin merkintöjään ja lähettää ne sitten taittajalle. Sitten hän yrittää repiä lisää runoja Helmiltä, tämän vaatteista, kengistä ja hiuksistakin. Ja lopuksi hän taputtaa Pegasosta ja maksaa Helmille palkkion. Helmi taputtaa käsiään ja hypähtelee onnellisena Pegasoksenkin liikehtiessä riemastuneena.
10
Harrastajakirjoittajaryhmä lukee lehteä, ja kaikki ihastelevat Helmin runoja. He taputtavat Pegasosta ja rutistavat toverillisesti Helmiä. Helmi tarjoaa kierroksen ja kaikki kohottavat maljan Helmille ja Pegasokselle.
– Minähän sanoin, että sinulla on hienoja runoja. – Enemmän tällaista. – Eläköön runoilija! – Eläköön runous! – Eläköön taide! – ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖÖÖN. (rvc)
Heh mutta juuri näin se menee. Hyvin kirjoitettu. Olen itsekin kuulunut harrastajakirjoittajiin…
Kaikenlaista kirjoittamista voi tehdä omaksi harrastuksekseen, mutta jos aikoo ottaa alasta enemmänkin irti, sietokykyä on kasvatettava. Arvostelu on oikeasti kehittävää, piireissä siihen ei koskaan mennä, periaatteena kun on vain kannustaa kirjoittamaan. Joskus ne ainaiset kehut tekevät enemmän hallaa kuin hyvää.
Hieno tarina! En yleensä jaksa netistä lukea kovinkaan pitkiä tarinoita mutta tuo oli pakko.
Joo, tapa lemmikkisi, pieni on kaunista ja lyhyys on talentin systeri… Kai siinä jotain perää pitää olla, kun sitä joka tuutista toitotetaan, niin ammattilaisille kuin harrastelijoillekin?
Kiitos kommentista, Sirokko. Minäkin olen ollut monessa harrastajakirjoittajaporukassa, kun asuin Suomessa. Kyllä joistakin heistä on tullutkin kirjailijoita. Kuten esimerkiksi Anja Kaurasesta, nykyään Snellman, joka muuten piti aikoinaan kirjoittajakerhoa Sörnäisten vankilassa. Kävin kerran siellä ja tein siitä ohjelman radioon. Lisäksi olen ollut Orivedellä kahden viikon kirjoittajakurssilla.
Erikeeper, kiitokset kommentista. Kiva, että pidit tarinastani.
Careliana, kiitos kommentista. Toki pieni on joskus kaunista, ja sanoa jokin asia lyhyesti ja ytimekkäästi on hieno taito. Minusta asia on niin, että kun on oppinut ilmaisemaan sanomisensa lyhyesti, osaa pitemmässäkin jutussa tai tarinassa jättää pois turhat sanat ja lauseet, ja ilmaista hienosti oleellisen. Eikä toistokaan ole kiellettyä, sen tehokas ja osuva käyttö on taidetta.
Voih, voin kuvitella, että juuri noin se menisi… hyvin vangitsit runoilijan tuskan – ja palkinnon.
Kiitos kommentista, jl. Noin se tosiaan suurin piirtein menee. Hiukan kärjistäen. Mutta molempia tarvitaan, niin kannustajia kuin tekstin analysoijia ja ohjaajia. Sellaisia, joilla on taito tuoda esiin tekstin sekä hyvät että huonot kohdat.