Kiertotähteni
Olit kuin planeetta.
Pyrstötähtenä kiersit
aina samaa rataa.
Saamatta rauhaa.
Yhä uudelleen
ympäriinsä,
etsimässä
uusia
seikkailuja.
Halusin olla
sinun aurinkosi
tai vaikkapa vain
pieni pyrstötähtesi.
Sinä pysyit planeettana.
Harhailijana. Siihen oli
minunkin tyydyttävä.
Rakas kiertotähteni.
(RVC)
(Runotorstain haaste: Planeetta eli kiertotähti.)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
PS. Haluan korostaa sitä, ettei runoni ole aivan ajankohtainen. Eli ei kerro nykyisestä puolisostani.
Usein elämä saattaa rakkauden varjolla yhteen vastakohdat. Aina särmät eivät hioudu, ei muodostu ykseys ja silloin sattuu…
Puhutteleva runo!
Kiitos kommentista, Crane. Näin se tosiaan useinkin on. Vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta monesti myös erottavat. Tiedän kokemuksesta.
Ihastuttava! =)
Harhailevan puolison kanssa voi olla vaikeaa, jos haluaa rauhaa ja kiinnekohtia, turvaa. Myös harhailevalla itsellään on usein rankkaa, muttei voi luonnolleen mitään, vaan jatkaa kulkuaan loputtomiin. Uupuu ja uuvuttaa. -Kun kaikki on toisin, osaa olla kiitollinen.
Äsh… Pari kommenttia jo katosi… Ihmistä ei käy muuttaminen. Mutta vaihtamalla voi onnistua 😉
Kiitos, Hallatar. 🙂
Allyalias, sellaista on sattunut minullekin. Siis, että tekstit ovat hävinneet jonnekin taivaan tuuliin, jos sinnekään.
Kiitos, että viitsit toistaa kommentttisi. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Siksipä olenkin kolmannessa avioliitossa. Yhdessä on oltu jo pian 24 vuotta.
Kiitos, Lastu. Olet oikeassa, tuollaisten kokemusten jälkeen osaa olla todella kiitollinen löydettyään ”rauhallisen sataman.”
Vaikea rakkaussude minulle tuli runosta mieleen. Miten vaikeaa on täysin erilasten ihmisten sopeutua yhteen, vaikka rakkautta olisikin.
VAi niin! Ei siis kerro?!
Oh-show-tah-hoi-ne-ne. Halusin vain korostaa, että runon muodosta huolimatta, se on vain kuviteltu tilanne.