… JA VÄHÄN MUUSTAKIN
Jos joitain asioita Suomesta täällä ulkomailla kaipaa, niin kyllä niistä yksi on SAUNA. Ennen kaikkea kylpemistä kauniina kesäiltana kohtalaisessa löylyssä, minkä jälkeen voisi pulahtaa järveen. Ja saunomisen jälkeen istua terassilla olutta nauttien ja maistellen grillattua makkaraa.
Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen saunonut jonkun ystävän luona Suomessa. Olisihan meilläkin täällä Italiassa rutkasti tilaa saunalle, mutta ei ole tullut hankittua, kun sen pitäisi olla sähkösauna, eivätkä nykyiset ampeerit tai voltit (tai mitkä ne nyt onkaan?) mittarissamme siihen riittäisi.
Eikä italialainen mieheni ole ollut siitä riittävästi kiinnostunut. Enkä ehkä minäkään. (Sillä yleensä saan tahtoni läpi.) Täällähän on kesällä päivisin kuuma kuin suomalaisessa saunassa, eikä saunominen illalla täällä pimeän tultua tuntuisi lähimainkaan samalta kuin Suomen suvessa. Toki täällä Italiassakin on joillakin tutuilla suomalaisilla sauna hankittuna, mutten ole vielä saanut kutsua kylpemään.
Ei saunominen sähkösaunassa ole tietenkään ihan sama asia kuin mökillä puulämmitteisessä saunassa, vaikkei olisi järveäkään ihan lähellä. Muistelen tietyllä kaiholla Siikajärven Haukilahdessa ollutta mökkiämme, jossa vietin lapsuuteni kesät. Ja jonne saatiin jossain vaiheessa myös sauna. Siitä saunasta muistuu mieleeni se kerta, kun olin saunomassa lapsuuden ystävättäreni kanssa, ja yhtäkkiä pyörryin saunan pukuhuoneessa. Hän nosti minut penkille, jossa heräsin sitten hölmistyneenä.
Tuokin sauna on jo muitten käytössä, jos sitä enää ollenkaan onkaan. Jo paljon ennen Italiaan muuttoani äitini myi palstan mökkeineen, pian isäni kuoleman jälkeen. Eikä siellä päin ole tullut juurikaan käytyä. Viime kesänä poikkesimme siellä lapsuuden ystävättäreni kanssa, joka jäi alkukesästä yllättäen leskeksi. Kiersimme katselemassa kovin muuttunutta Haukilahtea ja Siikajärveä, jossa aikoinaan päivittäin uiskentelimme. Minä erityisesti olin kuin kala vedessä. Oli sekin paikka mututunut. Rannalle oli rakennettu tilaussaunakin ja pukuhuoneet.
Kävelimme myös meidän entisen palstamme ohi, ja tuli haikeat muistot mieleen. Emme kuitenkaan iljenneet sitä lähemmin käydä katsastamassa, kun isäntäväki ei ollut paikalla.
Mutta palataksemme saunaan, muistuu mieleeni myös se yleinen sauna Helsingin Pursimiehen kadulla, jossa lapsena kävin äitini kanssa aina kerran viikossa puhdistautumassa. Se oli aivan lähellä kotiamme, kadun toisella puolella. Yleensä menimme sinne tiistaina tai keskiviikkona, jolloin siellä oli vähemmän tungosta. Se olikin niihin aikoihin ainoa tapa puhdistautua kunnolla, kun asunnossamme oli puulämmitys, ja puut sekä hellaan että kaminoihin piti tuoda kellarista neljänteen kerrokseen, eikä talossa ollut edes hissiä. Lieneekö vieläkään?!
Myöhemmin kun muutimme Kannelmäkeen 1950-luvun lopulla, oli modernissa kerrostalossamme yhteinen sauna ja saunavuorot. Mutta kaipaus Rööperiin oli alussa melkoinen saunasta ja muista mukavuuksista huolimatta.
Omaan pesään muutettuani on tullut hikoiltua hyvin erilaisissa saunoissa ja tilanteissa. Sekä yksin että seurassa. Opiskelijaporukoissa oli jossain vaiheessa 70-luvun alkupuolella muodissa myös yhteissaunominen sukupuoleen katsomatta. Ne oli niitä aikoja ne. Yksi seksin vapautumisen seuraus, vaikka saunassa istuttiinkin lauteilla arvokkaasti, ja useimmat vähän ujoina ja toisiaan vahtien.
Ei se varmaankaan olisi ollut vuonna 1937 Suomeen perustetun Sauna-Seuran sääntöjen mukaista. Kun yhdistyksen tarkoituksena on saunan ja perinteisten saunatapojen kehittäminen ja suomalaisen saunan tunnetuksi tekeminen myöskin Suomen rajojen ulkopuolella.
Perinteisestihän saunassa on pitänyt käyttäytyä hillitysti, jopa puhuminen saattoi olla sopimatonta. Saunaa käytettiin aikoinaan moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin saunomiseen: muun muassa lihojen savustamiseen, pellavien käsittelyyn, maltaiden kuivaamiseen ja niin edelleen. Aikoinaan lapsetkin syntyivät yleensä saunassa, ja mikäs onkaan sen parempi paikka syntyä. Ainakaan ei ihan heti joutunut kylmään maailmaan. (RVC)
(Pakinaperjantain haaste)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Kyllä sauna ja sanomiskulttuuri on vuosien saatossa paljon muuttunut.
Monipuolisesti toit esille sauna-asiaa ja monenlaisissa saunoissa saunonut.
Ei kait siitä pääse mihinkään, että kesäinen sauna, jo sen lämmityksenkin tuoksu synnyttää elämyksiä, edellyttäin että saunomisesta tykkää.
Kiitos kommentista, Aimarii. Niin juuri, kaikki eivät tykkää saunasta. Sellainen oli myös edesmennyt äitini eikä osannut siitä erityisesti nauttia. Se oli vain osa puhtausriittiä.