Kunniamainintoja

Olen saanut Hallattarelta Suomesta ja Heliltä Turkista kunniamaininnan  ja tämän kivan näköisen pystin. Heille molemmille lämpimät KIITOKSET!

Ihan oli rinta rottingilla ja melkein minä punastuin ja olin todella otettu, kun Hallatar kirjoitti: Lähetän vielä kuudennen kunniamaininnan useita blogeja omaavalle, Italian lämmössä asuvalle toimittaja-kirjailija ja runoilija Ritviecaville.

Turkin palmujen alta, rakkaudella-blogissaan Heli puolestaan perusteli palkinnon antamista  minulle seuraavasti: Viides mutta ei mitenkään viimeinen, monikulttuurisista suhteista kirjaa kirjoittava, vaikeita asioita sivuillaan käsittelevä ja asian todellinen asiantuntija, Italian Marchesta kirjoittava Paperivuorineuvos.

Palkinnon säännöt ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai atmosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä. 2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen, ja sitä annettaessa mainitaan kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnon saaja paee palkinnon omaan blogiinsa.  4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5) Palkinnon saaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnonalkuperäiset säännöt olivat siis tässä.

Mielestäni palkinnon ansaitsevat seuraavat bloggaajat:

Noppuli

kirjoittaa mielenkiintoisesti elämästään Moskovassa blogissaan Minun Moskova

Finkinja

puolestaan kertoo Elämää kukkulalla-blogissaan kiinnostavasti arkielämästä Kroatiassa.

Maurelita

kirjoittaa asiantuntevasti elämästään Ranskassa  suomeksi ja ranskaksi blogissaan.

Suloista suomea!

on nimeltään Belgiassa toimivan suomikoulun kiva blogi 

Pastori

Keski-Suomessa näyttää liikkuvan paljon eri puolilla maailmaa. Tällä naispapilla on aivan pieni vauva, ja ihastuinkin ensimmäiseksi hänen herttaisiin lapsikuviinsa.

Kiitokset kaikille kivoista blogeistanne ja jatkakaa samaan malliin!  Ja suurkiitokset vielä kerran Hallatar ja Heli!

Hallatar

Heli

Minun Moskova

Elämää Kukkulalla

Maurelita

Suloista Suomea!

Pastorin blogi

PS.  Tämä on nyt ihan pakko vielä kertoa.  Kuinka ollakaan, Belgian Suomi-koulu, joka sai blogilleen Suloista Suomea! kunniamaininnan minulta, on puolestaan valinnut yhdeksi kunniamaininnan saajaksi allekirjoittaneen blogin.  Vielä kolmas siis!   SUURKIITOS sinne Belgiaan!  Näin luki Suomi-koulun sivuilla:

* Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta
– kunniamaininta: blogimme ensimmäinen kommentoija 🙂
– upeaa, omintakeista ja ennen kaikkea: suomenkielistä sanataiteilua
– lämmin (joulu-)henkinen ulkoasu.

ooooooo

EN OLE NATSI!

Lisäksi olen saanut  Katjalta (arkitehti.blogspot.com)  En ole natsi-merkin.   Kirjoitin aiheesta tälle sivulle enemmänkin, mutta yhtäkkiä  teksti karkasi taivaan tuuliin. Todella kummallinen tapaus.  Myös tuo en-ole-natsi-merkki hävisi kokonaan. Vakoilua?   Eikä järjestelmä hyväksynyt enää uudelleen samaa versiota.  Mysteeri todella. Yritä vielä löytää jostain tuon merkin.

Merkin tarkoitus:
Merkkiä jaetaan ”kaikille sen ansainneille nettiskribenteille”, niin kuin merkin lanseerannut Jack Honest sitä esittelee. Määritelmä ”en ole natsi” tarkoittaa, että merkin kantaja vastustaa kaikenlaista syrjintää ja sortoa; edistää toimillaan tasa-arvoa ja erilaisuuden hyväksymistä.

Sain tuon prenikan, muunnetussa kansainvälisessä asussaan, Katjalta (Arkitehti). Hän perusteli sen antamista minulle sillä, että kirjoitan monikulttuurisista liitoista. Todellakin, olin niihin aikoihin kirjoittamassa aiheesta parin muun kirjoittajan kanssa. Ja kirja ilmestyy tammikuun 4. viikolla.

Otin tämän prenikan mielelläni vastaan. Tosin pienensin sen kokoa, koska sivupalkki on kapea. Ja tuo natsi-merkki ylivedettynäkin saa kylmät väreet niskaani. Oli miten oli, kyllä siinä näkyy tuo kieltäytyminen aika hyvin.
Erilaisuuden hyväksyminen on minun kohdallani pakostakin itsestään selviö niin kuin varmaan suurin piirtein kaikille ulkomaille avioituneille. Rasismi, joka kuului olennaisena osana natsismiin, on jo ajatuksenakin minulle mahdoton. Onhan minulla italialainen puoliso ja afrikkalainen vävy. (RVC)
PS.  Yritän löytää vastaavan merkin, jonka ylläpitokin hyväksyisi.

Read Full Post »

Kaksipiippuinen juttu

Kun totuuden kertominen on….

kaksipiippuinen juttu

Paperivuoria siistiessäni pysähdyin selailemaan lokakuun alkupuolella ilmestynyttä Journalisti-lehteä. Siinä käsiteltiin kahdessakin artikkelissa syyllisen nimen julkaisemista rikosuutisissa ja toisaalta siihen liittyen hyvää journalistista tapaa.

Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) Nimi rikosuutisissa-lausuman pääperiaatteena on, että ”nimen julkaiseminen rikosuutisissa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii ”.

Markku Lehtola arvostelee JSN:n puheenjohtajaa Pekka Hyväristä siitä, että tämä oli puolustellut eräässä Journalisti-lehden numerossa rikoksen tekijän julkaisemista kriittistä arvostelua kestämättömällä tavalla.

Lehtolan mukaan huomattava yleinen etu ei vaatinut törkeistä rikoksista kolmeksi vuodeksi vankilaan tuomitun henkilön nimen julkaisemista. ”Tuomittu oli matti meikäläinen, jonka nimellä ei ollut mitään yleistä merkitystä”, hän totesi. Eikä hänen mielestään liioin yleinen etu sitä vaatinut.

Hyvärisen mielestä teon törkeys ja ankara rangaistus puolsivat nimen julkaisua, koska rikos ja siitä annettava tuomio eivät hänen mielestään kuulu yksityisyyden suojan alueeseen.

Lehtola vetoaa henkilötietolakiin, joka määrittelee arkaluonteisiksi muun muassa tiedot yksilön terveyden tilasta, sairaudesta ja hoidosta, mutta yhtä lailla myös tiedot rikoksista ja rangaistuksista. Ja jos jälkimmäisistä julkaistaan tietoja, on Lehtolan mukaan se vaara, että ”myös tiedot tavallisen pulliaisen terveydentilasta, sairauksista ja hoidoista” tulevat vapaaksi riistaksi.

Pekka Vehviläinen puolestaan piti kannatettavana Totuuden henki-artikkelissaan muun muassa Esa Mäkisen Helsingin Sanomissa tekemää ehdotusta ”tappajien jättämistä anonyymeiksi John Lennonin murhaajan tapaan”. Vehviläisen mukaan: kun sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksia on lehdissä käsitelty todella mittavasti, se on taannut tappajille maksimijulkisuuden ikuisiksi ajoiksi.

Näin voi tosiaan olla,  ja periaatteessa kannatankin ajatusta, mutta onko sitä mahdollista toteuttaa? Ovathan negatiiviset uutiset lehtibisneksen kannalta todella tuottavia. 

(RVC)

Read Full Post »