Oli todella sykähdyttävää kuulla tänään radiossa äskettäin kuolleen Juha Virkkusen ääni, joka oli juuri sellainen jollaisena sen muistinkin. Kyseessä oli vanha nauhoitus ohjelmasta, jossa pohdittiin 100 vuotta sitten syntynyttä, edemennyttä Mika Waltaria ja hänen kirjailijaprofiiliansa. Oli todella hieno idea radion väeltä lähettää ulos tuo ohjelma. Se tuntui todella lohdulliselta. Ainakin ääni jäi jäljelle Juhan pitkästä ja merkittävästä elämänurasta, josta hän sai – todella ansaitusti – Valtion journalistipalkinnon vuonna 2004.
Kaikki kirjallisuuden ja varsinkin runouden ystävät lienevät yhtä järkyttyneitä Juhan kuolemasta. Itse kuulin nyt vasta, että Juha oli syntynyt vain joitakin päiviä ennen minua samana vuonna, mikä todella sävähdytti. Onneksi meillä on varmaan jatkossakin mahdollisuus kuulla hänen ääntään radiossa.
Olin niin hämmästynyt ja ahdistunut kuultuani Juhan kuolemasta, vaikken kuulunutkaan hänen lähimpään ystäväpiiriinsä. Olimme tutustuneet Kirjoittajakerho Kaatran illanistujaisissa, joissa hän välistä vieraili. Tapasimme hänen luonaankin – muistaakseni – kerran, kun Suomessa oli vierailulla Nikolai Laine, jonka kanssa Juha toimitti mm. Karjalan kertojat-kirjan. Ja Laineen vierailun jälkeen kaatralaisten runoja julkaistiinkin Punalippu-lehdessä. Muutama minunkin runoni.
En tarkalleen muista, liekö Juha juuri siinä yhteydessä ehdottanut, että voisin ruveta toimittamaan ohjelmia itse valitsemistani kirjoista. Joka tapauksessa Innostuin kovasti mahdollisuudesta tehdä radio-ohjelmia, joista minulla oli joitakin kokemuksia ennestäänkin. Ohjelmiin tein lyhyen esittelyn kulloinkin vuorossa olleesta kirjasta ja kirjailijasta, minkä jälkeen joku radioteatterin näyttelijöistä luki valitsemani tekstin pätkät. Se oli ihan mukavaa ja itsenäistäkin hommaa, jonka hiukan harmitellen jätin sen jälkeen, kun olin päässyt Metsähallitukseen äitiyslomalle jääneen tiedotussihteerin sijaiseksi.
Muistelen Juhaa lämmöllä. Hän oli hieno ihminen ja teki todella hienon elämäntyön suomalaisen kirjallisuuden ja varsinkin runouden hyväksi. Tämän runon haluaisin kuulla, ja tuon, kaikki tuon kirjasarjan runot haluaisin kuulla radiossa yhä uudestaan. Ja Juha Virkkusen hienoa ääntä radiossa. (RVC)
Juha teki työtään innolla ja hänen rakkautensa Suomen kirjallisuuteen tarttui muihinkin.Tutustuimme noin 26 vuotta sitten jolloin en tiennyt mitään Suomen kirjallisuudesta.Hänen avulla olen perehtynyt Suomen kulttuuriin,elämään.Kun aloitin kääntää suomalaista kirjallisuutta,hän auttoi aina neuvoilla,kun en halunnut häiritä enää kysymyksilläni,hän kehotti kysymään lisää sanomalla että häntä itsekin se kiinnostaa.On uskomatonta ja hirveää ajatella ettei hän koskaan vastaa puhelimeen,ei kirjoita tekstarin,sähkopostin,kirjeen.JUHA,TUHAT KIITOSTA KAIKESTA!
Niinhän se valitettavasti on, Zuzana, mutta Juhan muisto elää ennen kaikkea meissä, jotka hänet tunsimme!