AJATUKSEN VOIMALLA
o
Kuvittelin
saavani sinut liikkeelle,
kun vain ajattelin sinua
intensiivisesti ja
keskittyneesti.
Ja katin häntää,
et tullut,
etkä edes soittanut.
Ei halaistua sanaa.
Ei ajatusta. Ei mitään.
Kuin olisin ilmaa sinulle.
Mitä minun nyt pitäisi ajatella?
Että olet unohtanut minut?
Että olet löytänyt uuden?
Että kaikki oli vain
kaunista unta?
(RVC)
o
EIKÄ SANOJA TARVITA
o
Ole minun lähelläni,
kun sanat takertuvat kurkkuuni,
ajatukset syntyvät kuolleina,
eikä minulla ole mitään sanottavaa.
Sinullekaan.
Ole minun lähelläni,
kun kyyneleet sumentavat silmäni
näkemästä sinua.
Ole minun lähelläni,
kun puhe pulppuaa huuliltani,
ja keskosinakin syntyneet ajatukset
pukeutuvat sanoiksi.
Ole minun lähelläni,
kun ääneni hukkuu kadun kohinaan.
Ole minun lähelläni,
eikä sanoja tarvita.
(RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Ajatuksen voima ei taida toimia ihan tuolla tavalla käskystä. Uskon, että se kyllä toimii mutta aivan huomaamatta ohimennen kun ei tarkoituksella ajattele vaan toive vain välähtää mielessä.
Pidän tuosta kakkosrunosta, missä läheisyys korvaa sanat, se tuntuu jotenkin omalta ajatukselta.
”Eikä sanoja tarvita” on rakkauden ja ymmärtämisen runo. Kaunis!
”Eikä sanoja tarvita” on runo rakkaudesta ja läheisyydestä. Kertoo sen hyvin.
Uskon niin, että kun ajattelee tai pitää toisen mielessään ja vaikkei tapaisikaan toista, niin jonkinlainen yhteys pysyy…ei silti synny. Yhteyden synnytys ajatuksen voimalla. ja kaikenlaisen muunkin toiveen toteutuksessa homma menee kokemukseni mukaan just niinkuin sirokko kommentissaan esittää.
Pidän molemmista runoistasi. Eikä sanoja tarvita?…olisikin noin, kokemus on opettanut, että kyl niitä tarvitaan, mut ei onneksi tulvaksi asti 🙂