Keskeneräinen
Hän syntyi
keskosena,
keskeneräisenä,
muttei sitä edes huomaa.
Hän on kuin yksi meistä.
Ja onkin sitä.
Kaikkihan me olemme
omalla tavallamme:
keskenkasvuisia,
keskeneräisiä.
Valmiita emme
koskaan
Emme ikinä,
vaikka jatkaisimme
kasvamista koko ikämme.
Emme edes silloin kun
aika meistä jättää.
(RVC)
PS. Muistin hämärästi, että aihetta oli jo käsitelty aikaisemmin Runotorstaissa. Ja poiminkin tähän vertailun vuoksi tuon aiemman runoni. No, toisto on opintojen äiti, vain miten se nyt olikaan….
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Mutta juuri keskenkasvuisena on hyvä. Kasvamme joka hetki, joka päivä monessa mielessä. Vanhenemme, mikä on hyvä, sillä jos emme vanhene, olemme jo kuolleet