Olin sellainen vihon viimeinen juhlija.
Aina piti roikkua mukana loppuun
saakka. Eihän sitä voinut
kesken kaiken
poiskaan
lähteä.
Jospa
jotakin
kuitenkin
lopultakin tapahtuisi.
Jäisi sekin sitten kokematta.
(RVC)
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Sopi hyvin tähän runotorstain aiheeseen. =)
Vastakohta keskeneräiselle.
Eihän sitä nyt kesken illan. Odotuskokemusta vahvasti.
Elämän ahnehtiminen voi olla vaarallista. 😉
Juuri sen takia saattaa jäädä jotain oleellista kokematta.
Pidin erityisesti lopusta: ”Jäisi sekin sitten kokematta” pitää sisällää pienen todellisuuden.
Oikeastaan tämä on jonkinlainen puolustautumispuheenvuoro. Jo aivan pienenä en olisi millään halunnt lähteä pois kylästä. Myöhemmin olin tosiaan tuollainen erilaisissa tilaisuuksissa. Yksin poistuminen tuntui niin tylsältä. Toki joskus oli jännääkin, mutta se taas ei kuulu tuohon runoon.
Juuri niin, ja illastahan tulisi keskeneräinen. Vaikeaa on lopetta kesken kaiken.
Miten tuttu runo. Ajattelen juuri runosi tavoin.
Tämä meni heti kuin ”omin sanoin” ytimeen.