MInulle tuli tuosta edellisen postaukseni haasterunosta mieleen Salvatore Quasimodon runo Ja äkkiä on ilta. Siinä on kolmella rivillä sanottu todella paljon. Siitä voi löytää mahdottoman monia merkityksiä. Hieno runo, jonka poimin Mirjam Polkusen, Satu Marttilan ja Juha Virkkusen toimittamasta kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla, johon oli koottu samannimisessä radio-ohjelmassa kuultuja yleisön toivomia runoja.
Minulla on sarjan ensimmäinen osa, jota ei ole nimeroitu ja Tämän runon haluaisin kuulla 2. Sekin on näiden kolmen toimittama. Lisäksi on ilmestynyt vielä ainakin kolmas osa, jonka Satu Koskimies (ent. Marttila) on toimittanut yhdessä Juha Virkkusen kanssa. Satu Marttila on julkaissut myös lukuisia omia runo- ja muitakin kirjoja.
Satuin tuntemaan kaikki kolme. Mirjam Polkunen oli aikoinaan Tyttönorssissa auskultoimassa. Meikäläinen oli tehnyt ylipitkän esitelmän Turun linnasta, ja Polkunen lausui kuolemattomat sanansa, jotka jäivät ikuisesti mieleeni: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Valitettavasti en ole vieläkään täysin sisäistänyt tuota periaatetta.
Myöhemmin tapasin Polkusen Yleisradiossa mennessäni ehdottomaan Radiolle dokumenttikuunnelman tekemistä Hiililiva Malmin uppoamisesta, joka sitten toteutettiinkin. Minä tein siihen dialogit kuunneltuani kasetteja, joihin Jouko Nikula oli haastatellut haaksirikosta pelastuneita, joista hän merikarhuna tunsi entuudestaan jo aika monen. Kuunnelma, jonka oli ohjannut Pertti Salomaa, esitettiin viimeisen työviikkoni jälkisenä sunnuntaina. Sitten se käännettiin myös ruotsiksi, ja esitettiin Ruotsinkin radiossa ja myöhemmin myös Norjassa. Olin jo asunut vuoden Italiassa, kun se osallistui Italiassa vuosittain järjestettyyn Prix Italia-kilpailuun.
Satu Koskimies ( ent. Marttila) taas oli koulutoverini vuotta ylemmältä luokalta, ja hänetkin olen tavannut kulttuurin merkeissä. Hän on kirjoittanut Katariina Haavion kanssa Tyttönorssin tytöistä kaksi kirjaa 50-luvun tytöt, päiväkirjat 1951-1956 ja 50-luvun tytöt, päiväkirjat 1957-1960.
Juha Virkkuseen tutustuin aikoinaan Kirjoittajakerho Kaatran kuvioissa, ja tein myös hänelle muutamia radio-ohjelmia. Kaikki alkoi siitä, kun Yleisradiossa oli ohjelmasarja Kenen kirjailijan haluaisin tavata. Minä halusin tavata runoilija Matti Rossin, ja lensimmekin sitten Rautalammille runoilijaa jututtamaan ohjelman toimittajan kanssa. Siitä tuli hieno ohjelma, johon oli liitetty myös lauluja, joiden sanat olivat Rossin käsialaa. Kerrottuani, että olen toimittaja, sain olla mukana myös muokkaamassa ohjelmaa. Sen jälkeen teinkin sitten Juha Virkkuselle muutamien kirjailijoiden kirjoihin liittyviä ohjelmia.
Tällaista tuli mieleen, kun kaivoin esille kirjan, jossa on julkaistu seuraava tosi hieno Italialaisen runoilijan runo, jonka on suomentanut Elli-Kaija Köngäs.
Salvatore Quasimodo
Ja äkkiä on ilta
Jokainen yksinään maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Muistini (mikä on erehtyväinen) ehdottelee kääntäjän nimeksi Elli-Kaija Köngäs. En pysty tarkistamaan. voitko jostain tsekata? Pohjoisesta sadeaamusta tervehdys!
Suurkiitos, Refanut, olet oikeassa, ja korjasin sen heti. Mikä lienee syynä lapsukseeni. Ei kai Kökkä-nimistä sukunimeä ole olemassakaan.
Hei! Olen Elli-Kaijan ainoa elossa oleva sisko,asun Rovaniemellä.Olen iloinen, että sisareni elämäntyö on nostettu esille ja sitä arvostetaan. Sisaruksista ainoastaan kaksi on enää elossa.Olen ollut kaksi kertaa Kanadassa Elli-Kaijan luona.Minulla on paljon muistoja lahjakkaasta ja seurallisesta pikkusiskostani. Lapsuudessaan hän oli aina kirja kädessä ja löysi aina rauhallisen lukupaikan, vaikka lapsia oli paljon perheessämme. Koulussa hän saattoi yllättää opettajan kertomalla:”Viimeisten tutkimusten mukaan tämä asia on vähän eri tavalla.” Elli-Kaija oli kuitenkin hyvin sosiaalinen luonteeltaan.
Kiitos, Eeva, kommentista. Se oli todella mukava, ja odottamatonkin yllätys. Internetin ansiosta maailma on tullut todella vieläkin pienemmäksi. Itse en ole käynyt Kanadassa, mutta ulkosuomalaisparlamentin välityksellä olen tutustunut joihinkin Kanadassa asuviin suomalaisiin. Ehkä joku heistä on tuntenutkin sisaresi.