KAKSIN
Kahvilan pöydällä
koskemattomina
kaksi kahvikuppia
ja kaksi palaa
mansikkakakkua.
Kaksi silmäparia
uppoutuneina toisiinsa
pöydän yli.
Heille maailmassa
ja koko avaruudessa
on olemassa vain
he kaksi.
(RVC)
Runotorstain haasteena 2
23 toukokuun, 2008 Tekijä ritviecav
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Mansikat sen kun kypsyvät, mutta kahvi jäähtyy.
Totta, Helanes, niinhän siinä käy.
On se joskus kahvi jäähtynyt näinkin, kahvi jäi juomatta,mutta kakkupalan söin. Silmäparit kohtaavat vieläkin pöydän yli, mutta kuuma kahvi on nyt juotava ensin, eikä enää tarvii aina olla kakkuakaan, maailmaan mahtuu muutakin kuin silloin ennen. Mutta tuo sama tunne tekee arjestakin ”juhlaa”.
Runosi on kaunis rakkaustarina !
Unelmikko, onnittelen ”juhlan” jatkuvuudesta. Nykyäänhän se alkaa jo olla harvinaisempaa. Ja ihanaa kun arkikin on juhlaa.
Onnea ja rakkautta jatkossakin. Itselläni vasta kolmas kerta toden sanoi.
Ajattelin, että runo ei kenties olisi menettänyt mitään, jos olisin jättänyt pois sen kahvin ja mansikkakakun ja pöydän. Mitä tuumitte tästä?
Kaksi silmäparia
uppoutuneina toisiinsa.
Heille maailmassa
ja koko avaruudessa
on olemassa vain
he kaksi.
Saattaa olla rakkaus.
Se alkaa yleensä silmistä
ja siirtyy sitten kenkiin.
Rakkautta se on.
Suurella Ärrällä. =)