Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for helmikuu 2008

Minäpä olen ollut tällä matkalla jo ties kuinka monta vuotta. Kaikki alkoi siitä, kun siirtolaisuusinstituutti pyysi minulta artikkelia suomalaisista Italiassa. Hanke ei kuitenkaan rajoittunut vain nykysuomalaisiin, vaan oli sukellettava kauas menneisyyteen aina 1200-luvulle asti. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa kansainvälistä politiikkaa opiskelleena en osannut kuvitellakaan, miten kiehtova tehtävä minua historian hämärässä odottikaan kirjatoukkana. Jollainen olin kyllä jo ennestäänkin.

Ensimmäiseksi opin, että suomalaisilla oli ollut kiinteät suhteet paaviin ja Euroopan sivistyskeskuksiin jo ennen Suomen liittämistä Ruotsiin vuonna 1249. Vakituiset yhteydet Suomen ja Italian välille syntyivät dominikaani- ja fransiskaaniveljesjärjestöjen ansiosta, koska he kokoontuivat säännöllisesti Italiassa; dominikaanit joka vuosi eri paikkakunnilla, ja fransiskaanit ensin vuosittain ja myöhemmin joka kolmas vuosi Assisissa.

Ensimmäiset Italiaan matkustaneet suomalaiset olivat enimmäkseen pyhiinvaeltajia, joiden määränpäänä oli ennen kaikka Rooma. Dominikaanit olivat tulleet Suomeen 1249, ja fransiskaanit 1300-luvun lopulla. Dominikaaneilla oli Suomessa kaksi luostaria, fransiskaaneilla jopa kolme. 1400-luvulla Naantaliin saatiin myös yhä toimiva birgittalaisluostari Vallis Gratie, jonka mukaan Naantali on saanut nimen (Armonlaakso).

Piispa Bero II Balk vihittiin virkaansa Genovassa vuonna 1385, ja jo koulun historian tunneiltakin tuttu Turun piispa, Maunu II Tavast vihittiin virkaansa vuonna 1412 Roomassa Pyhän Katariinan kirkossa. Kirjatoukka löysi
italialaisesta kaikkien aikojen paaveja esittelevästä kirjasta pöyristyttävän tiedon, jonka mukaan Maunu II Tavastin vihkinyt paavi Johannes XXIII, joka oli toimenpiteestä halunnut 200 kultafloriinia, olikin itseasiassa väärä paavi, ja
oikeana sen ajan paavina kirjassa esiteltiin Gregorius XII, jonka tämä oli törkeästi syrjäyttänyt.

Italiaan tultiin myös opiskelemaan. Ennen kaikkea tulevat Turun piispat olivat harjoittaneet opintoja Italiassa, muun muassa Maunu Särkilahti, Konrad Blitz ja Martti Skytte. Opiskelukaupunkeina oli Rooman lisäksi Bologna ja Napoli.

Keskiajan Italia veti puoleensa myös eri puolilta Eurooppaa tulleita maallikko-pyhiinvaeltajia, jotka kävivät Rooman lisäksi mm. Assisissa, Luccassa ja Barissa. Pyhä Birgitta kertoo ilmestyksissään eräästä suomalaisesta miehestä, joka oli tehnyt pitkän matkaan Euroopan halki tunnustaakseen syntinsä, muttei ollut löytänyt ketään, joka olisi ymmärtänyt suomea.

Uskonpuhdistuksen jälkeen suomalaisten matkat Italiaan vähenivät, mutta eivät todennäköisesti loppuneet ihan kokonaan, vaikka niistä ei olekaan tietoja. 1600-luvulla ainakin Pietari Brahe oli lähetetty 16-vuotiaana ulkomaille opiskelemaan määränpäänä mm. Italia.

Maantieteellinen etäisyys ja Suomen köyhyys esti kuitenkin suurinta osaa suomalaisista oppineistakin toteuttamasta unelmaansa Italian matkasta. Vasta 1800-luvun loppupuolella niin oppineille kuin taiteilijoillekin tarjoutui tilaisuus lähteä sivistämään itseään ja täydentämään opintojaan.

1800-luvun lopulla Italiaan asettuivat myös ensimmäiset suomalaiset maahanmuuttajat. Heidän joukossa oli muun muassa lahjakas, kansan syvistä riveistä noussut kuvanveistäjä Johannes Takanen, joka avioitui italialaisen naisen kanssa, ja heille syntyi kolme lasta, joista yksi kuoli ihan pienenä. Takanen itse kuoli kesken parhainta luomiskauttaan, mutta hänellä on Italiassa parikymmentä jälkeläistä, joista kolmellatoista on sukunimenäänkin Takanen.  Takasen viimeinen leposija on Roomassa protestanttien hautausmaalla.

Takasen  hauta on Roomassa ns. englantilaisella hautausmaalla. Sen sijaan Elias Lönnrotin Ida-tyttären viimeinen leposija on Sienassa, ja taidemaalari Elin Danielson-Gambogin ja hänen italialaisen puolisonsa hautamuistomerkki on Livornossa.

Nämä ovat vain pieniä maistiaisia siitä, mistä tulen kertomaan laajemmin tekeillä olevassa kirjassani, jonka pitäisi valmistua seuraaville kirjamessuille. Joten aikamatkani jatkuu vielä ainakin tovin. Aihe on todella kiehtova, enkä usko, että koskaan enää pääsen siitä kokonaan irti.

(RVC)

Read Full Post »

Outoja sukulaisuussuhteita

Järjestäessäni paperivuoriani, osui käteeni tämä hulvaton tarina, joka yhä edelleen ainakin minua naurattaa. Ehkä olet sen jo lukenutkin jossain, mutta kertaus on opintojen äiti. Todettakoon, etten tiedä, mistä tarina on alunperin lähtenyt liikkeelle, ja kuka sen on keksinyt. Jos joku tietää, valistakoon minua ja lukijoita kommenteissa.

Kallonkutistajan vastaanotolla

Psykiatri: Kertokaa, mikä teitä ahdistaa.

Potilas: No jaa, kaikki alkoi siitä, kun menin naimisiin. Vaimolla oli aikuinen tytär, josta tuli minun tytärpuoleni. Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin. Niinpä tytärpuolestani tuli äitipuoleni.

Vaimoni sai pojan. Siitä tuli automaattisesti isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli. Koska poika on äitipuoleni veli, se on siten myös minun setäni.

Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun veljeni, vaikka olen samalla myös sen ukki. Onhan se tytärpuoleni poika. Vaimoni on minulle myös mummo, äitipuoleni äiti. Siitä seuraa, että olen oman vaimoni lapsen lapsi.

Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä. Siksi ahistaa.

(Lähde: Tuntematon)

PS. Tarina ei kerro, mitä psykiatri tuohon vastasi. Itse sanoisin, että tilanne on nykyoloissa varsin mahdollinen. Kirjoita arvelusi siitä tai oma kommenttisi siitä kommentteihin. 🙂

Read Full Post »

EI MIKÄÄN ILOSANOMA

Eräänä päivänä

keisari Augustukselta

ei tullutkaan käskyä.

Se siitä seurasi, kun tuo

tunnettu naistennaurattaja

petti taas vaimoaan

palatsin

puistossa.

 

Oli ollut kävelyllä

kauniin Kleopatran ja

viisaan Ksantipan kanssa.

Ja katsellen yhtä, kuunnellen toista

oli kastellut kultasandaaliset varpaansa.

Ja tultuaan kotiin kuuluisa keisari

oli mennyt vuoteeseen pitkästä aikaa

jaloin miettein, joskin kylmin jaloin,

ja saanut keisarillisen

korkean kuumeen.

Parantumattomana optimistina

oli kutsunut luokseen petollisen

puoskarinsa ja nautittuaan erästä

määrättyä tämän hänelle määräämää

myrkkyä oli hiljaa – toistenkin

pidätellessä henkeään heittänyt

henkensä. Siitä syystä

keisari Augustus ei sinä

päivänä voinut käskeä,

mutta Augustuksen miehet

tiesivät käskemättäkin, mitä

piti tehdä. Sehän on selvä:

kansa verolle vaan.

(RVC)

 

 

PS. Tämä runo osallistuu Runotorstain Historia-haasteeseen

Read Full Post »

Voi että, vasta äsken huomasin, että oli Runebergin päivä käydessäni Hallattaren blogissa. Eihän täällä ole laskiainen, vaan martedi grasso, (lihava tiistai), josta alkaa paasto.

Hallatar siellä tarjoili kuvallisia laskiaisherkkuja. Olisihan tosi kiva syödä laskiaispullia tai runebergintorttuja, muttei niitä täällä saa. Hernekeittoakaan en ole syönyt yli kahteenkymmeneen vuoteen. Mutta eniten kaipaan blinejä siian mädin kanssa. Blinit ovat venäläisiä, mutta siianmäti on ihan aitoa suomalaista herkkua. Nam.

Muuten Runebergin poika, kuvanveistäjä Walter Runeberg asui peräti 14 vuotta Roomassa, jossa kolme hänen lapsistaan kuoli. (1800-luvulla lapsikuolleisuus oli kovin korkealla. Myös Sakari Topeliuksen lapsista kuoli muistaakseni kolme.

Muuan Kauppakorkeakoulun entinen dosentti oli nähnyt Runebergin lasten haudatkin Rooman protestanttien hautausmaalla, missä on haudattuna myös kuvanveistäjä Johannes Takanen, joka meni naimisiin napolilaisen naisen kanssa. Heidän kolmesta lapsestaan yksi kuoli pienenä, ja Takanen itsekin menehtyi melko nuorena. Hänen jälkeläisiään asuu edelleen Roomassa tai sen lähituntumassa parisenkymmentä, joista osalla on sukunimenäkin Takanen. Italialaiset lausuvat sen Takaanen, paino toisella tavulla.

Takanen tunnetaan Rebecca kaivolla-patsaasta, josta on lukuisia jäljitelmiä ja Ateneumissa on suomalaisille taiteilijoille omistetun huoneen sisäänkäynnin vieressä hänen Amor-patsaansa. Takanen voitti myös Aleksanteri II:n patsaskilpailun, mutta Johanneksen kuoltua sen toteutti Walter Runeberg.

Takasen kuoleman jälkeen monet suomalaiset majailivat Roomassa hänen leskensä, Giacinta Takasen luona.

Read Full Post »

Runotorstain haasteena Voima

Voimassa toistaiseksi

Se entinen: kunnes
kuolema heidät erottaa
onkin yhä useammin:
voimassa toistaiseksi,
kunnes elämä erottaa.

Mikään ei ole pysyvää,
eikä kaiken kestävää
kuin silloin ennen.
Sen paremmin tavarat
kuin ihmissuhteetkaan.

Kaikki tähän ja heti
on mottona usein,
ja huomenna on jo
kaikki toisin.

Niin sanottu kuin
kovasti anottukin
rakkaus on usein
kertakäyttölelu.

Ja tiet erkanevat pian
eri suuntiin taas,
kuin mitään ei olisi
koskaan ollutkaan.

Ja sitä seuraa toinen
ja kenties kolmas
yhtä lyhytkestoinen
yhdessäolo, kun jo
voimassa oleva
lakikin sen sallii.

(RVC)

Read Full Post »

« Newer Posts