MENNINKÄINEN
Minä päivänsäde,
sinä menninkäinen.
Hämärän hyssy.
Yritin olla
säteenä sinulle,
jolta valo oli viety,
joka soitit suloisesti
pianoa ja välistä
urkujakin.
Sinä käperryit
luolaasi. En saanut
sinulle toivoa tuoda.
Purit tuskasi minuun.
Karkotit käsilläsi.
Karkasin kauas.
Kyynelsilmin.
Aurinkoon.
(RVC)
Minä päivänsäde,
sinä menninkäinen.
Hämärän hyssy.
Yritin olla
säteenä sinulle,
jolta valo oli viety,
joka soitit suloisesti
pianoa ja välistä
urkujakin.
Sinä käperryit
luolaasi. En saanut
sinulle toivoa tuoda.
Purit tuskasi minuun.
Karkotit käsilläsi.
Karkasin kauas.
Kyynelsilmin.
Aurinkoon.
(RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
Eipä uskaltanut menninkäinen päästää menninkyydestään. Ymmärrän tavallaan. Kukapa maailmaa kuoretta kestäisi.
Kaunista 🙂
Allyalias, niinpä kai se oli. Kyllä minäkin ymmärsin hyvin pitkälle,
muttei se auttanut, vaan hän purki pahaa oloaan minuun. Oli pakko karata lasten tähden.
Kiitos kommenteista, Allyalias ja Hansu.
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.