Haasteriippuvuutta

TÄHÄN ON TULTU

Suomeen tai tarkemmin sanottuna suomalaiseen Blogistaniaan on ilmestynyt uusi riippuvuutta aiheuttava tekijä. Nimittäin haasteriippuvuus. Kun haasteen esittäjä on viikonkin tai kaksi poissa kuvioista, ihmiset alkavat oirehtia. Jalat käyvät levottomiksi ja ennen kaikkea kädet, kun ei saa taas näyttää toisille haastetuille ja miksei muillekin ylivertaista kekseliäisyyttään ja nerouttaan näppäimistöllä pakinoiden, runojen tai tarinoiden muodossa.

Eihän se miltään tunnu, jos haastaa itse itsensä. Kun pystyy kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta vetäviä runoja, pakinoita ja tarinoita, niin mitä iloa siitä olisi, jos kukaan ei käy niitä lukemassa. Tai kenties joku satunnainen kävijä, joka ei edes vaivaudu kirjoittamaan blogiisi kommenttia. Onhan se tosi tylsää.

Itse asiassa haastaminen on mainio keino saada lukijoita ja lukemistakin, kun itse keksii ja toisetkin keksivät uusia, tuoreita näkökulmia eri aiheisiin. Ja sitä paitsi bisneskin ilmestyy sivupohjien lomaan, vaikkei juuri kukaan kiinnitä niihin mitään huomiota. Ja niin rahoitetaan Blogistanian jatkuvuus hienovaraisella tavalla.

Miten päästä tästä riippuvuudesta eroon? Älkää minulta kysykö! Ja sitä paitsi, kuka siitä nyt haluaakaan päästä eroon?