YKSIN
Sinä talvena tapoin
anopinkielen.
Se lipoi ikkunalautaa
janoon nääntyneenä.
Jääkaapissa happani maito,
ja leipäkin homehtui harmista.
anopinkielen.
Se lipoi ikkunalautaa
janoon nääntyneenä.
Jääkaapissa happani maito,
ja leipäkin homehtui harmista.
Nurkissa temmelsi
villakoirakaarti.
Ainoat iloiset.
Istuin sängyllä yksin
tai makasin.
villakoirakaarti.
Ainoat iloiset.
Istuin sängyllä yksin
tai makasin.
Seinän takana soi
lakkaamatta
kurkunleikkaajien yö-k.
lakkaamatta
kurkunleikkaajien yö-k.
(RVC)
Ummet ja lammet, terkkuja Italian Marchesta 
No onneksi hoksasit pitää akkunat kiinni, etteivät koirut karanneet. Yksin, vasta olisit silloin ollut. Yksin.
Niinpä! Toki jotain rajaa pitää olla murehtimisellakin.
Masennuskuvaukselta kuulostaa. Paljon pitää tapahtua, että saa anopinkielen kuukahtamaan. Harmista homehtunut leipä kutitteli naurukanavia.
On kyllä tapettu anopinkieli meilläkin – kasteluun. Kas jotain rajaa . . .
Runosi luo hiukan alan kuloa, mutta hauskakin pilkahtaa esiin, sillä jot . . .
Voi tuollaista talvea…
Kiitokset kommenteista, Tuima ja Hallatar.
Tuima, olet oikeassa. Siitä kai tuo kasvi on nimensäkin saanut. Sitkeydestään. Ja italialaiset anopit ovat ihan oma lukunsa. Heitähän piti kouluttaa kursseilla olemaan vähän ystävällisempiä miniöille. Mutta jos kuukahti kasvi, niin siinä vaiheessa ehti jo leipäkin homehtua.
Hallatar, tuon tapaista on tullut koettua ihan oikeastikin, mutta hyvin kauan sitten. Mutta runo on kirjoitettu paljon myöhemmin.
Utuinen, kiitos kommentista. Minulla kyllä yleensä kuolevat kastelun puutteeseen. Ei ole vihreää peukaloa. Ja kun on eräänlainen taivaanrannan maalari….. hajamielinen siis… Itsekin unohdan juoda vettä, jota pitäisi nauttia paljon enemmän päivän mittaan. Tosin en juo paljon muutakaan, vaikken ihan raivoraitis olekaan.
Vahva runo.
On todella vahva lataus runossasi terveisin eräs,
jonka hoidossa, mikäli miehen puheita on uskominen, silkkikukatkin pudottavat lehtensä….
Kiitos, Neulekirppu.
Kiitos myös Sinulle, Clarissa. Ei taida olla vihreää peukaloa meillä kummallakaan. Minun huushollissani voisi kyllä sitkeänä tunnettu anopinkieli hyvinkin kuolla….